Kohti uutta yhteiskuntasopimusta

Megatrendit 2026 -selvityksemme piirtää näkymää siitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia Suomella on edessään seuraavan kymmenen vuoden aikana. Megatrendit eli isot muutosvoimat yhdistettynä sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen murenemiseen alleviivaat tarvetta siirtyä myös Suomessa reagoimisesta tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen toimintaan, jossa yhteiskuntaa uudistetaan määrätietoisesti uuden ajan ja tulevaisuuden muutokset kestäväksi.

Sotaisan Venäjän naapurissa puolustus vaatii yhä isomman osan taloudellisista resursseistamme, jotka eivät ole entiseen tapaan kasvaneet pian kahteen vuosikymmeneen. Talouskasvun pysähtyminen ja julkisen talouden kriisi kyseenalaistavat myös hyvinvointivaltion palvelulupauksen, sillä samanaikaisesti kohtaamme edelleen kiihtyvän mullistuksen väestörakenteessamme. Yhä pienempi osuus väestöstämme on nuoria, ja ikääntyneitä on nopeasti kasvava joukko. Väestömme kasvaa maltillisesti, mutta se perustuu yksinomaan maahanmuuttoon.

On ilmeistä, että luonnonvaroja viisaasti käyttävä, tasapainoinen tulevaisuus tarvitsee tuekseen uutta teknologiaa, jota käytetään rohkeasti ja kestävästi. Tulevaisuuteen kurkottaminen ja panostaminen tarkoittaa myös tässä hetkessä mahdollisia uhrauksia tulevaisuuden hyvinvoinnin aikaansaamiseksi.

Tarvittavat muutokset ovat niin suuria, että niistä on kyettävä muodostamaan kansallisesti riittävän yhteinen tahto ja tilannekuva eli yhteiskuntasopimus.

Mikä on yhteiskuntasopimus?

Yhteiskuntasopimus viittaa ajatukseen siitä, että ihmiset hyväksyvät yhteiset säännöt ja vallanjaon, jotta yhteiselämä ihmisten kesken olisi mahdollista ja turvallista. Historiallisesti käsite juontuu 1600–1700-lukujen poliittiseen filosofiaan keinona välttää kaaos ja väkivalta, piirtää hallitsijan vastuun rajat ja turvata yksilön oikeudet valtion mielivaltaa vastaan. Yhteiskuntasopimus siis ilmaisee ihmisten yhteisen tahdon.

Nykyään yhteiskuntasopimus tarkoittaa kirjoittamatonta ymmärrystä kansalaisten ja valtion välillä: ihmiset maksavat veroja, noudattavat lakeja ja osallistuvat yhteiskuntaan, ja vastineeksi valtio turvaa perusoikeudet, turvallisuuden, oikeusvaltion, peruspalvelut ja mahdollisuuksien tasa-arvon. Kun tämä tasapaino horjuu, esimerkiksi jos koetaan, ettei järjestelmä ole oikeudenmukainen tai se ei voi tarjota niitä palveluja, joihin on totuttu, myös yhteiskuntasopimus joutuu kriisiin.

Yhteiskuntasopimusta on muutettava silloin, kun se ei enää vastaa yhteiskunnan todellisuutta eikä ihmisten kokemaa oikeudenmukaisuutta. Tämä tapahtuu erityisesti tilanteissa, joissa talous, työ, teknologia tai väestörakenne muuttuvat niin, että vanhat pelisäännöt lakkaavat toimimasta. Muutos on välttämätön myös silloin, kun suuri osa kansalaisista kokee vastuiden ja hyötyjen jakautuvan pysyvästi epäreilusti tai kun päätösvalta ja vastuu erkanevat toisistaan.

Lopulta ratkaisevaa on hiljainen suostumus: jos ihmiset lakkaavat uskomasta järjestelmän reiluuteen tai toimintakykyyn, sopimus ei enää kanna ja sen uudistamisesta tulee välttämätöntä.

Kuka tekee yhteiskuntasopimuksen?

