Julkaistu 03.08.2017

Koulun työyhteisö tarvitsee yhteisen tarinan tulevaisuudesta ohjaamaan koulun ja koulutuksen kehittämistä

Kirjoittaja
Qridi Oy:n perustaja
Henri on yksi startup-yritys Qridi Oy:n perustajista. Hän on koulutukseltaan matematiikan ja fysiikan opettaja.

Julkista koululaitosta on kautta aikain pyritty valjastamaan monien yhteiskunnallisten muutosprojektien ajuriksi – onhan koulutus hyvin tehokas tapa vaikuttaa. Samaan vaikuttamisen sarjaan lukeutuu Sitran Kestävän koulutuksen kehittäjät -ohjelma. Perusidea lyhykäisyydessään on vastata kysymykseen: miten mahdollistamme oppilaiden, koulujen ja yhteisöjen kehittymisen uuden kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntamallin rakennuspalikoiksi?

Syksyllä 2017 kysymyksen ympärille julkaistaan Sustainability, Human Well-being and The Future of Education -kirja (Palgrave Mcmillan), jonka suomenkielinen tiivistelmä Tulevaisuuden koulutuksen käsikirja on nyt saatavilla.

Ideoin kuluvana keväänä yhdessä 28 muun suomalaisen koulutuksen tekijän ja kehittäjän kanssa, kuinka kirjan teemoja voidaan eri tavoin viedä käytäntöön – lähemmäksi koulujen arkea. Muodostimme tiimejä yhdessä kuvaamiemme ongelmien ympärille ja toteutimme kokeilun työyhteisössämme ratkaisumme testaamiseksi.

Ongelmana pirstaleisuus

Osallistujista osa koki koulutuksen kehittämisen pirstaleiseksi ja lyhytjänteiseksi. Saman teeman ympärille saatetaan järjestää erillisiä projekteja, joiden toteuttajat eivät välttämättä tiedä toistensa olemassaolosta. Hankerahoituksia haetaan ja saadaan. Välttämättä ei mietitä isoa kuvaa, johon hanke työyhteisössä liittyy.

Koulutukseen kohdistuvat paineet saattavat näyttää keskenään ristiriitaisilta tai tavoitteiltaan epämääräisiltä. Yhtä aikaa voidaan puhua yhteisöllisyyden vahvistamisesta ja yli 1 000:n oppilaan peruskoulun rakentamisesta. Digiloikasta puhuminen karkaa helposti kauas koulun kontekstista – silti se pitäisi jotenkin tehdä pahimmassa tapauksessa ilman digilaitteita.

Koulun työyhteisö tarvitsee yhteisen, uskottavan tarinan tulevaisuudesta – punaisen langan, joka ohjaa koulun ja koulutuksen kehittämistä.

Dialoginen työpaja

Tiimimme tuotoksena syntyi Dialoginen työpaja, jonka avulla on mahdollista rakentaa työyhteisössä yhteistä unelmaa kestävästä koulutuksesta. Työpajaa varten työstimme Sustainability, Human Well-being and The Future of Education -kirjan tekstien pohjalta lyhyitä tekstikortteja sekä valokuvia. Nimesimme kortit koulutuksen trendikorteiksi.

Työpajan kulku lyhykäisyydessään:

  1. Kootaan kasaan 6-8 henkilöä. Aikaa on hyvä varata reilu tunti.
  2. Alustetaan työpaja lyhyellä valmiilla tekstillä.
  3. Koulutuksen trendikortit jaetaan pöydälle ja pyydetään osallistujia valitsemaan itselleen kolme korttia.
  4. Jokainen kortti vastaa yhtä lyhyttä puheenvuoroa. Puheenvuoron saa laittamalla kortin pöytään. Kortin tekstin/kuvan kanssa saa olla samaa tai eri mieltä. Keskustelu käydään korttien avulla.
  5. Lopuksi keskustelua voidaan jatkaa vapaasti korttien herättämistä teemoista.
  6. Dialogista muodostetaan yhteenveto esimerkiksi Padlet-seinälle.

Jos useampi ryhmä on käynyt dialogin, uusi dialogi voidaan käydä jokaisen ryhmän edustajan kesken.

Rohkaisevat kokemukset kannustavat jatkamaan

Kokeilimme dialogia tiimimme työyhteisöissä (Kierrätyskeskus, OAJ, Pasilan peruskoulu ja Qridi Oy). Palaute osallistujilta oli positiivista: Isojen teemojen ääreen meneminen ei vaadikaan erillistä teemapäivää, jokaisen ääni pääsi kuuluviin ja keskustelussa päästiin heti asian ytimeen, kun se ohjautui annettujen trendikorttien mukaan. Koulutuksen trendikorttien avulla on helppo tuoda esille syksyllä julkaistavan kirjan ydinteemoja. Heränneiden ajatusten pohjalta on hyvä lähteä rakentamaan unelmaa kestävästä koulutuksesta omassa työyhteisössään.

Edustamani startup-yritys (Qridi Oy) pyrkii mm. auttamaan opettajia tulevaisuuden taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon opettamisessa sekä arvioinnissa. Osallistuminen Sitran Kestävän koulutuksen kehittäjät -ohjelmaan on ollut hyvin rohkaiseva ja antoisa. Näyttää vahvasti siltä, että olemme yrityksenä oikealla tiellä. Kestävän koulutuksen keskiössä on lopulta oppilas ja oppiminen.

Erityinen oivallus syntyi Charles Fadelin ja Jennifer S. Groffin artikkelista liittyen opetussuunnitelmaan: käsitykseni mukaan Suomen perusopetuksen uusi opetussuunnitelma monelta osin kurkottaa tulevaisuuteen. Kohti kestävää koulutusta!

Mistä on kyse?