Miksi pohdin ahdistavia tulevaisuuksia? 

Luin yhtenä aamuna Capfulin tekemät skenaariot Suomesta sotataloudessa (julkaistaan 10.2.), kun sain ne ennakolta nähtäväksi. Erilaisista konflikteista ja niiden vaikutuksista lukeminen ei ehkä ole kaikkein iloisin tapa aloittaa päivä, varsinkin kun skenaariot vaihtelivat uudesta kylmästä sodasta täysimittaiseen kulutussotaan Suomessa. 

Lukiessani huomasin kuitenkin, että skenaariot lisäsivät uskoani tulevaisuuteen. En missään nimessä haluaisi elää missään kuvatuista skenaarioista, mutta kun niiden vaikutukset kuvattiin järjestelmällisesti ja selkeästi, ne eivät tuntuneetkaan niin lamaannuttavilta. Pelottavilta kyllä, ja edelleen ahdistavilta, mutta kuitenkin sellaisilta, joista selvitään. Ja oli myös huojentavaa huomata, että konflikteihin varautuminen ei monessa tapauksessa ole ristiriidassa paremman tulevaisuuden rakentamisen kanssa. 

Tulevaisuus saa pelottaa. Tällä hetkellä on runsaasti syitä siihen, miksi tulevaisuus tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta. Mutta jos koitamme vain sulkea silmämme pelottavilta tulevaisuuksilta, ne jäävät kuitenkin kummittelemaan takaraivoon. Jos sen sijaan saamme sanoitettua näitä pelottavia tulevaisuuksia, voimme saada paremman otteen pelosta. 

Sitran megatrendiraportissa on tarjolla kahdenlaista sanoitusta pelottavalta tuntuviin kehityskulkuihin ja tulevaisuuksiin. Ensimmäisessä korostetaan muutosten pidempää kaarta ja kokonaiskuvaa. Tämä auttaa suhteuttamaan nykyhetken tempoilun osaksi laajempaa jatkumoa. Kun tässä hetkessä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, on hyvä olla jokin kehikko, mihin peilaa ja minkä avulla koittaa ymmärtää meneillään olevaa muutosta. 

Toisen sanoituksen tarjoavat villit kortit. Ne kuvaavat verrattain nopeasti tapahtuvia asioita, jotka muuttavat nykyistä tilannetta merkittävästi. Ne vievät huomion jatkuvuuksista yllättävämpiin kehityskulkuihin ja tuovat tulevaisuustarkasteluun tarvittavaa nöyryyttä. Vaikka tiedämme ja voimme päätellä melko paljon tulevaisuudesta nykyhetken ja menneisyyden perusteella, emme voi koskaan olla varmoja siitä, mitä tapahtuu. 

Yllättävät ja vaietut aiheet 

Tulevaisuudentutkija Anita Rubin on jaotellut villit kortit kahteen tyyppiin: yllättäviin ja tabuihin. Villi kortti on yllättävä, kun sen todennäköisyyttä pidetään olemattomana, mutta vaikutuksia valtavina. Tämä on mielestäni se klassinen määritelmä villille kortille ja pitää sisällään olettamuksen, että voimme objektiivisesti arvioida todennäköisyyksiä.  

Murrosajassa kiinnostavampia villejä kortteja ovat tabut. Nämä kuvastavat asioita, jotka eivät ole välttämättä edes kovin yllättäviä, mutta niistä ei silti ole soveliasta puhua. Ne haastavat nykyisiä ajatusmalleja ja oletusta tulevaisuudesta nykyhetken jatkumona. Siksi ne usein tuntuvat niin ahdistavilta – ne kuvaavat tulevaisuutta, jossa meidän täytyy muuttua. Tämä muutos ei välttämättä ole muutosta huonompaan, mutta se tuntuu kovin hankalalta ja epämukavalta, varsinkin jos emme saa sitä kunnolla sanoitettua. 

