blogit
Arvioitu lukuaika 2 min

Oikotie kestävään energiaonneen

Kirjoittaja

Johanna Kirkinen

Johtava asiantuntija, ekologinen kestävyys, TkT, Avainalueratkaisut

Julkaistu

Löytyykö oikotietä onneen, kun kyseessä on kestävä kehitys ja energia? Osallistuin kesäkuussa biopohjaista taloutta ja biomassojen käyttöä käsittelevään eurooppalaiseen konferenssiin Milanossa.

Konferenssin avauspuheenvuorot bioenergian tulevaisuudesta, ruoan ja polttoaineiden tuotannon sekä ympäristöuhkien ristitulessa herättelivät jälleen kohtaamaan totuuden. Valitettavasti ei ole oikotietä onneen kun puhutaan tulevaisuuden energiantarpeen kattamisesta kestävällä tavalla. Peltoja tarvittaisiin tulevaisuudessa paitsi kattamaan kasvava ruoan tarve, myös tuottamaan biopolttoaineiden raaka-ainetta. Voiko tämä yhtälö onnistua ja voiko biopolttoaineiden kulutuksen kasvua hallita ilman että lisätään sosiaalisia tai ympäristöllisiä ongelmia?

Bioenergian ja biopolttoaineiden rooli tulee olemaan tärkeä tulevaisuuden energiapaletissa, mutta se ei ainoastaan riitä. Konferenssissa tuli ilmi, että jos haluttaisiin kattaa edes nykyinen energian tarve biomassoilla, meidän tulisi ottaa käyttöön hyvää maatalousmaata ja tämän lisäksi joko raivata metsää maatalousmaaksi, siirtyä kasvissyöjiksi tai puuttua maapallon väestönkasvuun. Tämä on siis tilanne nykyisellä energiantarpeella, tulevaisuuden kulutuksesta puhumattakaan.

Oikotietä onneen siis ei löydy pelkästään bioenergian avulla. Tarvitaan energian säästöä sekä uusiutuvaa energiantuotantoa myös auringon ja tuulen hyödyntämisen kautta että useita muita tapoja edistää resurssitehokkuutta. Meidän tulisikin puuttua mm. ruokajätteen vähentämiseen, autojen polttoainetehokkuuden parantamiseen sekä ruokavalioomme.

Konferenssi oli hyvin teknologiapainotteinen. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että uusiutuvan energian lisäämisessä esimerkiksi Suomessa, haasteita ovat täysin muut kuin tekniset asiat, mm. alueittain vaihtelevat kaavoitus- ja lupakäytännöt sekä NIMBY-ilmiö*. Jos yksityiset ihmiset tai yhteisöt haluaisivat investoida uusiutuvaan lähienergiaan, Suomesta puuttuu soveltuva tieto, palvelut ja sopivat rahoitusmallit.

Olisikin tärkeää tutkia mm. mitkä asiat vaikuttavat uusiutuvan energian hyväksyttävyyteen ja kuinka resurssien kestävän käytön hyödynjakoa paikallisten asukkaiden kesken voisi kehittää tuoden win-win-hyötyjä sekä paikallisille, yrityksille että kunnalle. Esimerkiksi Saksassa hyväksyttävyyttä ovat parantaneet tuulivoiman sijoituspaikkakunnalle siitä ohjattavat verotulot.  Tai kuinka kaavoitus- ja lupakäytäntöjä voisi yhtenäistää ja nopeuttaa Suomessa, luoden ihmislähtöisen, positiivisen kehittämisen polun.

Oikotie kestävään energiaonneen voisi siis loppujen lopuksi löytyä ihmisten kautta.

 

Lue lisää NIMBY-ilmiöstä myös Karoliina Auvisen blogista: Vastustuksesta myönteiseen muutosvoimaan

Mistä on kyse?