Julkinen hallinto muutoksessa – sääntelystä uuteen arvonluontiin

Suomen valtionhallinnon ydin – ministeriöt, niiden määrä ja toimialajako – on pysynyt miltei muuttumattomana koko itsenäisyyden ajan.

Samaan aikaan yhteiskuntamme on siirtynyt hevoskärryjen ajasta digitaaliseen aikaan, jota leimaavat keskinäisriippuvuus, viheliäiset ongelmat, laajennettu todellisuus ja muu yhteiskuntaa läpileikkaava systeeminen muutos.

Myös julkisen hallinnon ydin on muuttumassa – ja muutokselle löytyy monenlaisia perusteita sekä kotimarkkinoilta että maailmalta.

Pysyvyyttä ja jatkuvuutta voi edelleen etsiä hyvästä hallinnosta, joka on monisäikeisesti verkottunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja edistää kansallista kilpailukykyä. Säilyttääkseen vahvan asemansa ja kansalaisten luottamuksen, hallintokaan ei voi jäädä paikoilleen.

Julkinen hallinto arvonluojana

Ajat ja ajattelutavat ovat todellakin erilaiset. Esimerkiksi 1900-luvun lopun taloustieteessä julkisen valinnan teoria ja niukkuuspolitiikka (austerity policy) näkivät julkisen sektorin roolin ankeana. Pitkälle vietynä tämän ajatussuunnan mukaan oli sitä parempi, mitä vähemmän julkinen sektori osallistui yhteiskunnan arvonluomiseen. ”Yövartijavaltion” nähtiin toteuttavan itseään parhaiten lähinnä epäonnistumisen korjaajana sen sijaan, että se toimisi markkinoilla aktiivisesti mahdollistajana.

Arvoteoria on viime aikoina alkanut saada uusia muotoja. Kymmenen vuotta sitten alkanut finanssikriisi ja sen hoitaminen osoitti viimeistään, miten merkittävässä asemassa julkinen sektori yhteiskunnassa on. Ei olekaan ihme, että tapamme ajatella yhteiskunnan arvonluomisesta on muuttunut melkoisesti.

Esimerkiksi professori Mariana Mazzucato (University College London UCL) on viime vuosina alleviivannut poliittisen taloustieteen arvoteorian uudelleen ajattelemisen välttämättömyyttä. Hänen ajattelunsa ytimessä on julkisen hallinnon rooli.

Tuloksena on kiinnostavia, joskaan ei liian radikaaleja, ajatuksia julkisen politiikan toimintamallien uudelleen kohdentamisesta ja missiolähtöisen yhteiskuntapolitiikan konseptoimisesta. Mazzucaton ajattelu on löytänyt myönteistä vastakaikua muun muassa OECD-maissa ja Euroopan komissiossa.

Mikäli näemme Mazzucaton tavoin julkisen sektorin ja julkisen hallinnon merkittävänä yhteiskunnallisena arvonluojana, myös hyvän hallinnon ytimemme (ministeriöt) rooli on auttaa yhteiskuntaa kokonaisuudessa ponnistamaan kohti julkisen hallinnon kansainvälistä huippulaatua.

Ilmiölähtöisyys – perusopetuksesta ministeriöiden toimintatavaksi?

Vaikka kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut epävakaammaksi ja monimutkaisemmaksi, vakaus ja ennustettavuus ovat yhä Suomen vahvuuksia. Toimintaympäristön muutokset edellyttävät julkiselta hallinnolta tulevinakin vuosina aktiivista, yhtenäistä ja ennustettavaa toimintatapaa sekä vahvaa yhteistoiminnan kulttuuria.

Yhä kompleksisempaan toimintaympäristöön liittyvät haasteet ja viheliäiset ongelmat sekä näiden johtaminen vaativat ministeriöiltä kuitenkin uusia yhteistyömuotoja ja toimintatapoja.

Ilmiölähtöisempää ajattelua tarvitaan erityisesti merkittävien muutoshankkeiden ja uudistusten läpiviennissä. Ilmiöt muodostavat tavan hahmottaa ja kehystää yhteiskunnallisesti ratkaistavia kokonaisuuksia, joihin voidaan vaikuttaa julkisen sektorin toimenpiteillä.

Ilmiölähtöinen oppiminen on tullut Suomessa jo tutuksi perusopetuksessa – nyt samaa ajattelutapaa ja toimintamallia tarvitaan ministeriöiden työhön. Ilmiölähtöisyyttä pitää sisällyttää ydinprosesseihin, toiminnan suunnitteluun ja budjetointiin. Tämä ei tapahdu itsestään.

Miten muutos saadaan liikkeelle?

Ministeriöiden toiminnassa hierarkioilla ja yksittäisten organisaatioiden työjärjestyksillä on tarpeettoman suuri merkitys, kun määritellään työn sisältöjä ja tuloksellisuutta. Yhteistyöhön kannustaminen, uusien asioiden oivaltamiseen rohkaiseminen ja työyhteisöjen dialogisuus eivät vielä näy riittävästi hallinnon arjessa.

Myös virkamiesten ja poliitikkojen välisessä yhteistyössä on omat kitkansa. Ongelmana on, että virkamiesten ja poliittisten päätöksentekijöiden roolit ovat epäselvät, vaihtelevat hallituskausittain ja ministeriöittäin ja ovat usein liian henkilöriippuvaisia. Yhteistyö ja vuorovaikutus eivät perustu selkeään ja läpinäkyvään järjestelmään, toimintatapoihin ja kannusteisiin.

Elokuun lopussa Sitra julkistaa keskustelualoitteen valtioneuvoston työn uudistamisesta (31.8.). Tuomme silloin keskusteluun ehdotuksen hallitusohjelman toimeenpanon parantamiseksi ja ministeriöiden toiminnan uudistamiseksi. Keskustelualoite perustuu Sitrassa ja sen sidosryhmäverkostossa tehtyyn laaja-alaiseen yhteisvalmisteluun.

Olisiko arvonluonnin muutoksessa, ilmiölähtöisyydessä ja niistä kumpuavissa julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen kysymyksissä potentiaalia jopa seuraavien eduskuntavaalien ja hallituksen muodostuksen agendalle?