archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Mitä jos koulu keksittäisiin nyt?

Ei riitä, että opitaan maailmasta. Tarvitaan tahtoa, taitoja ja rohkeutta muuttaa maailmaa. Koulun perustehtävä on toimia myönteisenä muutosvoimana yhteiskunnassa, kirjoittaa Kepa ry:n Hannu Niemelä.

Kirjoittaja

Julkaistu

Kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan uutta luovaa ajattelua ja kykyä yhteistoimintaan. Tarvitaan myös kunnianhimoisia, maailmaa paremmaksi muuttavia ideoita ja uskallusta kokeilla ideoita käytännössä. Nykyinen formaali koulutus ohjaa välttämään virheitä ja pahimmillaan toistamaan mekaanisesti yksittäisten oppiaineiden tietosisältöjä kokeissa. Tällainen toimintakulttuuri ei edistä tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista. Ei riitä, että opitaan maailmasta. Tarvitaan tahtoa, taitoja ja rohkeutta muuttaa maailmaa.

Jos koulu keksittäisiin nyt, millainen se olisi, mitä siellä opittaisiin? Vai olisko koulu-niminen rakennus tai instituutio ylipäänsä enää tarpeellinen tulevaisuuden osaamisen tuottajana? Näiden kysymysten innoittamana järjestimme Sitran Kestävän koulutuksen kehittäjät -ohjelman yhteydessä kootun tiimin kanssa Mitä jos koulu… ajatushautomo-kokeilun. Osana kokeilua toteutettiin viisi ajatushautomoa, joihin osallistui opiskelijoita, opettajia, järjestöjen asiantuntijoita ja kunnan hallintohenkilöstöä. Kokeilun tavoitteena oli kokeilla ajatushautomoa työtapana tuottaa tietoa tulevaisuudessa tarvittavista taidoista ja käynnistää muutokseen tarvittavaa kokeilukulttuuria osallistujien työyhteisöissä. Varmasti kyllin kunnianhimoinen tavoite puolentoista tunnin ajatushautomolle.

Tärkeimmiksi asioiksi tulevaisuuden koulussa nousivat elämänhallinta- ja tunnetaidot, empatia, joustavuus, luovuus, laaja-alainen oppiminen ja tietotekniset taidot.

Ajatushautomo aloitettiin lämmittelyharjoituksella, jonka avulla pyrittiin luomaan turvallinen ja luovuutta edistävä ilmapiiri. Lämmittelyn jälkeen irtauduttiin nykyhetken realiteeteista vapaakirjoituksen avulla ja unelmoitiin tulevaisuuden koulua, joka vastaa tulevaisuuden osaamisen tarpeisiin. Unelmointivaiheen jälkeen esille nousseita ajatuksia ryhmiteltiin yhdessä keskustellen tietoihin, taitoihin, luonteen vahvuuksiin, toimintaympäristöihin ja yhteistyötahoihin. Esille nousi paljon erilaisia asioita, mutta selvästi tärkeimmiksi asioiksi tulevaisuuden koulussa nousivat elämänhallinta- ja tunnetaidot, empatia, joustavuus, luovuus, laaja-alainen oppiminen ja tietotekniset taidot. Ajatushautomon lopuksi osallistujat pohtivat vielä mitä esille nousseet asiat tarkoittavat omassa työyhteisössä ja päättivät jonkin konkreettisen asian, jota lähtevät tekemään asian edistämiseksi ajatushautomon jälkeen.

Yhdellä ajatushautomolla ei tietysti koulua muuteta. Mutta miten koulua – tai ylipäänsä mitään – oikeastaan muutetaan?

Muutos alkaa aina jostakin ja kompleksisessa maailmassa pieneltäkin vaikuttava asia voi saada aikaan isoja muutoksia. Yhtä lailla massiiviset ja suunnitelmalliset muutosprosessit saattavat jäädä vaikutuksiltaan laihoiksi. Idean toimivuutta ja lopputulemaa ei voida ennakolta täysin tietää. Siksi tarvitaan kokeiluja. Muutos seuraa eri tavalla tekemistä. Ennen eri tavalla tekemistä tarvitaan kuitenkin eri tavalla ajattelua, siis kykyä kuvitella jotain jota ei vielä ole.

Oma muutosteoriani pohjautuu siihen, että muutos lähtee yksilöistä ja että ihmiset eivät vastusta muutosta vaan sitä, että heitä muutetaan. Koulua voidaan muuttaa vain, jos siellä toimivat itse haluavat muutosta ja konkreettisesti muuttavat toimintaansa. Ajatushautomolla voidaan herättää halu muutokseen ja auttaa tunnistamaan asia, josta lähteä liikkeelle, tekemään jokin asia eri tavalla, paremmin.

Kompleksisessa maailmassa pieneltäkin vaikuttava asia voi saada aikaan isoja muutoksia.

Mitä jos ajatushautomo toteutettaisiin jokaisessa suomalaisessa koulussa? Muuttuisiko mikään? Ehkä, ehkä ei. Se selviää vain kokeilemalla.

Puolitoista tuntia on verraten kevyt panostus siihen nähden, että kyseessä on kuitenkin opettajan ja koulun ydintehtävän äärelle palaaminen ja sen myötä mahdollisuus käsitysten ja toiminnan päivittämiseen vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Mitä jos ajatushautomoiden ja niistä kumpuavien kokeilujen tueksi perustettaisiin myös valtakunnallinen foorumi horisontaalista verkottumista, innostusta ja kokemusten vaihtoa tukemaan? Näillä jatkosuosituksilla päätimme tiimimme pitchauksen Kestävän koulutuksen kehittäjät -ohjelmaan kutsutulle asiantuntijapaneelille. Panelistien palaute kokeiluumme oli innostunutta ja Opetushallituksen uusi kokeilukeskus lupasi jo ottaa koppia kokeilun pohjalta nousseista ideoista ja jatkoehdotuksista.

Koulun perustehtävä on toimia myönteisenä muutosvoimana yhteiskunnassa. Tämä on mahdollista, jos kyetään aidosti kyseenalaistamaan vallitsevat käsitykset koulusta ja annetaan tilaa muutosta edistäville kokeiluille, etsimiselle, yrittämiselle ja erehtymiselle – siis oppimiselle. Kannustan kaikkia kokeilemaan mitä jos… ajattelua. Tällaisen ajattelun muutosvoima piilee siinä, että silloin huomio ja energia kohdistuvat siihen, miten asiat voisivat olla ja miten haluaisimme niiden olevan sen sijaan, että aika ja vaiva kiinnittyvät ensi sijassa sopeutumiseen vallitseviin olosuhteisiin.

Mistä on kyse?