archived
Arvioitu lukuaika 2 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Maisema jälkipolville

Miten voisimme rohkaista ihmisiä luomaan syvemmän suhteen luontoon ja maisemaan – ja kantamaan siitä huolen ja vastuun?

Kirjoittaja

Julkaistu

Työskentelin kuluneen vuoden Ilmasto.nyt -projektissa, jossa loimme yhteistyössä eri alojen tieteilijöiden, pedagogien ja taiteilijoiden kanssa ilmastonmuutoksen perusteiden kurssikokonaisuuden. Se sai minut pohtimaan, millaisen maiseman haluamme jättää jälkipolvillemme. Miltä näyttää se horisontti, jota vasten vuoden aikana tekemämme työ piirtyy?

Kuvataiteilijana olen erikoistunut taiteelliseen tutkimukseen ja taiteellisiin interventioihin organisaatioissa. Ilmasto.nyt -projektissa toin työhön erityisesti näkökulmia osallistumiseen kannustavan pedagogiikan kehittämiseen ja teemojen visualisointiin. Työryhmässä synnytimme uuden maiseman, unelmankin kestävästä tulevaisuudesta, jossa luonto ja maisema ovat voimallisesti läsnä ja saavutettavissa.

Työstin työryhmämme loppureflektioon sarjan kortteja “Uusi maisema – Ilmasto.nyt”. Teossarja kuvaa tietynlaista maisemaan uppoutumisen meditatiivista hetkeä, johon haluaisin teoksillani myös rohkaista: tuntemaan ja aistimaan luonnon eri elementtejä ja niiden muutoksia myös omassa kehossa sekä mielessä. Luonnolla on myös tutkitusti mieltä ja kehoa hoivaava vaikutus.

Teokseni pyytävät samalla mukaan katsomaan ja kokemaan luontoa ja maisemaa ympärillämme, maisemaa meissä itsessämme sekä tutkailemaan, mitä juuri tämä maisema minussa herättää. Millaisia tuntoja, ajatuksia ja tunteita minulla liittyy unelmaan ja visioon uudesta maisemasta ja horisontista? Miten voisimme rohkaista ihmisiä luomaan syvemmän suhteen luontoon ja maisemaan – ja kantamaan siitä huolen ja vastuun?

Itselleni ilmastonmuutos on resonoinut luonnon ja maiseman jatkuvaan moniaistiseen havainnointiin. Valon ja varjojen leikki, värien vaihtelu ja vuorovaikutus vuorokaudenaikojen sekä vuodenaikojen vaihtelun mukaan ovat nousseet tärkeiksi, samoin kuin maisema minussa kehollisena ja aistikokemuksena on noussut tärkeäksi. Elementeistä meri, horisontti, maa, ilma, tuoksut, erilaiset tunnot ja tunnelmat, sumu ja usva sekä heijastukset ovat olleet työskentelyssäni tärkeitä. Luonto ja maisema ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen itseeni.

Heitänkin ilmaan kysymykseen: mitä jos ilmastokasvatuksessa hyödynnettäisiin luonnon ja maiseman havainnointia sekä kokemuksellisia taidemenetelmiä osana luontosuhteen rakentamista ja reflektointia?

Verkkosivuiltani näet lisää työskentelystäni.

Mistä on kyse?