sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Tanskan talous on ajautunut taantumaan. Maan tilastoviranomainen julkisti Helsingin sanomien uutisen mukaan tuoreet tiedot, joiden mukaan Tanskan talous on supistunut kahden perättäisen vuosineljänneksen ajan. Mitä tekemistä tällä on Suomen terveydenhuollon kanssa? Välittömästi ei mitään, mutta taustafilosofisesti paljonkin.
Tanska on meille hyvä mittatikku: asukasluvultaan samansuuruinen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Toisen tuoreen uutisen mukaan tanskalaiset ovat maailman onnellisin kansa, ja sitten tulevat puertoricolaiset, kolumbialaiset, irlantilaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset. Meillä Suomessa onni on kehotettu, vahvan kansallisen kateuden perinteen vuoksi, kätkemään ja vasta sen jälkeen olemaan onnellisia onnestaan.
Kaikki, jotka katsovat tulevaan, ymmärtävät, että Suomessakin taantuma saattaa kolkuttaa kantapäillä mitä pikimmin: maailmantalouden kehitys, oman metsäteollisuutemme synkät näkymät, öljyn ja ruuan maailmanlaajuinen kallistuminen sekä eurooppalainen inflaation nopeutuminen eivät lupaa hyvää.
Tanskalaiset ovat olleet Euroopassa tyytyväisimpiä myös omiin terveyspalveluihinsa, mutta myös suomalaiset ovat seuranneet perässä lähituntumassa. Suomessa kuitenkin huoli tulevasta kasvaa tältä osin kaiken aikaa: nykyinen järjestelmä tuntuu osittain rapautuvan käsiin.
Onko tämä ajankohta siis suotuisa sellaisille Suomen terveydenhuollon systeemisille muutoksille, jotka vievät maamme maailman huipulle?
Kyllä, juuri nyt on oikea hetki.
Nyt voimme käynnistää muutoksen, joka johtaa siihen, että kaikki kansalaiset voivat lopulta vapaasti valita hoitopaikkansa kautta maan. He voivat niin ikään yhä useammin vapaasti valita julkisen tai yksityisen palveluntarjoajan välillä. Kuolleisuus aivohalvaukseen pystytään laskemaan kolmanneksella ja rintasyöpään liki saman verran. Jokaisella kansalaisella on halutessaan tiedot omasta terveydestään ja lääkkeistään reaaliajassa. Ennalta suunnitellut leikkaukset (kuten esim. keinonivelet) saadaan hoidettua nykyistä selvästi laadukkaammin ja vähintään viidenneksen nykyistä taloudellisemmin. Kroonisia sairauksia sairastavat on valmennettu lopuksi ikäänsä pärjäämään tautinsa kanssa niin, että heilahdukset tasapainosta harventuvat oleellisesti ja samalla vähenee myös turhien palvelujen ja lääkkeiden käyttö. Tämän seurauksena puolestaan suomalaiset voivat saada tarvittaessa käyttöönsä myös kaikkein kalleimpia ja tehokkaimpia lääkkeitä silloin, kun niitä tarvitaan ilman, että valtakunnan lääkemenot karkaavat käsistä.
Vanhustenhuollossa ”huoltaminen ja laitostaminen” pystytään jättämään taka-alalle, kun vanhusten kunto ja elinvoima saadaan paranemaan kohisten nykyistä vähemmin reaalikustannuksin. Heille/meille tulee yksinkertaisesti lisää elämää vuosiin.
Tuntuuko siltä, että edellä luetellut esimerkit on poimittu satukirjasta? Ei ole, ne on poimittu Sitran terveydenhuollon ohjelman laarista ja jokaiselle väitteelle on ohjelman toimesta hankittu pohjaksi näyttö siitä, että tavoitteet voidaan toteuttaa. Ohjelman jäljellä oleva puolitoista vuotta onkin nyt käytettävä tehokkaasti hyväksi, jotta saamme kumppanimme mukaan näihin toteutustalkoihin aikana, jolloin mainittu taantuma kolistelee porstuassa ja saattaa käydä peremmällekin.
Sitra järjestää 2.10. merkittävän tapaamisen, johon pääluennoitsijaksi saapuu professori Michael Porter Harvardista. Siellä puhutaan näistä asioista parhaiden voimien läsnä ollessa. Tämä onkin tärkeä virstanpylväs, mutta ei yksinään likikään riitä. Myynti- ja markkinointityötä on nyt merkittävästi lisättävä, jotta tavoite Suomen nostamisesta maailman kiinnostuksen kohteeksi terveydenhuollon ja vanhainhoidon parhaiden ratkaisujen toteuttajana onnistuu. Lisäksi uuden toteuttajille on järjestettävä lähivuosina resurssit ja työrauha.
Mikäli tässä onnistumme, meille suomalaisille avautuvat edellytykset vaurastua uudella tavalla ja nousta taantuman sijasta systeemisellä dynamiikalla Tanskan rinnalle (tai jopa ohi) maailman onnellisimpien kansakuntien eliittiin.