Arvioitu lukuaika 2 min

Miksei Suomessa jätteestä tehdä lannoitteita?

Kuvaaja: Joanna Moorhouse

Julkaistu

Maailman ruuantuotanto on tulevaisuudessa pulassa. Fosforin helposti hyödynnettävät varat loppuvat asiantuntija-arvioiden mukaan jopa ennen öljyä. Keinolannoitteiden hinnat nousevat käsi kädessä energian hinnan kanssa. Typpilannoitteita valmistetaan ilman typestä erittäin energiaintensiivisellä menetelmällä ja toisaalla taas jätevedenpuhdistamoilla käytetään energiaa typen saamiseksi jätevesistä takaisin ilmaan. Ei ihan paras esimerkki kiertotaloudesta. 

Suomesta halutaan tehdä ravinteiden kierrätyksen mallimaa, mutta toistaiseksi siitä ollaan kaukana. Maatalouden käyttämästä fosforista noin puolet on peräisin eläinten lannasta ja vain 0,3 prosenttia muista kierrätysmateriaaleista. Typestä noin kolmannes saadaan lannasta ja muista kierrätysmateriaaleista vaivaiset 0,1 prosenttia. Kierrätysravinteiden käytön lisäämisessä on siis potentiaalia, ja erityisesti biohajoavat jätteet voivat nousta kierrätyslannoitteiden tuotannossa tärkeään rooliin. Kun jätteestä aletaan Suomessa enenevässä määrin tuottaa kaasua, biokaasulaitokset voisivat toimia jätteiden käsittelyn ja uusiutuvan energian tuotannon lisäksi lannoitetehtaina: prosessissa ravinteet eivät häviä vaan päinvastoin – ne muuttuvat kasveille käyttökelpoisempaan muotoon. 

Osallistuin toukokuussa Biolaitosyhdistyksen järjestämälle messu- ja opintomatkalle. Tutustuimme maailman suurimpiin ympäristöteknologian alan IFAT-messuihin ja kävimme vierailulla Augsburgissa Bifan ympäristöntutkimuskeskuksessa sekä kunnallisella kuivamädätyslaitoksella, mikä käsitteli 600 000 asukkaan biojätteet. Saksassa elinkaariarviointeja hyödynnetään enenevässä määrin myös poliittisessa päätöksenteossa. Biojätteiden käsittelyssä mädätys on osoittautunut tehokkaaksi ja ympäristön kannalta parhaaksi menetelmäksi. Tämä johtuu pitkälti siitä, että ravinteillekin lasketaan arvo.

Augsburgin biokaasulaitoksella lietemäisen lopputuotteen ravinnearvoksi on laskettu kuusi euroa kuutiolta. Vaikka maanviljelijät hakivat lannoitteen ilmaiseksi, uusi toimintatapa oli kuitenkin selvä parannus entiseen, sillä lopputuotteen käsittely ja sijoitus oli aiemmin ollut laitokselle kuluerä. Prosessin kuivajae kompostoitiin laitoksella, ja kompostoitu lopputuote meni pääasiassa maatalouteen ja viherrakentamiseen. Kompostista laitos sai hieman tuloja. 

Kiinnostavan lisän tähän kokonaisuuteen tuo myös biokaasun sisältämä hiilidioksidi. Hollannissa biokaasun jalostuksessa talteenotettu hiilidioksidi nesteytetään ja käytetään kasvihuoneiden lannoituksessa. Myös Augsburgin laitoksella hiilidioksidi nesteytettiin, mutta tämän jälkeen se päästettiin ilmakehään. Suunnitelmissa on käyttää hiilidioksidia elintarviketeollisuudessa. Hiilidioksidille voidaan siis löytää erilaisia käyttökohteita ja saada sillekin rahallista arvoa. 

Biokaasulaitosten lopputuotteiden ravinnearvo on helppo laskea, ja ravinteiden kierrätyksen hyödyt voidaan osoittaa myös elinkaaritarkastelulla. Tällä hetkellä kuitenkin ravinnepitoisen lopputuotteen käsittely ja sijoittaminen aiheuttaa kustannuksia monille suomalaisille biokaasulaitoksille. Useilla laitoksilla tehdään hartiavoimin töitä kierrätysravinteiden tuotteistamiseksi, mutta kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Tarvitaan varmasti monen eri tahon ja toimijan yhteistyötä, kenties jopa poliittista ohjausta, jotta Suomesta saadaan ravinteiden kierrätyksen mallimaa. 

Outi Pakarinen

Outi Pakarinen työskentelee asiantuntijana Kohti Resurssiviisautta -hankkeessa Jyväskylässä. Koulutukseltaan filosofian tohtori, tutkinut mm. biometaanin ja -vedyn tuottamista jätteistä ja biomassasta.

 

Aihe

Resurssiviisaus

Luonnonvarojen hupeneminen, väestönkasvu ja ilmastonmuutos pakottavat yhteiskunnat ympäri maailmaa muuttumaan tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Resurssien viisas käyttö on nousemassa kansainväliseksi kilpailuvaltiksi.

Julkaistu

Mistä on kyse?