Arvioitu lukuaika 2 min

Liikennerevoluutio: inhimillistä vaikuttavuutta

Kirjoittaja

Juha Kostiainen

Julkaistu

Hallitus antoi liikennepoliittisen selontekonsa eduskunnalle 12.4.2012. Siinä linjataan liikennepolitiikkaa vuosille 2012-2022. Selonteon valmistelua on Sitrassa seurattu tiiviisti, tarjoaahan se kiinnostavan mahdollisuuden arvioida hyvin konkreettisesti vaikuttavuuttamme yhden toteutetun hankkeen näkökulmasta. Tuo hanke on tietysti Liikennerevoluutio, joka käynnistettiin joulukuussa 2010 silloisen liikenneministerin Anu Vehviläisen vahvalla tuella. Tavoitteeksi asetettiin vaatimattomasti luoda uusi ajattelu- ja lähestymistapa suomalaiseen liikenne- ja yhdyskuntapolitiikkaan. Ensimmäisen vaiheen tulokset, Ajatuskartta, julkistettiin vappuna 2011.

Aikataulu oli tiukka: kansliapäällikkö Harri Pursiainen (LVM) edellytti, että hallitusneuvotteluiden alkuun mennessä oli saatava valmista. Saatiinkin, ja hallitusohjelmassa näkyi jo muutamia keskeisiä ajatuksia kuten liikenne- ja yhdyskuntapolitiikan yhteen sovittaminen. Hallitusohjelmaa paljon ratkaisevampaa tulisi olemaan kuitenkin nimenomaan liikennepoliittinen selonteko, joka määrittelisi suuntaa seuraaviksi vuosiksi.

Selontekoa lukiessa voi suurella tyydytyksellä todeta, että lähes kaikki Liikennerevoluution keskeiset ajatukset ovat siinä sisällä ja että liikennepoliittista ajattelua ollaan todella uudistamassa. Ajatuskartan ehkä tärkein oivallus oli, että liikennettä ja kuljetuksia tulisi tarkastella palveluina ja että poliittisen päätöksenteon tulisi kohdistua tarjottavaan palvelutasoon. Tämä näkemys on vahvasti läsnä selonteossa.

Sitran näkökulmasta, ja miksei muidenkin, kiinnostavaa on ymmärtää miksi näin paljon saatiin aikaan. Ensimmäisen kerran koko asiasta keskusteltiin kesällä 2010, kun liikenneneuvos Eeva Linkama tuli tapaamaan minua keskustellakseen mitä voitaisiin tehdä liikennepolitiikan uudistamiseksi. En tuntenut häntä ennestään, mutta tuosta tapaamisesta kehkeytyi hieno ”taistelutoveruus”.

Yhdenkään osapuolen suunnitelmissa, strategioissa tai budjeteissa ei ollut mitään tällaiseen interventioon viittaavaa, joten oli turvauduttava ihmisiin. Kävimme pikimmiten Eevan kanssa tapaamassa neljän avainministeriön kansliapäälliköt, jotka ”antoivat luvan” ajatella kaikkea puhtaalta pöydältä. Erityisesti Raimo Sailaksen kannustus keskittyä uuteen ajatteluun ja olla pohtimatta kaikkia mahdollisia riskejä oli meille tärkeää. Kansliapäällikkökierroksen jälkeen etsimme useasta organisaatiosta ja yrityksestä 25 vallankumouksellista, jotka olivat valmiita osallistumaan kevään 2011 aikana huomattavalla työpanokselle uuden ajattelun luomiseen. Syntyi uskomattoman sitoutunut ryhmä, joka todella laittoi itsensä tuleen. Vieläkin tavatessamme voi tuntea erityisen taian ja energian, joka ryhmästä kumpuaa.

Ajatuskartan julkistuksen jälkeen teimme pääasiassa Eevan kanssa huomattavan määrän jalkatyötä esitellessämme sen sisältöä sidosryhmille ja päättäjille aina DG Moven pääjohtajaa myöten. Sympaattinen pääjohtaja Ruete toivoikin, että pitäisimme hänet ajan tasalla etenemisen suhteen. Uusi liikenneministeri Merja Kyllönen lämpeni ajatuksille ja vei niitä ponnekkaasti eteenpäin. Yksi ratkaisevimmista henkilöistä oli LVM:n ylijohtaja Minna Kivimäki, joka vei keskeiset ajatukset selonteon valmistelun toimeksiantoon. Rohkea ja näkemyksellinen virkamies. Työtä ohjannut ministeriryhmä teki puolestaan tärkeän ratkaisun kytkiessään kahdeksan kokeiluhanketta valmisteluun. Kokeilut osoittivat nopeasti, että uusi ajattelu toimii ja että vähemmällä voidaan saada enemmän. Tämä oli uudenlaista valmistelua.

Rohkenen väittää, että vajaassa kahdessa vuodessa suomalaista liikenne- ja yhdyskuntapolitiikkaa on uudistettu radikaalimmin kuin edellisessä kahdessakymmenessä. Liikennerevoluution ansiota uudistuksessa on se, että se onnistui kiteyttämään sinänsä ilmassa olevat asiat oikealla hetkellä oikeiden ihmisten kanssa perinteisestä suunnittelubyrokratiasta poikkeavalla tavalla. Töytäisy (nudge) on kuitenkin liian vaatimaton ilmaisu kuvaamaan intervention inhimillisen energian suuruutta.

Kirjoittaja

Juha Kostiainen

Julkaistu

Mistä on kyse?