Alkuvuonna olemme saaneet hyviä esimerkkejä siitä, miten raikkaalta tabujen sanoitus voi tuntua. Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi vertasi Trumpin hallintoa 1600-1700-lukujen pähkähulluihin ruhtinaisiin ja kuvasi Yhdysvaltojen liittovaltion rakenteiden luhistumista ja sen seurauksia. Kanadan pääministeri Mark Carney piti Davoksessa puheen, jossa hän kuvasi suorin sanoin nykyisen sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen murtumista ja miten tämänhetkiset kehityskulut vievät linnoitusten maailmaan. Tämän sanoitettuaan hän kuvasi uutta polkua kohti yhteistyötä halukkaiden kesken suurvaltakamppailun myllerryksessä. 

Konfliktit, keikahduspisteet ja positiiviset yllätykset 

Villien korttien tarkastelu avaa parhaimmillaan tien jonkin vaietun ja yllättävän tarkasteluun ja sanoitukseen. Megatrendiraportin lisäksi villejä kortteja löytyy valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta ja Politico on kerännyt vuoden 2026 mahdollisia yllätyksiä artikkeliinsa. 

Konliktit ja geopolitiikan murrokset ovat yksi villien korttien ryhmä. Megatrendiraportissa kysymme ”mitä jos syttyy laaja globaali konflikti?” ja tulevaisuuselonteossa yhtenä villinä korttina on Venäjän romahtaminen. Myös Politicon artikkelissa pohditaan konflikteja muun muassa Syyriassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Valmista sanoitusta vaihtoehtoisiin geopoliittisiin kehityskulkuihin löytyy esimerkiksi Grönlannin tilanteen suhteen Copenhagen Institute for Futures Studiesin skenaarioista.  

Ympäristön tilaan liittyy myös paljon villejä kortteja. Niin megatrendiraportissa kuin tulevaisuusselonteossa käsitellään ympäristön keikahduspisteitä eli kynnyksiä, joiden ylittäminen synnyttää peruuttamattomia, yllättäviä ja äkillisiä muutoksia. Tulevaisuusselonteossa esitetään villinä korttina jääkausi Euroopassa, jos Golfvirta pysähtyy ilmastonmuutoksen seurauksena. Megatrendiraportissa esitämme villinä korttina ilmastonmuokkauksen yleistymisen reaktiona ilmastokriisiin. 

Konfliktien ja ympäristön mullistusten lisäksi on paljon muitakin asioita, jotka voivat mennä päin mäntyä, ja joista voi saada kiinni villien korttien tarkastelulla. 

Mutta eivät kaikki villit kortit ole synkkiä. On myös positiivisia yllätyksiä. Megatrendiraportissa kysymme esimerkiksi ”mitä jos energiaa olisi miltei rajattomasti saatavilla?” Ympäristön keikahduspisteiden rinnalle on esitetty myös positiivisia keikahduspisteitä, yhteiskunnallisia muutoksia, joilla saadaan päästöt vähenemään. Professori Tim Lenton kuvaa, miten esimerkiksi liikenteen sähköistymisessä tällainen positiivinen keikahduspiste on ylitetty. 

Muutos pitää huolen itsestään, mistä me pidämme huolta? 

Kuulin viime syksynä mieleenpainuvan kehystyksen muutoksesta tulevaisuusperintöön perehtyneeltä professori Richard Sanfordilta. Hän totesi, että myllerrys ja disruptiot kyllä tapahtuvat ilman meidän apuamme. Siksi pitäisikin siirtää huomio tärkeiden asioiden vaalimiseen. Sen sijaan, että kysymme, mikä on vaarassa, voisimmekin kysyä, mikä tarvitsee huolenpitoa, hoivaa, vaalimista? 

Tulevaisuus tulee olemaan toisenlainen. On tarpeen pohtia ahdistaviltakin tuntuvia kehityskulkuja, jotta osaamme varautua erilaisiin tulevaisuuksiin. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua. Siksi on oleellista tunnistaa kaikessa tulevaisuuspohdinnassa ne positiiviset kehityskulut, joita haluaa vahvistaa ja vaalia, tai ne uudet suunnat, jotka auttavat pitämään huolta siitä, mitä pidämme tärkeänä.  

Megatrendiraportissa kuvaamme tätä yhteiskuntasopimuksena ja korostamme esimerkiksi demokratian puolustamista ja uudistamista. Vahvan demokratian kulttuurin vaaliminen on valinta, jolle tulevaisuutta on mielestämme hyvä rakentaa. Ja näillä valinnoilla on merkitystä. Rauhattomuuden ajassa on tilaa toimia.