Suomessa ollaan tilanteessa, jossa monien megatrendien paine aiheuttaa yhtäaikaisen uudistumisen pakon monella yhteiskunnan sektorilla; ikääntyminen, teknologinen muutos, ekologiset reunaehdot ja demokratian haasteet ovat pisteessä, jossa uudistumiseen ei enää riitä pienet korjausliikkeet, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista uudistumista – uutta yhteiskuntasopimusta.

Uudistuminen ei kuitenkaan ole helppoa eikä sopimuksentekijää ole mahdollista osoittaa sormella, kyse on ennemmin laajasta joukosta yhteisiä käytänteitä ja suuntaa, johon yhdessä kuljetaan. Uuden yhteiskuntasopimuksen osapuolet ovat demokraattisen yhteiskunnan osapuolet laajasti: kansalaiset, julkinen valta, yritykset, työmarkkinaosapuolet, järjestöt, yhteisöt. Erittäin tärkeää on huomioida tulevien sukupolvien oikeudet, kun uutta yhteiskuntasopimusta valetaan.

Usein tie parempaan kulkee kriisien kautta. Esimerkkejä tästä löytyy esimerkiksi 90-luvun lamasta Suomessa, Kreikan velkakriisistä tai tällä hetkellä meneillään olevasta maailmanjärjestyksen murroksesta. Kokonaisvaltainen uudistuminen ja uusi yhteiskuntasopimus on mahdollista tehdä myös hallitusti ja oppeja löytyy Ruotsista ja Tanskasta, joissa hyvinvoinnille on rakennettu pitkään kestävää pohjaa. Naapuriemme talousongelmat kärjistyivät jo 1990-alussa. Ratkaisuiksi löytyivät rakenteelliset uudistukset, jotka mahdollisti laaja-alainen poliittinen konsensus. Tämä kantaa edelleen hedelmää vahvana talouskasvuna ja moneen muuhun eurooppalaiseen valtioon nähden ylivertaisena kilpailukykynä.

Kriisin kautta uudistui esimerkiksi Irlanti. Se on kuitenkin esimerkki maasta, joka kykeni nousemaan finanssi- ja talouskriisistä uuteen kukoistukseen selkeillä linjauksilla, joiden pohja luotiin laajalla ja osallistavalla kansalaiskeskustelulla.

Oli malli mikä tahansa edellä mainitut maat ovat osoittaneet kykenevänsä löytämään tavan uusiutua laajasti hyväksyttävällä tavalla. Muutos lähtee liikkeelle siitä, että on laajasti jaettu yhteinen ymmärrys isoista muutoksista ja siitä, mitä niihin vastaaminen vaatii ja minkälaisia mahdollisuuksia ne myös tarjoavat. Tätä ymmärrystä olemme pyrkineet lisäämään Megatrendit 2026 -raportissa.

Tarkastelemme, esimerkiksi, miten siirtymä kohti pitkien elämänkaarien ja kasvavan monimuotoisuuden yhteiskuntaa haastaa uudistamaan sekä hyvinvointivaltion rakenteita että vaatii selkeämpää ja pitkäjänteisempää näkemystä maahanmuuttoon. Samalla pohdimme, millaista sitoutumista demokratian puolustaminen ja uudistaminen edellyttää, jotta se kykenee myös tulevaisuudessa lunastamaan kansalaisten luottamuksen. Raportti nostaa esiin myös tarpeen rakentaa yhteiskuntaa, joka vahvistaa luonnon elinvoimaa ja turvaa hyvän tulevaisuuden tuleville sukupolville, sekä kysymyksen siitä, miten opimme hyödyntämään tekoälyä ja teknologiaa niin, että koko yhteiskunta hyötyy ja talouskasvu vauhdittuu kestävällä tavalla.

Suomenkin historia osoittaa väkevästi, kuinka kriisit ja murrosajat ovat myös tuoneet tilaa ja kuinka mullistusten ajassa kylvetään myös uuden ajan siemenet. Onnistunut uudistuminen vaatii rohkeutta, yhteistyötä ja kykyä nähdä mahdollisuuksia. On aika kääriä hihat!