archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Kyse ei ole vain taloudesta, tollo

Kulttuuri- ja arvokysymysten merkitys politiikassa on kasvanut. Löytyykö tästä selitys myös populismin nousuun?

Kirjoittaja

Hannu-Pekka Ikäheimo

Projektijohtaja, Uudet vaikuttamisen tavat

Julkaistu

Bill Clintonin vuoden 1992 presidentinvaalikampanjasta on jäänyt historiankirjoihin slogan ”It’s the economy, stupid”. Tuolloin elettiin lama-aikaa, joten Clintonin kampanjatiimissä oltiin sitä mieltä, että vaalit voitetaan keskittymällä talouteen.

Taloutta on korostettu myös useimmissa Brexitin ja Trump-ilmiön selityksissä. On vedottu vakuuttaviin tilastoihin siitä, kuinka varallisuus länsimaissa keskittyy yhä harvempien käsiin, kun taas suuren enemmistön palkka- ja pääomatulot polkevat paikoillaan tai jopa laskevat. Teknologian kehitys ja globalisaatio kiristävät kilpailua työpaikoista ja lisäävät epävarmuutta tulevasta. Perinteiset puolueet ovat olleet kyvyttömiä vastaamaan näihin globalisaation häviäjien huoliin. Siksi populismi kukoistaa.  

Pippa Norrisin ja Ronald Inglehartin tuoreen tutkimuspaperin mukaan tulotason ja sosiaaliluokan merkitys äänestämistä määrittävinä tekijöinä on kuitenkin ollut tasaisessa laskussa länsimaissa jo 1960-luvulta lähtien. Politiikkaa määrittänyt vasemmisto-oikeisto -akseli on hitaasti murentunut ja sen rinnalle uudeksi jakolinjaksi ovat nousseet arvo-, kulttuuri- ja identiteettipoliittiset kysymykset. Tutkimuksen laajassa aineistossa kulttuurinen käänne nousee selvästi esiin muun muassa puolueiden vaaliohjelmissa, joissa ei-taloudelliset aiheet ohittivat taloudelliset teemat jo 1980-luvun alkupuolella.

Kehityksen katsotaan saaneen alkunsa 1960- ja 70-lukujen kulttuurisesta murroksesta, jolloin nuoret sukupolvet nostivat naisten ja vähemmistöjen oikeudet sekä ympäristöarvot poliittiselle agendalle. Sittemmin jälkimateriaalisten arvojen suosio on jatkanut kasvuaan ja niiden voi sanoa valtavirtaistuneen.

Perinteisten arvojen vastarintaliike

Murros loi kuitenkin myös vastaliikkeen. Perinteisten arvojen kannattajat siirtyivät kannattamaan puolueita, jotka pyrkivät jarruttamaan muutosta. Euroopassa syntyi uusia populistipuolueita, jotka ovat muutamassa vuosikymmenessä tuplanneet kannatuksensa, lähennellen jo keskimäärin 14 prosenttia. Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmässä yhä useammat valkoiset työväenluokan edustajat vieraantuivat demokraattien arvoliberaalista ja kosmopoliittisesta agendasta, ja siirtyivät äänestämään republikaaneja, jotka edustavat heidän arvojaan kolmen tärkeän g:n osalta: guns, god, gays. 

Muutama vuosi sitten Yhdysvalloissa suuren suosion saavuttanut teekutsuliike nähtiin alun perin reaktiona Obaman hallinnon voimakkaasti elvyttävälle talouspolitiikalle. Laajassa haastattelututkimuksessa on kuitenkin havaittu, että kulttuuri- ja arvokysymykset olivat liikkeen kannattajien pääkannustin. Trumpin kampanja on ottanut tästä havainnosta kaiken hyödyn irti. Hän on ymmärtynyt, että kulttuuriset uhat liikuttavat republikaanisen puolueen syviä rivejä paljon voimakkaammin kuin vapaakauppa, verojen alennukset tai normien purkaminen.

Trump-ilmiössä on kyse enemmästä kuin pelkästä Trumpin persoonasta. Politiikan tutkija Justin Gestin tutkimuksessa 65 prosenttia valkoisista amerikkalaisista ilmoitti olevansa valmis äänestämään puoluetta, joka ajaisi ”maahanmuuton rajoittamista, lupaisi tarjota amerikkalaisia työpaikkoja amerikkalaisille työntekijöille ja varjella amerikkalaista kristillistä perintöä sekä pysäyttää islamin aiheuttaman uhan”.

Myös Norris ja Inglehart löysivät tutkimuksessaan merkkejä pysyvämmästä muutoksesta. Ikä, koulutustaso, sukupuoli, kansallinen identiteetti ja uskonnollisuus selittävät populismin kannatusta jopa tulotasoa tai sosiaaliluokkaa vahvemmin. Erityisesti vanhempien ikäryhmien vähän koulutetut valkoiset miehet kokevat kannattamiensa perinteisten arvojen joutuneen marginalisoiduiksi nykyisessä kulttuuri-ilmapiirissä ja ovat valmiita äänestämään puolueita, jotka lupaavat suojella perinteisiä arvoja ja palauttaa kurin ja järjestyksen yhteiskuntaan. Sukupolvien välinen ero nousee esiin myös suhtautumisessa maahanmuuttoon: nuoret ikäluokat pelkäävät kaikista ikäryhmistä vähiten maahanmuuton kielteisiä vaikutuksia.  

Taloudellinen eriarvoisuus tulee jatkossakin olemaan mitä merkittävin poliittinen kysymys. Norrisin ja Inglehartin tutkimuksen perusteella kulttuuri- ja arvokysymysten merkitystä populismin nousun selittäjänä ei tule väheksyä. Taloudellisesta kehityksestä riippumatta suuret sukupolvien väliset arvoerot tulevat jatkossakin hämmentämään poliittista kenttää länsimaissa.

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella -kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.

Mistä on kyse?