Ulkopolitiikka-lehti käsittelee uusimmassa numerossaan (2/2017) erittäin tarkkanäköisesti ennakointia etenkin julkisen hallinnon työkaluna. Artikkelin pääviesti on, että Krimin miehitys, maahanmuutto ja brexit olivat ilmiöitä, jotka aiheuttivat poliittisia maanjäristyksiä, mutta itse ilmiöiden ei olisi kuitenkaan pitänyt yllättää yhteiskunnallisten asioiden parissa työskenteleviä. Ei ainakaan siinä tapauksessa, jos ennakointia käytettäisiin laajemmin julkishallinnon ja politiikanteon työkaluna.
Artikkelissa esitellään Sitran trendilistan ilmiöitä sekä ennakointityötä eri ministeriöissä. Ulkoministeriön tulevaisuustyössä on voimakkaasti noussut esille toimintaympäristön muutoksen heikko ennakoitavuus ja yhteiskuntien sisäinen jakautuminen, jotka vaikuttavat myös ulkoministeriön toimintaan. Sisäministeriön ennakoinnissa puolestaan nostettiin esiin yksittäisten henkilöiden tekemät iskut, jotka usein osoittautuvat nuorten syrjäytyneiden miesten tekemiksi. Tämä kehitys jää helposti terrorismikeskustelun varjoon. Jos Suomessa 15-24-vuotiaista nuorista miehistä joka viides ei ole missään yhteiskunnan toiminnossa kiinni, mitä tämä tarkoittaa turvallisuuden kannalta tulvaisuudessa ja kehitys jatkuu näin? Ympäristöministeriö puolestaan nostaa esiin kuivuuden ja sitä pakoon lähtevien luoman paineen Euroopassa. Myös tuholaislajien saapuminen tai vieraslajit luonnossa voivat aiheuttaa uusia yllätyksiä.
Kyse ei ole tulevaisuuden ennustamisesta vaan oikeiden kysymysten kysymisestä.
Esimerkit valaisevat hyvin sitä, miten tärkeää ennakointityö julkisella sektorilla on. Kyse ei ole tulevaisuuden ennustamisesta vaan kuten VNK:n erityisasiantuntija Jaana Tapanainen hyvin artikkelissa kiteyttää, oikeiden kysymysten kysymisestä ja erilaisten mahdollisten kehityskulkujen hahmottamisesta. Tämän jälkeen voidaan pohtia miten erilaisissa tilanteissa pitäisi toimia.
Oman näkemykseni mukaan kyse on myös silmiemme edessä olevien ilmiöiden ja signaalien uskaliaasta tarkastelusta ja niiden punnitsemisesta. Hiljattain ansiokkaasti tulevaisuudentutkimuksesta väitellyt Mikko Dufva nimeää näiden silmiemme edessä olevien ilmiöiden huomaamisen ”mustiksi elefanteiksi”. Mustat elefantit viittaavat niihin ilmiöihin, jotka ovat suuria ja jokseenkin ilmiselviä, mutta johtuen esimerkiksi niiden seurausten aiheuttamasta epämukavuudesta tai vaikeudesta, jätämme ne huomiotta. Suurin osa ilmiöistä, jotka meidät jollain tavalla yllättävät, ovat juuri mustien elefanttien kaltaisia. Ulkopolitiikka -lehdessä nimetyt Krimin miehitys, brexit ja maahanmuutto ovat ilmiöitä, joista on ollut paljon aiemmin merkkejä ilmassa, mutta ne on sivuutettu.
Meidän on syytä opetella ajattelemaan erilaisten kehityskulkujen moninaisia mahdollisuuksia.
Kiinnostava lisäys ennakoinnin kokonaiskuvan hahmottamiseen tuo informaation kasvun määrä sekä tahallisen harhaanjohtavan informaation yleistyminen. Esimerkiksi tulevaisuusajattelija ja professori Yuval Noah Harari väittää, että mitä enemmän informaatiota on käytettävissä ja mitä suurempi pääsy ihmisillä siihen on, sen vaikeammaksi ennakointi muodostuu, koska informaatiota voi käyttää helposti niin monenlaisiin tarkoitusperiin. Mikko Dufva on myös huomioinut tahallisesti harhaan johtavan informaation tai ”vaihtoehtoisten faktojen” aiheuttamien konfliktien taakse piiloutuvien asioiden vaikutuksen ennakointiin. Näiden ilmiöiden merkitys ja huomioinen ennakoinnissa tekee työstä entistä haastavampaa. Silti lähtöoletuksena on oltava, että meidän on syytä opetella ajattelemaan erilaisten kehityskulkujen moninaisia mahdollisuuksia. Harhaanjohtava informaatio voi vaikuttaa jonkin tulevaisuuskuvan toteutumiseen, samoin kuin informaation lisääntyminen haastaa meidät laajentamaan tulevaisuusajattelumme mahdollisuuksien avaruutta.
On tärkeää, että ennakoinnin tarvetta ja ministeriöiden ennakointityössä havaitsemia kehityskulkuja nostetaan esiin ja hyödynnetään päätöksenteossa. Ennakointi on ennen kaikkea tapa ajatella asioita myös tulevaisuusnäkökulmasta osana normaalia päivittäistä työtä. Suomessa on erinomaista ennakointiosaamista ja sen hyödyntäminen strategisessa päätöksenteossa tulee jatkossa korostumaan. Nyt kansallisessa ennakoinnissa on aluillaan työskentelytapa, jonka puitteissa tärkeäksi nousevia aiheita ennakoimaan kokoontuvat ennakointikeskittymät. Ennakointikeskittymät kokoavat erityisen tärkeitä ilmiötä eri näkökulmista tarkastelevat toimijat yhteen. Ensimmäisiä kokeiluja on käynnistymässä nyt kokonaisturvallisuuden ennakoinnissa, liiketoimintaekosysteemien ennakoinnissa sekä työn tulevaisuuden ennakoinnissa. Toivottavaa on, että ennakointitieto tulee näin olemaan entistä rikkaampaa, moninaisempaa ja myös päätöksenteossa hyödyllinen ja strateginen työkalu.
Mitä ennakointi oikeastaan on ja miten sitä voi tehdä käytännössä? Tervetuloa tutustumaan tulevaisuusajatteluun 14.7. Porin SuomiAreenalla!
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.