Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu 01.06.2015

Kehittäjäopettajia tarvitaan kaikilla tasoilla

Neljä luokanopettajaa lähti kokeilemaan, miten kehittäjäopettajat-mallia voitaisiin hyödyntää Suomessa.
Kirjoittaja

Luokanopettaja kirkkonummelaisessa Winellska skolanissa

”Idea kehittäjäopettajista sai alkunsa, kun alkoi tuntua siltä, että opettajille pitäisi olla muitakin uramahdollisuuksia koulun sisällä kuin opettajuus tai rehtorius”, kirjoittavat neljä luokanopettajaa Uusi koulutus -foorumin kehittäjäopettajat-kokeilusta. 

Ruotsissa on jo muutaman vuoden ajan voinut hakea niin sanotun kehittäjäopettajan virkaa, jossa opettaja jatkaa opetustyötä tavalliseen tapaan, mutta saa luettua kehitystehtäviä työaikaansa. Tavallisinta on, että yksi aamu- tai iltapäivä on vapautettu opetustunneista ja varattu kehittämistyölle. Kehittäjäopettajien työnkuvat vaihtelevat paljon koulun ja kunnan tarpeiden mukaan, mutta yhteistä on, että kaikille näissä viroissa oleville maksetaan noin 500 euron lisäkorvaus.

Me neljä opettajaa lähdimme kokeilemaan ja selvittämään sitä, voisiko vastaava järjestelmä toimia Suomessa. Perehdyimme Ruotsissa esiintyneisiin ongelmiin kehittäjävirkojen suhteen. Näitä ongelmia ovat olleet muun muassa epäselvä työnkuva, työyhteisön kateus, tehtävänkuvan laajuus suhteessa työaikaan ja kehittäjäopettajien valintaperusteet. Ruotsin mallissa on siis monia ongelmakohtia, eikä mallia sellaisenaan ole ehkä järkevää kopioida suoraan meille. Vaikka jo siksikin, että meillä opettajien työaika perustuu opetusvelvollisuuteen, kun taas Ruotsissa on kokonaistyöaika. Lisäksi taloudellinen tilanne asettaa rajoitteita: ylimääräisiä resursseja kehittäjäopettajavirkojen perustamiseksi tuskin tällä hetkellä löytyy.

Tätä taustaa vasten ryhdyimme pohtimaan, miten kehittämistyölle voisi luoda mahdollisuuksia jo olemassa olevien rakenteiden ja rahojen puitteissa. Keskusteluissa on noussut esiin se, että jokainen opettaja on kehittäjäopettaja. On aivan totta, että jokaisen opettajan tulisi olla kehittäjäopettaja. Tosiasia kuitenkin on, että joitakin kiinnostaa kehittämistyö paljon enemmän kuin toisia. Näille kehittämistyöstä kiinnostuneille opettajille on löydettävä tapoja osallistua koulujen kehittämiseen. Muuten riskeeraamme heidän siirtymisensä pois koulumaailmasta, uusille urapoluille.

Mahdollisia kehittämismalleja ja -tehtäviä on useita ja ne riippuvat paljon koulujen ja kuntien koosta ja kehittämistarpeista. Mallista riippumatta on tärkeää, että rehtorit kannustavat ja tukevat opettajia kehittämistyössä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Apulaisrehtorius

Keskisuuressa koulussa apulaisrehtorin tehtävät voivat sopia kehittämishaluiselle opettajalle ja tällöin apulaisrehtoriudelle on varattava riittävästi resurssia. Jos kiinteitä opetustunteja on paljon, ei kehittämistyölle jää paljon voimavaroja. Apulaisrehtoriuden ongelmaksi isossa koulussa muodostuu hallinnollisten tehtävien laajuus – ei ehdi opettaa, vaikka ehkä haluaisi. Pienessä koulussa resurssit eivät todennäköisesti riitä apulaisrehtorin palkkaamiseen, jos rehtorillakin on luettuna viikoittain vain muutama tunti hallinnollisiin tehtäviin.

Johtoryhmätyöskentely

Voisiko koulun johtoryhmään valita opettajia, joilla on suuri kiinnostus kehittämistyötä kohtaan ja esimerkiksi halu luotsata omaa pedagogista tiimiä? Tehokas ja innostava johtoryhmä – jaettu johtajuus – helpottaa rehtorin jo muutenkin laajaa tehtäväkenttää.

Hankkeen koordinaattori

Kouluissa on meneillään valtavan paljon hankkeita jatkuvasti. Hankerahoituksella voi myös kehittää ja hanketta vetävä opettaja voi hankerahoituksella saada esim. luettua muutaman tunnin opetusvelvollisuudestaan koordinointi- ja kehittämistehtäviin.

Mentori ja työnohjaaja

Vastavalmistuneet opettajat tarvitsevat alkuun tukea kokeneelta mentoriopettajalta. Toimiva malli voisi olla mentorin ja uuden opettajan yhteisopettajuus. Yhdessä tekemällä voi ryhmitellä luokissa oppilaita eri tavalla ja tämä voi vapauttaa aikaa kehittämistyölle. Yhteisopettajatiimejä tehtäessä on hyvä ottaa huomioon tiimin kehittämiskohteet ja rakentaa tiimit sen pohjalta. Jos luokkatasolla halutaan kehittää esim. tieto- ja viestintätekniikan taitoja, kannattaa tiimiin laittaa yksi vahva tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen asiantuntija.

Myös jo pitempään opettajina olleet saattavat välillä tarvita enemmän apua työssään, esim. haastavan oppilasryhmän tai työnkuvan muuttumisen takia.

Entäpä resurssit?

Suuri osa yllä mainituista tehtävistä on hoidettavissa jo olemassa olevilla resursseilla. Kehittämismallista riippumatta on tärkeä varata kehittämistyölle tarpeeksi aikaa. Tunne siitä, että vuorokauden tunnit loppuvat kesken, heikentää kehitystyötä ja sammuttaa myös opettajan intoa kehittää. Haastammekin Suomen rehtorit ja opetuspäälliköt miettimään tarkasti oman koulun kehittämistarpeita ja sitä, ketkä voisivat lähteä niitä kehittämään. Resursoinnin suhteen voi tarkastella esim. TVA-kriteerejä, yt-ajan käyttöä, opetusvelvollisuuteen luettavia tehtäviä, henkilökohtaisia lisiä ja tulospalkkiojärjestelmää. Lisäresursseja varten kannattanee tällä hetkellä, uuden hallituksen leikkauslistojen perusteella, panostaa hankerahoituksen hakemiseen. 

Blogin kirjoittivat kehittäjäopettajakokeiluun osallistuneet luokanopettajat Irina Andersson, Risto Lauri, Minttu Myllynen ja Linda Niemi. Kehittäjäopettajat on osa Sitran Uusi koulutus -foorumin kokeiluja. Kokeilun oppeja matkan varrelta voi lukea Kehittäjäkokeilu-blogista. Mitä muuta foorumi on kokeillut? Se selviää täältä.

Uusi koulutus -foorumi on saamassa työnsä päätökseen ja foorumin viestit julkaistaan Rakkaudesta oppimiseen -tapahtumassa 4.6. Hyppää mukaan paikan päällä tai verkossa!

Mistä on kyse?