Metsässä tuulee / Esko Aho

Suomalaisen metsäsektorin ahdinko on kansallinen kysymys. Metsäteollisuus jauhaa yhä kolmanneksen nettivientituloista ja työllistää suoraan tai välillisesti noin 200 000 henkeä. Suomi elää yhä vahvasti metsästä.

Välittömin uhka tulee Venäjän puutulleista. Toteutuessaan ne tyrehdyttäisivät puun tuonnin idästä jo ensi vuonna. Teollisuuden raaka-ainepohjasta leikkautuisi näin 15 miljoonaa kuutiometriä. Se tarkoittaisi kymmenen Kemijärven sellutehtaan puun käyttöä.

Jos Venäjän puuta ei pystyttäisi lainkaan korvaamaan, tuotantoa jouduttaisiin supistamaan 20 prosentilla. Se tarkoittaisi suoraan tai välillisesti lähes 25 000 työpaikan menetystä ja BKT:n supistumista 1,5 prosentilla.

Tietysti kannattaa tehdä kaikki mahdollinen puutullien poistamiseksi, mutta siinä onnistumisen varaan tulevaisuutta ei voi rakentaa. Täytyy nopeasti varautua pahimman varalle.

Onneksi metsissämme kasvaa ennätysmäärä puuta. Koko Venäjän tuonti on mahdollista korvata nostamalla vuosittaiset hakkuut nykyisestä 55 miljoonasta 70 miljoonaan kuutiometriin. Näin voidaan tehdä kestävästi, vaarantamatta metsien moninaiskäytön tai suojelun tarpeita.

Tähän saakka kaikki on yksinkertaista. Käytännön toteutus tulee olemaan äärimmäisen haasteellista.

Johtamani työryhmä esitti hallitukselle nelikohtaista pakettia, jolla suma puretaan. Siihen kuuluu puumarkkinoiden tehostamista, liikenneinvestointeja, työvoiman saantia varmistavia toimia sekä veroporkkana. Ohjelman toteuttamiseen tarvittaisiin seuraavien kolmen vuoden aikana noin 250 miljoonaa euroa.

Summa on suuri, mutta hyvin vaatimaton, jos tavoite saavutetaan. Kotimaisen puun käytön lisäys toisi kansantalouteen niin paljon työtä ja verotuloja, että tehdyt sijoitukset palautuisivat moninkertaisina takaisin.

Ensi viikolla hallitus ottaa kehysriihessään kantaa ehdotuksiin ja toivottavasti panee ne pikaisesti täytäntöön.

Työryhmämme katseet ovat jo siirtymässä toimeksiantomme toiseen – ja jos mahdollista – vielä huomattavasti vaikeampaan osaan: miten varmistetaan suomalaisen metsäteollisuuden ja koko metsäsektorin pitkän aikavälin menestys ja kilpailukyky.

Uhkia on valtavasti, mutta niin on mahdollisuuksiakin. Ilmastonmuutoksen torjunta ja energian hinnan kohoaminen avaavat metsiin perustuvalle tuotannolle uusia kilpailuvaltteja. Tarvitaan vain selkeä strategia niiden hyödyntämiseksi.

Kesällä nähdään, miten työryhmämme urakassa onnistuu. Totista yritystä ainakin on.