Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Simon Cunningham / Flickr (Creative Commons 2.0 https://creativecommons.org/licenses/by/2.0/)

Julkaistu 30.03.2016

Kasvun rajoja ei voida ylittää

Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Jaakko Kiander
Johtaja, Ilmarinen

VTT Jaakko Kiander on taustaltaan julkiseen talouteen ja työmarkkinoihin perehtynyt taloustieteilijä. Hän työskentelee johtajana Keskinäinen Eläkeyhtiö Ilmarisessa ja on Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen.

Rajaton talouden kasvu ei ole mahdollista, koska maailmamme on rajallinen. Eksponentiaalinen kasvu johtaa pitkään jatkuessaan mahdottomuuksiin. Jos talous kasvaisi 400 vuoden ajan kolme prosenttia vuodessa, tuloksena olisi tuotannon 120.000-kertaistuminen. Tällaiset lopputulokset ovat mahdottomia ja absurdeja. On selvää, että nopea kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Emme kuitenkaan tiedä, missä kasvun rajat ovat.

1970-luvulla tehtyjen arvioiden mukaan nykyisen maailmantalouden ei pitäisi olla mahdollinen. Tuolloin asiantuntijat katsoivat, että maailma ei ikinä kykenisi ruokkimaan yli 6 miljardia ihmistä. Samoin arvioitiin, että öljy ja muut keskeiset raaka-aineet loppuisivat vuoteen 2000 mennessä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Ruoan tuotanto on kasvanut väestöä nopeammin, ja uusia raaka-ainevaroja on jatkuvasti löydetty. Tällainen kehitys ei voi tietenkään jatkua loputtomiin, mutta emme myöskään osaa sanoa, missä vaiheessa törmätään lopullisiin kasvun rajoihin. Ne määräytyvät sen mukaan, kuinka kehittynyttä teknologiaa on käytössä.

Teknologinen kehitys on tärkein tekijä, joka on siirtänyt ihmiskunnan ja maailmantalouden kasvun rajoja jatkuvasti etäämmälle. Teknologisen kehityksen ansiosta tuotannon määrä on voinut kasvaa enemmän kuin käytettyjen tuotantopanosten määrä. Talouden kasvu on tehnyt myös mahdolliseksi väestön nopean kasvun ja samanaikaisen elintason nousun.

Vaikka kasvun rajoja ei tunneta, niitä ei voida ylittää. Markkinamekanismi pitää huolen siitä, että ylikulutusta ei voi jatkua kovin pitkään. Resurssien niukkuus johtaa hintojen nousuun, mikä puolestaan rajoittaa talouden kasvua. On kuitenkin luultavaa, että resurssit toistaiseksi riittävät, vaikka viljelysmaasta ja makeasta vedestä tulee monissa maissa pulaa jo lähivuosikymmenten aikana. Energian tuotantoa voidaan kehittyvissä maissa lisätä edelleen voimakkaasti turvautumalla edullisimpiin lähteisiin eli hiileen, maakaasuun ja ydinvoimaan. Tämä ei ole ympäristön kannalta tietenkään ongelmatonta. On hyvin todennäköistä, että erityisesti Aasian suurten maiden nopea taloudellinen kehitys aiheuttaa merkittävän ja yhä kasvavan rasituksen ympäristölle. Kasvava energian kulutus johtaa myös siihen, että kasvihuonekaasujen globaalit päästöt nousevat edelleen. Tällä vuosisadalla on lisäksi odotettavissa Afrikan väestön ja talouden voimakas kasvu.

Vanhoissa teollisuusmaissa talouden kasvu on hidastunut jo merkittävästi, ja niiden kasvu tulee luultavasti tällä vuosisadalla pysymäänkin hitaana. Tähän ovat syynä väestön kasvun pysähtyminen ja tuottavuuden kasvun hidastuminen. Nämä Euroopassa ja Japanissa tapahtuvat muutokset eivät riitä hidastamaan maailmantalouden kasvua, mutta muutosten seurauksena vanhojen teollisuusmaiden suhteellinen merkitys maailmassa pienenee. Taloudellisen kasvun hidastuminen ja väestön kasvun pysähtyminen merkitsevät sitä, että energian ja materiaalien käyttö voivat vanhoissa teollisuusmaissa vähentyä, jolloin niiden aiheuttama ekologinen jalanjälki alkaa pienentyä. Hidas talouden kasvu ja väestön ikääntyminen voivat kuitenkin heikentää vanhojen teollisuusmaiden kykyä ylläpitää hyvinvointijärjestelmiään, mikä vuorostaan voi murentaa niiden yhteiskuntien sosiaalista kestävyyttä.

Globaalin kestävän kehityksen kannalta on tämän vuoksi olennaista se, mitä kehittyvissä maissa tapahtuu. Ne tarvitsevat talouden kasvua päästäkseen irti köyhyydestä. Tämä on välttämätöntä, jotta globaali kehitys olisi sosiaalisesti kestävää. Niiden talouden kasvu haastaa kuitenkin ekologisen kestävyyden. Jotta globaalit ympäristöongelmat olisivat jotenkin hallittavissa, on kehittyvien maiden kasvun perustuttava entistä enemmän vähäpäästöiseen ja resurssitehokkaaseen teknologiaan. Tällaisten ratkaisujen kehittäminen onkin olennaisen tärkeää.
Tämä kirjoitus on osa blogisarjaa Kestävyydestä.

Mistä on kyse?