Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 28.08.2019

Minä vuonna hiilen, öljyn ja maakaasun energiakäyttö pitää loppua?

Keskustelu energiapolitiikasta on usein hyvin lyhytnäköistä. Fossiilisten polttoaineiden energiakäytölle tarvitaan selkeä takaraja.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Sitra
Ernesto Hartikainen on Kiertotalous-avainalueen asiantuntija. Monikielisen ja hymyilevän ”kiertotalousdiplomaatin” työkuvaan kuuluvat vastuu World Circular Economy Forum 2017 -tapahtuman ohjelmasta sekä kiertotalouden konseptien tuominen Suomen metsiin.

Energiavoimalaitosten investoinnit ovat kauaskantoisia, mutta energiapolitiikan keskustelua käydään usein hyvin lyhytnäköisesti. Energiapolitiikasta keskustelevat pitkälti poliitikot tai politiikasta kiinnostuneet, ja siksi perspektiivi asettuu monesti vaalikauden pituiseksi, mikä investointien kannalta on aivan liian lyhyt.

Poikkeuksia tietysti on. Suomi päätti jo edellisellä Juha Sipilän hallituskaudella kieltää kivihiilen energiakäytön vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi ilmastostrategiat ja tavoitteet ulottuvat pitkälle, kuten nykyisen Antti Rinteen hallituksen laatima Suomen hiilineutraaliustavoite vuoteen 2035 mennessä. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raporteissa analysoidaan päästöjä ja ilmaston lämpenemistä vieläkin pidemmälle, aina vuoteen 2100 asti.

Väitän, että samankaltaista kauaskatseisuutta tarvitaan tavoitteiden lisäksi myös käytännön arkeen vaikuttavien päätösten suhteen. Eikä vain Suomessa, vaan myös EU:ssa ja maailmanlaajuisesti.

Kivihiilestä luopuminen on hyvä alku, mutta kaikkien fossiilisten polttoaineiden, kiviihiilen, öljyn, turpeen ja maakaasun energiakäyttö tulisi lopettaa kokonaan pitkällä aikavälillä, mikäli haluamme päästä eroon kasvihuonekaasupäästöistä ja pysäyttää ilmaston lämpenemisen. Tulevaisuuden yhteiskuntia voidaan pyörittää muutenkin kuin polttamalla satoja miljoonia vuosia vanhoja kasveja ja merieliöitä.

Selkeä takaraja ja tiekartta fossiilisista polttoaineista luopumiselle tekisi yhteiskunnan ja talouden kehittämisestä ennustettavampaa ja suunnitelmallisempaa.

Selkeä takaraja ja tiekartta fossiilisista polttoaineista luopumiselle tekisi yhteiskunnan ja talouden kehittämisestä ennustettavampaa ja suunnitelmallisempaa. Nykyisessä puolikaoottisessa maailmassa pitkäjänteisyydelle ja lisävakaudelle olisi varmasti tarvetta.

Tällä hetkellä fossiilisten polttoaineiden kulutus energian loppukäytössä Euroopan Unionissa ja niiden käytön trendit näyttävät tältä:

Graafi, joka kuvaa öljyn, kaasun ja hiilen bruttoenergian kulutusta 28 EU-maassa. Käyrät menevät alaspäin.

Kuva 1: Öljyn, maakaasun ja hiilen bruttoenergiankulutukset Euroopan Unionissa vuosina 2006-2017 ja niistä ekstrapoloidut trendit (Lähdedata: Eurostat*)

Euroopan Unionissa kivihiilen bruttoenergiankulutus oli vuonna 2017 noin 228 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia. Nykytrendin mukaisesti kivihiilen energiankulutus jatkuisi  EU:ssa lähes vuoteen 2050 asti. Öljyn bruttoenergiankulutus EU:ssa vuonna 2017 oli 528 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja kulutus jatkuisi lähes vuoteen 2060 asti. Maakaasun kulutus vuoden 2017 398 miljoonasta öljyekvivalenttitonnista jatkuisi ainakin vuoteen 2070, ellei jopa pidempään, sillä maakaasun käyttöä puoltavat sen vähäisemmät ilmastovaikutukset verrattuna kivihiileen ja öljyyn.

Ilman selkeää yhteistä aikataulua fossiilisten energialähteistä luopumisesta, niiden polttaminen jatkunee vielä vuosisadan toiselle puoliskolle. Tämä ei tue ajatusta siirtymisestä hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa ilmastonmuutosta pyritään torjumaan ja luonnonvarojen kertakäyttöisyydestä luovutaan. Valtiot voisivat yhdessä sopia aikataulusta selkeiden takarajojen suhteen. Niiden olisi vastattava Pariisin 1,5 asteen tavoitteeseen ja perustua reiluun siirtymään, jossa sosiaaliset vaikutukset kuten vaikutukset työpaikkoihin otetaan vakavasti. On tuettava ihmisiä, jotka joutuvat uudelleen miettimään elinkeinon lähteensä.

On tuettava ihmisiä, jotka joutuvat uudelleen miettimään elinkeinon lähteensä.

Voisiko 2000-luvun vastine viime vuosisadan ydinaseiden riisumisen sopimuksesta kenties olla sopimus luopumisesta fossiilisista polttoaineista, niin sanottu ”Non-proliferation Treaty for Fossil Fuels”?

Voitaisiinko maailman valtiot vihdoin saada yhteiseen pöytään päättämään vuosiluvuista, milloin fossiilisista polttoaineista luovutaan, sen sijaan että jatkettaisiin keskustelua siitä, pitäisikö niistä ylipäätänsä luopua? Sen ajan pitäisi olla jo ohi.

Vaikka takarajat fossiilisista polttoaineista luopumiselle olisivatkin hyvin kaukana (ja kenties aluksi riittämättömiä 1,5 asteen ilmastotavoitteeseen nähden), olisi niiden olemassaolo jo selkeä signaali yhteiskunnan tahtotilasta ja suunnasta. Hyvä alku olisi mielestäni jo muutaman edelläkävijämaan yhteinen aloite. Hiilen osalta työ onkin jo alkanut esimerkiksi Powering past coal -aloitteella.

Olisi hienoa, jos maailmasta löytyisi muutama rohkea visionäärinen maa, joka uskaltaisi lähteä tavoittelemaan tulevaisuutta ilman fossiilisia polttoaineita. Ja jos se ei tapahdu EU:ssa niin missä?

*) Eurostat Energy statistics

Mistä on kyse?