Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Saana Säilynoja

Julkaistu 30.10.2013

Joustokestävä, mahdollistava ja tuottava turvallisuus

Kirjoittaja

Suomalaisen sotataidon professori, Maanpuolustuskorkeakoulu

Nykyhetken maanpuolustuskeskustelu keskittyy rahan säästämiseen ja varusmiespakkoon. Asetelmana kyllä vai ei, ajatteluna mustavalkoisuus.

Maanpuolustus mahdollistaa itsenäisyytemme, tai ainakin siitä taistelemisen silloin kun sitä uhataan. Jos kykymme on riittävän hyvä suhteessa hyökkääjän hyötyyn, saamme olla rauhassa. Tähän pelotteeseen säästäminen kohdentuu.

Tapamme järjestää maanpuolustus on kutsua kaikki siihen kykenevät miehet puolustusta oppimaan ja tekemään, hankkimaan velvoitettu osaaminen. Tämä on edullisin tapa järjestää asia laajassa maassa. Kun oppi on saatu, alkaa palvelus. Reservi tätä maata puolustaa, eivät varusmiehet. Kaltaisiani ammattisotilaita on noin yksi kolmestakymmenestä, erittäin vähän.

Yleensä unohtuu, että tuo osaaminen on myös pohja henkilökohtaiselle resilienssille, joustokestolle, joka ei ole jäykäntorjuvaa tai kieltävää vaan mukautuvaa. Taito selvitä vähällä, ulkona, kylmässä, erilaisten ihmisten joukossa, panikoimatta, yhteisin tavoittein. Joustokesto auttaa kaikenlaisissa turvallisuustilanteissa: minä selviän, me selviämme, taidoissa ja tuntona. Itse olen jokaista koskettavan turvallisuusvelvollisuuden kannattaja. Henkilökohtainen panostus turvallisuusosaamiseen on aina pelkästään siitä muille maksamista parempi.

Joustokesto on turvan mahdollistaja, investointi. Metsä avautuu, kun osaa suunnistaa ja tehdä tulet. Itselleni intin suurin anti oli ja on kaikenlaisten ihmisten muodostama joukko, valikoimaton, joka yhdessä oppii selviytymään. Luottamus, joka mahdollistaa enemmän kuin mikään ulkoa annettu. Laajentuvan turvattomuuden maailmassa tällä on merkittävä rahallinenkin arvo, kuten kaikella osaamisella.

Turvallisuuden käsite on laajentunut paljon viime vuosina. Liityn uuden turvallisuuden miettijäjoukkoon ajatuksena ammentaa toisilta ja antaa toisille; mataloittaa ja jopa kaataa aitoja, jotka kaikki ovat itsemme keksimiä.

Erityisesti odotan mahdollisuutta kääntää ajatuksiani ympäri. Sotilaille tutka uhkana kannustaa piiloutumaan ja rakentamaan häivettä. Liikenteessä tutka kannustaa erottumaan, näkymään sumussa ja pimeydessä. Molemmissa on kuitenkin kyse samoista asioista: ympäristöstä, liikkeestä ja häiriöistä.

Suomi on maailman koulutuksen kärkimaa. Kyse on kansallisesta innovaatiosta, joka pääosin on virkamiesten tekemää. Tästä ollaan muualla kiinnostuneita, ja olemme opettelemassa asian myymistä, suomemme vientiä. Suomi on maailman turvallisimpia maita. Erityinen piirre meillä on viranomaisten keskinäinen sekä yri-tysten ja järjestöjen tiivis yhteistyö turvallisuudessa. Voisimmeko me myydä tätä, konseptia?

Minulle sana UUSI tiivistyy termeihin joustokestävä, mahdollistava ja tuottava. Vastakohtana jäykäntorjuvalle, rajoittavalle ja kuluttavalle nykyisyydelle.

Kirjoitus on osa Uusi turvallisuus -foorumin osallistujien blogisarjaa

Mistä on kyse?