archived
Arvioitu lukuaika 5 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Kiire – koulun ratkaisematon ongelma?

Meidän kasvatuksen ammattilaisten mielissä istuu syvässä opetussuunnitelman tarkka toteuttaminen ja läpikäymisen pedagogiikka. Tulevaisuudessa koulussa olisi tärkeämpää rakentaa oppijoille ilmapiiriä, jossa sitoudutaan yhteistyöhön, opitaan ratkaisemaan yhdessä ongelmia ja kyetään empatiaan.

Kirjoittaja

Julkaistu

Työskentelen rehtorina Otalammen koulussa Vihdissä. Otalammen koulu on noin 500 oppilaan yhtenäiskoulu. Osittain osana Sitran Kestävän koulutuksen kehittäjät -ohjelmaa toteutimme Otalammen koulussa maalis-huhtikuussa kokeilun, jossa tavoitteena oli saada aikaan uudenlaista ajattelua koulumme vision työstämiseen yhdessä opettajakunnan kanssa.

Ajatuksia herättelemään katsoimme yhteisöllisesti opettajakunnan kanssa Human-dokumentin. Dokumentissa esiintyi ihmisiä vaikuttavine elämänkohtaloineen eri puolilta maailmaa. Lisäksi OKKA-säätiön Erkka Laininen, yksi Sitran Education for a Changing World -tutkimusprojektin tutkijoista, kävi puhumassa meille kestävästä tulevaisuudesta ja ajattelumme välttämättömästä muutoksesta koulutuksen sisällä.

Dokumentin pohjalta keskustelimme ja aloitimme Tulevaisuusverstas-työskentelyn. Opettajat osallistuivat innokkaasti keskusteluun ja keskusteluissa visioitiin unelmien koulua ja toisaalta pohdittiin pahinta mahdollista vaihtoehtoa, jos koulu ei muutu.

Koulussa tuntuu olevan kiire koko ajan ja läpikäymisen pedagogiikka vie pohjan merkitykselliseltä oppimiselta

Kaikki opettajaryhmät tuottivat työskentelymme tuloksena tulevaisuusvisioita, joissa toivottiin sekä oppimiseen että koulussa olemiseen rauhaa, aikaa ja kiireettömyyttä. Osa opettajista toivoi työyhteisöön tiiviimpää yhteistyötä, toinen toistemme tukemista ja oppimistiloja, joissa oppilaat voisivat levätä kesken koulupäivän. Toivottiin myös, että olisi riittävästi aikaa rauhassa oppia omaan tahtiin ja että oppilaiden ja opettajien vahvuudet pääsisivät enemmän esiin. Toivottiin jopa aamiaista oppilaille, jotka eivät sitä kotona saa.

Lisäksi nousi esiin oppilaan ja opettajan kohtaamisen merkitys.  Kaikissa kouluissa on lapsia, joille aikuisilla on harvoin aikaa ja jotka eivät ole saaneet hyväksyvää katsetta aikuisilta. Kaikki opettajat tietävät tämän.

Unelmien koulupäivä koostui monen mielestä näistä elementeistä:

  1. Kiireettömyys
  2. Toimiva yhteistyö
  3. Merkityksellinen toiminta
  4. Vahvuuksien hyödyntäminen

Koulu on tulevaisuudessa yhä isompi kasvatustyöhön osallistuja perheiden ongelmien ja kiireen keskellä. Samaan aikaan opettajien voimavarat hiipuvat oppilaiden emotionaalisten tarpeiden kasvaessa.  Enää ei riitä, että opettaja opettaa. Opettajalta vaaditaan halua ja kykyä kuunnella oppilaita ja ymmärtää heitä ja heidän tarpeitaan. Yhteistyö, luottamus ja yhteisen tilannekuvan rakentaminen opettajien kesken on tärkeää, jotta opettajien jaksamista voidaan tukea.

