Kuva: Johannes Romppainen

Julkaistu 14.07.2015

Mitä elefantti minusta ajattelee?

Millainen koulutus antaa eväät ottaa oma elämä haltuun? Kysymystä pohtii professori Kristiina Kumpulainen.
Kirjoittaja

Kristiina Kumpulainen (PhD) toimii kasvatustieteen professorina Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Hän on Playful Learning Centerin perustajajäsen. Lisätietoa: www.kristiinakumpulainen.fi ja www.plchelsinki.fi

Meillä ihmisillä on tapana luokitella ja vertailla toisiamme. On meitä ja heitä, ahkeria ja laiskoja, tekijöitä ja seuraajia, menestyjiä ja syrjäytyneitä, iloisia ja masentuneita, viisaita ja tyhmiä. Pidämme näitä luokituksia usein itsestään selvyyksinä, elämän kolikon kääntöpuolina, joita ‘joku’ meille vain heittää.

Mutta mitä, jos se ‘joku’ joka määrittää oppimistasi ja tulevaisuuttasi oletkin sinä itse?

Millainen koulutus antaa eväät ottaa elämä haltuun? Väitän, että tämä edellyttää ennen kaikkea oppijan toimijuuden kokemuksen vaalimista. Toimijuuden kokemuksella tarkoitan tunnetta siitä, että on olemassa, on arvokas, tarpeellinen ja hyväksytty, ja että pystyy tekemään, vaikuttamaan ja muuttamaan asioita. Kun koemme toimijuutta, pystymme tunnistamaan omat vahvuutemme ja itselle tärkeät asiat. Pystymme kyseenalaistamaan tietoa, asenteita ja ennakkoluuloja. Emme kaihda haasteita vaan pyrimme eteenpäin kohti omia unelmia. Toimijuus vapauttaa luontaisen taipumuksemme olla kiinnostuneita asioista, esittää kysymyksiä, unelmoida, käyttää kykyjämme, etsiä vastauksia ja oppia. Toimijuuden myötä voimme luoda omannäköisen merkityksellisen elämän.

Toimijuuden kokemus linkittyy vahvasti Uusi koulutus -foorumin teeseihin, jossa korostetaan jokaisen oppijan vahvuuksien arvostamista ja kiinnostuksen merkitystä oppimisessa. Vahvuuksilla tarkoitan kykyä tunnistaa omat kyvyt ja sisäisen motivaation lähteet. Kiinnostuksella tarkoitan itseohjautuvaa ja tavoitteellista toimintaa, jonka oppija kokee merkityksellisenä ja mielekkäänä.

Ihminen ei ole kuitenkaan saari. Toimijuuden tunne syntyy yhteydessä toisiin. Olemme osa muita ja tulemme joksikin vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ihmisen käsitys itsestään, toimijuuden ja pystyvyyden kokemukset, oppimisen kyky, elämänhallinta, sinikkyys, arvot ja asenteet syntyvät aina osana yhteistä toimintaa ja vuorovaikutusta.

Vaikka ihmisen koko elämänpiiri muokkaa oppimista ja kehitystä, on koulutuksella vastuullinen tehtävä siinä mitä ja miten me opimme, millaisiksi kehitymme sekä miten näemme itsemme ja mahdollisuutemme.

Koulutuksen tulee tukea ja vahvistaa jokaisen oppijan toimijuutta. Kyvykkyyden kokemus on tärkeä osa toimijuuden rakentumista. Kyvykkyyden ja onnistumisen kokemukset lisäävät ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Siksi on tärkeää että oppija saa koulutuksessa onnistumisen kokemuksia ja tunnistaa omat vahvuutensa. Vahvuuksia ei tule määrittää ulkoa käsin vaan on tärkeää, että oppija voi itse tunnistaa ja antaa näille merkityksen.

Tutkimuksissamme Helsingin yliopistossa olemme selvittäneet eri-ikäisten oppijoiden toimijuuden kehittymistä pienistä lapsista aikuisiin. Työmme osoittaa vahvasti, että sellaiset olosuhteet, jossa oppija kokee kyvykkyyttä, yhteisöön kuulumista, turvallisuutta, ja vaikuttamismahdollisuuksia ovat keskeisiä toimijuuden kokemuksen sytykkeitä. Tutkimus on myös osoittanut, että toimijuuden tunne syntyy arjen pienissä hetkissä. Kun nämä pienet hetket toistuvat riittävän usein, vahvistuu oppijan käsitys itsestä ja mahdollisuuksista.

Ihmisten vertailu ja luokittelu on ongelmallista. Todellisuudessa monet jaottelut elävät jokaisessa meissä elämän eri osa-alueilla ja tilanteissa. Joskus olemme iloisia ja joskus masentuneita, joskus olemme aktiivisia tekijöitä ja joskus seuraajia, ja joskus olemme viisaita ja joskus toimimme tyhmästi. Tarkastellaan vaikka paljon siteraattua vitsiä suomalaisesta, joka näki elefantin savannilla. Kun toiset miettivät kuinka pistää elefantti lihoiksi, hampaiksi tai muuten vain rahoiksi, pohti suomalainen sitä, mitä elefantti hänestä ajattelee. On totta, että suomalainen näyttäytyy vitsissä tyhmänä, jos päämääränä on elefantin esineellistäminen ja rahallisen hyödyn tavoittelu. Mutta jos tavoitteena on tutustua elefanttiin, rakentaa ystävyyttä ja oppia yhdessä, näyttäytyy suomalainen kaikkein viisaimpana.

Toimijuuden kokemusten synnyttämän vahvan minäkuvan myötä uskallamme uida vastavirtaan ja poiketa siitä minne kaikki muut ovat menossa. Pystymme myös hymyilemään niille, jotka kutsuvat meitä tyhmiksi, ja antamaan anteeksi.

On aika vahvuuksien koululle.

Tervetuloa keskustelemaan aiheella Kun tyhmä ei ole oikeasti tyhmä SuomiAreenassa, perjantaina 17.7. Mukana keskustelemassa myös blogin kirjoittaja, Uusi koulutus –foorumin osallistuja professori Kristiina Kumpulainen. Tapahtuman tarkat tiedot löytyvät täältä.

Mistä on kyse?