blogit
Arvioitu lukuaika 3 min

Ihmisyyden äärellä

Suurimmat teknologiaan liittyvät kysymykset eivät ole kysymyksiä teknologiasta itsestään. Ne ovat kysymyksiä ihmisyydestä.

Kirjoittaja

Julkaistu

Nykyajan haasteet ovat yhä monimutkaisempia, mutta myös työkalut niiden ratkaisemiseen ovat älykkäämpiä. Kaisa Karvinen pohtii blogissaan, mikä ohjaa teknologian ja huomisen suuntaa.

Yksi kokee, että yhteiskunnan ongelmat kiteytyvät ihmisten tapaan kohdata vieras kadulla. Toinen pohtii suurkaupunkien asunnottomuutta. Kolmas nostaa esille luonnon monimuotoisuuden kaventumisen. Katselukulmat vaihtelevat arkipäivän tilanteista globaaleihin ilmiöihin.

Monet kipupisteistä koskettavat yksilön ja yhteisön suhdetta. Olemme tietoisia ainutlaatuisuudestamme ja vaadimme henkilökohtaista kohtelua. Samalla haluamme olla osa suurempaa kokonaisuutta: perhettä, porukkaa tai harrastusryhmää. Harva haluaa olla yksin. Kaipaamme monialaista yhteistyötä ja ajatusten vaihtoa. Koemme, että pelon ilmapiiri estää suvaitsevaisuuden ja uudenlaisen ajattelun konkretisoitumisen teoiksi.

Haasteiden muuttuessa yhä abstraktimmiksi työkalut niiden hahmottamiseen kehittyvät vauhdilla. Uudenlainen teknologia synnyttää koko ajan uusia välineitä, tiloja ja  todellisuuksia, joiden avulla voimme tarkastella, mitata ja mallintaa yhteiskunnassamme tapahtuvia ilmiöitä. Käytössämme on dataa sosiaalisten suhteiden muodostumisesta aina bussilla ajettujen työmatkojen pituuksiin. Tietoa ei ole koskaan ollut näin paljon saatavilla. Oleellisen tiedon tunnistamisesta onkin tullut tärkeämpää kuin informaation löytämisestä.

Mahdollisuus keskusteluun on

Internet ja digitalisaatio ovat jo vuosia sitten avanneet ovet läpinäkyvyyteen sekä matalakynnyksiseen dialogiin, jossa kuka tahansa voi olla kenen tahansa opponoija. Ammattikuntien ja ikäluokkien välisen tiedonvaihdon pitäisi teoriassa olla helppoa. Myös päättävät tahot, kansanedustajat ja hallitukset ovat perustaneet kanavia ruohonjuuritason kanssa käydylle keskustelulle. Helsingin apulaiskaupunginjohtajan tavoittaa parhaiten sosiaalisesta mediasta. Kansalaisaloitteelle on pyhitetty omat nettisivunsa.

Sitran haastekampanja Ratkaisu 100:n sivut ovat myös esimerkki verkkopalvelun käyttämisestä ihmisten kuulemiseen. Siellä suomalaiset voivat ehdottaa heidän mielestään tärkeintä yhteiskunnallista haastetta. Kuka tahansa voi kommentoida muiden ajatuksia. Aihealueita voi vertailla ja niistä on helppoa vetää suurempia johtopäätelmiä. Mutta miten keskustelu olisi oikeasti jokaisen saavutettavissa? Miten ihmiset kokisivat, että kysymyksessä on yhteiset asiat ja jokaisen mielipiteellä on merkitystä?

Teknologia vaikuttaa tapaamme elää ja oppia. Se voi parantaa mahdollisuuksiamme ottaa kantaa ympäristöämme muokkaaviin päätöksiin. Mutta miten voimme taata, että teknologian kehityksestä hyötyvät kaikki? Miten huolehdimme, että digitaaliset tilat ovat oikeasti esteettömiä? Miten ne kannustaisivat meitä todellisiin kohtaamisiin? Mikä ylipäätään on todellinen kohtaaminen?

Ujosti optimistia utopiakuvia

Kuten kulttuuriantropologi Johanna Ylipulli Oulun haastetyöpajassa ilmaisi: Suurimmat teknologiaan liittyvät kysymykset eivät ole kysymyksiä teknologiasta itsestään. Ne ovat kysymyksiä ihmisyydestä. “Meidän tulee kysyä, miten haluamme teknologian limittyvän osaksi inhimillistä todellisuutta.”

Meillä on mahdollisuus ottaa koppi kehityksen suunnasta. Ujosti optimististen utopioiden avulla voimme rakentaa mielikuvia, jotka auttavat ohjaamaan tulevaisuutta ja tapaa, jolla huomisen teknologia auttaa meitä ratkaisemaan tämän päivän yhteiskunnallisia haasteita.

Mikä on sinun mielestäsi Suomen tulevaisuuden kannalta tärkein haaste: huoli, ongelma tai mahdollisuus? Millaisiin suurempiin kehityskulkuihin huoli kytkeytyy? Miten ongelma on syntynyt ja miksi? Millaisia mahdollisuuksia emme vielä hyödynnä? Ehdotuksesi Ratkaisu 100 -kilpailussa ratkaistavaksi ongelmaksi voit antaa www.Ratkaisu100.fi-sivulla.

Mistä on kyse?