Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 26.07.2018

Hallinnon kehittämisen kausimakuja testaamassa

Kesällä monet innostuvat kokeilemaan uusia jäätelötuotannon kausimakuja. Osa lyö läpi ja osa unohtuu nopeasti. Myös hallinnon kehittämisessä on omat muotivirtauksensa: tällä hallituskaudella etenkin kokeilukulttuuri on saanut pontta alleen. Millaisella makuvariaatiolla saisimme arviointikulttuuriin vastaavaa houkuttelevuutta?
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Julkisen sektorin johtaminen, Sitra

Suomalaisella hallinnolla on hyvä kansainvälinen maine ja vakiintuneet sekä laadukkaat käytännöt, mutta tiedolla johtaminen ja oppivan organisaation avoin ja kriittinen kulttuuri eivät olleet kovinkaan iso osa arkeamme 2000-luvulle tultaessa. Pian oltiinkin uuden kausimaun ja muotivirtauksen pyörteissä: kokeilukulttuuri nostettiin agendan kärkeen.

Sopii kysyä, onko kausimakujen vaihtelu merkki terveestä monimuotoisuudesta ja avoimesta kehittämisotteesta vai heijastaako se osin myös kykenemättömyyttä sitoutua tiedolla johtamisen ideaaliin? Onko helpompi lähteä mukaan uuteen muotivirtaukseen kuin sitoutua pitkän aikavälin arvioivan otteen mahdollistamiseen?

Kenties tilanne heijastaa kykenemättömyyttämme vastata viheliäisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin toimintakulttuurissa, jossa ratkaisut osa-optimoidaan siilorakenteisiin ja resurssien liikkuvuus on vähäistä.

Vahva arviointikulttuuri on useiden tekijöiden summa

Kansalliselle arviointipolitiikalle ominaisina elementteinä pidetään muuan muassa vastuunjaon ja arvioinnin periaatteiden selkeää määrittelyä. Keskustelua käydäänkin siitä, tulisiko arviointipolitiikan linjausten olla säädetty laissa ja asetuksissa vai riittääkö vakiintunut institutionaalinen käytäntö. Toisten mielestä vahvaa arviointikulttuuria leimaa seuranta- ja arviointijärjestelmien joustavuus hallinnon formaalimpiin ja vakiintuneempiin avainprosesseihin, kuten lainsäädäntöön, verrattuna. Lisäksi nähdään, että sille on tyypillistä vahva, siilot ylittävä operatiivinen ja toiminnallinen tuki.

Nämä teemat ovat esillä myös keskustelualoitteessa, jonka Sitra julkistaa elokuun lopussa. Sen työstämisessä julkisen johtamisen kulttuurimuutosta on hahmotettu valtioneuvoston ylintä johtoa sparraavan Uudistuja-kurssin, poikkihallinnollisten Siilonmurtajat-kokeilujen ja kansainvälisten vertailuanalyysien pohjalta.

Keskustelualoitteen pohdinnoissa korostuu ilmiölähtöisyyden tarve. Ilmiölähtöisyys voisi tarjota tarvittavan tuen myös laajempien politiikkakokonaisuuksien arviointiin – unohtamatta arviointien pohjalta tehtyjen johtopäätösten käytäntöönpanoa.

Eri tieteenalat mukaan arviointiin

Arviointipolitiikan kehittämisen kannalta voi olla hyödyllistä erottaa vaikutusarviointi muusta arvioinnista. Yksittäisiin reformeihin ja hankkeisiin liittyvä vaikutusarviointi herättää helposti huomiota julkisuudessa, mutta pidemmän aikavälin muutosten aikaansaamiseksi olennaisempaa olisi laadullisesti monisyisempi oppimisen ja palautteenannon silmukointi osaksi päätöksentekoa.

Tästä syystä myös erilaisen osaamisen ja eri tieteenalojen yhteen tuominen on arvioinnissa ehdottoman tärkeää. Makuja kun on monia ja yhdellä näkökulmalla ei synny kokonaiskuvaa.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS) tarjoaa oivan kanavan arviointitiedon tuottamiselle, syntetisoinnille ja välittämiselle yhteiseen tulkintaan ja käyttöön. On­nistuminen toiminnassa riippuu pitkälti siitä, saadaanko tiedontuottajien ja tilaajien yhteinen kiinnos­tus ja ymmärrys säilymään.

Lisäksi kulttuurin tulisi muuttua sellaiseksi, että tietoa sekä osataan kysyä että tarjota sellaisessa muodossa ja vaiheessa, että siitä on hyötyä. Sekä päätöksenteon että tiedontuotannon yhtälö on monisyinen sekä tilanneherkkyyttä ja monimuotoisuutta vaativa. Järjestelmä- ja ekosysteeminäkökulma vaikuttaa päätöksenteon tietoprosessien kannalta hedelmälliseltä lähtökohdalta ja tässä ilmiölähtöinen politiikkaohjaus voi osoittaa vahvuutensa.

Elokuussa julkistettavassa Sitran keskustelualoitteessa ehdotetaan, että säädösvalmistelua kehitettäisiin edelleen osallistavilla menettelyillä sekä säädösten ja uudistusten etukäteisellä laadunvarmistuksella. Olisi tärkeää saada säädösvalmisteluun mukaan koko se osaamisen kirjo, joka tarvitaan riittävän moninäkökulmaiseen arviointiin.

Lainsäädännön arviointineuvosto on tärkeä osa kansallista arviointijärjestelmäämme, mutta sen varaan on kenties sälytetty liikaakin vastuuta. Tarjoaisivatko ekosysteemikehittämisen tarpeisiin ja uudistushankkeiden kehitysalustoina toimivat ns. tilannehuoneet hedelmällisen kasvualustan myös arviointiosaamiselle? Entä voisiko niiden poliittiseen johtamiseen vielä liittää tiedolla johtamisen ministerin? Kenties tässä yhdistelmässä olisi aineksia jopa kausimakuja pitkäikäisempään suosikkiin!

Lue lisää:

Tietoa vaikutusarvioinnista

Oppivan organisaation ideaali

Mistä on kyse?