Emme voi myöskään loputtomasti lisätä tehtäviä opettajien työhön. Se tarkoittaa sitä, että jotain entisestä täytyy jättää tekemättä. Kun opettaja tuntee opetussuunnitelman, hän voi valita mihin aika luokassa kuluu ja mihin sitä ei käytetä. Ilman hyvää ilmapiiriä ja luottamusta opettajan ja oppilaiden välillä oppimista ei kuitenkaan tapahdu.

Mielestäni tämän päivän koulun todellisuus on usein kaukana tästä omatahtisuuden, kiireettömyyden ja kohtaamisen paratiisista, jonka opettajakuntamme tämän työskentelyn lopputuloksena loi. Kiireen kulttuuri ei kuitenkaan ole vain koulussa vaan koko yhteiskunnassamme.  Kiire on yksi tämän ajan toistaiseksi ratkaisemattomista ”pirullisista” ongelmista. Luokkahuoneessa kiireen jalkoihin jää helposti luottamuksen kulttuurin rakentaminen oppilaiden kesken mihin kuuluu mm. vuoropuhelu ja yhteistyön opettelu.  Meidän kasvatuksen ammattilaisten mielissä istuu syvässä opetussuunnitelman tarkka toteuttaminen ja läpikäymisen pedagogiikka.

Luokkahuoneessa kiireen jalkoihin jää helposti luottamuksen kulttuurin rakentaminen oppilaiden kesken

Tulevaisuudessa koulussa olisi tärkeämpää rakentaa oppijoille ilmapiiriä, jossa sitoudutaan yhteistyöhön, opitaan ratkaisemaan yhdessä ongelmia ja kyetään empatiaan. Koska tarve toistemme kuunteluun ja tahdin hidastamiseen on yksimielinen niin tutkijoiden kuin käytännön työtä tekevien opettajienkin mielestä, meidän on myös koulun johdossa otettava tarmokkaammin tämä huomioon tulevaisuudessa.  Se millaisia asioita koulun johtamisessa pidetään esillä yhteisissä kokoontumisissa, ilmentää koulun arvopohjaa.

Unelmien koulun syntymiseen ei tarvita suuria summia rahaa tai sirkustemppuja. Riittää, että opettaja päättää ottaa käyttöön omassa työssä yhden johtoajatuksen, esimerkiksi pedagogisen rakkauden. Sitä noudattamalla toiminta luokassa muuttuu väistämättä.

Dialogi, toisten kunnioittaminen ja erilaisuuden arvostava kohtaaminen ovat taitoja, joita ei opita kiireessä

Otalammen koulussa jatkamme kiireettömyyden ja kohtaamisen työtapojen etsintää arjen työhön. Elokuussa työskentely jatkuu johtoryhmämme suunnittelemalla työpajalla luonnon helmassa. Aiheina ovat:

  1. Kiireettömyys ja kohtaaminen
  2. Kuunteleminen ja yhdessä ajatteleminen: dialogipaja
  3. Yksilö yhteisön osana: positiivinen pedagogiikka “huomaa hyvä”
  4. Pedagoginen rakkaus

Oman kouluni kokeilu ja Kestävän koulutuksen kehittäjät -ohjelma vahvistivat käsitystäni siitä, että ns. pehmeät arvot ovat vahvistumassa koulussa. Meidän ammattikasvattajien täytyy tulevaisuudessa voida enemmän vaikuttaa siihen, millaista elämisen mallia haluamme koulussa vahvistaa ja mallintaa tuleville sukupolville. Meidän koulussa työskentelevien täytyy voida valita enemmän mihin aikaa kulutetaan. Uusi opetussuunnitelma antaa tähän jo enemmän vapautta ja meidän täytyy vaan uskaltaa käyttää sitä. Dialogi, toisten kunnioittaminen ja erilaisuuden arvostava kohtaaminen ovat taitoja, joita ei opita kiireessä. Niitä täytyy harjoitella jatkuvasti niin lasten kuin aikuistenkin kesken. Oppiminen ja toiminta koulussa tulevat merkitykselliseksi, kun me aikuiset olemme läsnä oppijoille ja kohtaamme heidät. Mitä muuta voisi unelmien koulu olla?

Mistä on kyse?