Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Saana Säilynoja

Julkaistu 15.09.2014

Marinat pois - kestävästä kehityksestä Suomelle profiilia

Kirjoittaja
 
Jukka Noponen

Kestävän kehityksen tavoitteissa ei ole yksin kysymys kehitysmaista vaan itsestämme ja myös Suomen pärjäämisestä. Yli 40 vuotta sitten kerrotut kasvun rajat alkavat olla oikeasti edessämme. Kestävä kehitys ei ole mahdollista muuten kuin luonnonvarojen kestävyyden rajoissa. Maailma ei voi enää jatkaa muuten kuin sitoutumalla kestävän kehityksen edellyttämiin isoihin muutoksiin. Niistä on tehtävä mahdollisuus.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat nousseet uudelleen keskusteluun. YK:n vuosituhattavoitteita ollaan uudistamassa. Ne muuttuvat selvemmin kestävän kehityksen universaaleiksi tavoitteiksi ja siilomainen erittely ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen on yhdentymässä kokonaisvaltaiseksi ajatteluksi. Talous on entistä vahvemmin sidoksissa ekologiseen kestävyyteen. Myös eri yhteiskuntien keskinäinen riippuvuus on vahvistunut. Suomi ei voi toteuttaa kestävää kehitystä huomioimatta ulkomaailmaa. Toisaalta on sallittua ajatella omaa hyötyä, periaatteella ”antaminen on myös saamista”.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden avoin työryhmä julkaisi kesällä uudet 17 tavoitetta keskustelun pohjaksi. Ne ovat kaikille maille yhteisiä, mutta kukin maa voi omien tarpeidensa pohjalta laatia omat kansalliset tavoitteensa. Suomi on tässä hyvin kartalla, koska olemme juuri uudistaneet kestävän kehityksen työtä ja olemme toimintamallimme ansiosta yksi edistyksellisimpiä maita. Meidän sitoumusprosessimme on edennyt hyvin – koossa on jo yli 70 sitoumusta. Suomalainen yhteiskunta kelpaa edelleen malliksi maailmalla ja uusi kestävän kehityksen toimintamalli kelpaisi jopa vientituotteeksi. Siksi meidän kannattaa pohtia kehitystarpeita ja korkeampaa profiilia – ja jättää turhat marinat pois!

Yritykset, oppilaitokset ja monet julkiset tahot ovat sitoumuksineen hyvin mukana. Kestävän kehityksen eteen tehtävää työtä on kuitenkin tarpeen vahvistaa sekä hallinnossa ja päätöksenteossa että ihmisten arjessa. Sovittuja tavoitteita tulisi viedä päätöksentekoon vielä konkreettisemmin ja ymmärrettävämmin, innovaatiopolitiikkaan, erilaisiin politiikkapapereihin ja hallitusohjelmaan. Valtion budjettia tulisi arvioida kestävän kehityksen raamien kautta ilman sanahelinää.

Meidän on opittava ymmärtämään omat mahdollisuutemme viedä kestävää kehitystä eteenpäin. Siihen tarvitaan positiivista hoksauttamista ja yhteiskunnan tarjoamia kannustavia mahdollisuuksia. Ihmiset ymmärtävät tervettä järkeä ja arjen askareissa saavutettavia hyötyjä. Jokaisen pitäisi tehdä päivän hyvä työ kestävän kehityksen eteen. Ruokajätteen vähentäminen, muovikasseista luopuminen sekä oma sähkön tuotanto ja verkkoon syöttö ovat esimerkkejä, joihin kyllä tartutaan, kun signaalit ovat kohdallaan. Pop-up -kulttuuri sopii kestävän kehityksen kannustamiseen. Kansalaisjärjestöt tekevät jo ansiokasta työtä – voisivatko ne yhdistää voimavarojaan ja lähteä kehittämään kokonaisvaltaisemmin kestävän kehityksen työtä. Myös kirkolla globaalina toimijana on suuri mahdollisuus.

Sitra on osaltaan sitoutunut kestävän kehityksen työhön strategiassaan ja tekemällä oman sitoumuksensa kampanjaan ”Suomi, jonka haluamme”. Olemme omilla hankkeillamme mukana lähempänä arkea olevissa muutosprosesseissa, ja valmistelemme juuri uutta keskustelupaperia hyvinvointiyhteiskunnan eteenpäinviemisestä.

Mistä on kyse?