sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Käsiini sattui varmasti kaikille tutun Michael Porterin artikkeli ”The Big Idea: Creating Shared Value” tammikuulta 2011.Siinä hän – kanssakirjoittajansa Mark Kramerin kanssa – maalaa uudenlaisen lähestymistavan tunnettuun porterilaiseen kilpailuetuun: perinteisen liiketaloudellisen kilpailuedun sijaan tulevaisuudessa menestyvät yritykset, jotka ottavat huomioon yhteisönsä, joissa he toimivat ja tuovat yhteisön hyvinvoinnille lisäarvoa.
Siis kuten vanhat kunnon patruunat aikoinaan tekivät. Luettuani koko artikkelin kiteytyi sen sanoma mielessäni: Porterilla on herännyt omatunto aikaisemman voimakkaasti (lähes yksinomaan) liiketaloudellisen ajattelun rinnalle!
Porterin mukaan yritykset luovatkin pääosin pahoinvointia yhteiskuntaan: niin taloudellista, ekologista kuin sosiaalista pahoinvointia. Sen sijaan tulevaisuudessa menestyvän yrityksen pitäisi toimia juuri päinvastoin: luoda niin taloudellista, ekologista kuin sosiaalistakin hyvinvointia yhteisöilleen, joissa se toimii.
Kyse on siis siitä, millaisella arvopohjalla liiketoimintaa tehdään ja sitä johdetaan. Yksinomaan taloudellisen voiton tavoittelun aikakausi näyttäisi olevan tiensä päässä – eikä tämän analyysin tekemiseen tarvitse kuin katsoa päivän uutiset.
Lahdessa olemme Uusvanha kyläyhteisö -hankkeessa luomassa yhteisölleen lisäarvoa tuovaa liiketoimintaa. Suuret kaupat toimivat yhteistyössä paikallisten elintarvikkeiden pientuottajien kanssa tarjotakseen ihmisille paikallisesti tuotettua, puhdasta ruokaa, jonka alkuperä ja tuotantotapa tunnetaan. Kansalliset henkilöstövuokrausketjut rakentavat yhteistyössä kunnan kanssa mielekkäitä tapoja tuottaa koululaisille onnellisia iltapäivän palveluita ja kokemuksia luonnon ja ulkoilun merkeissä. Kauppaketjut ja heidän asiakkaansa luovat yhteistyössä uudenlaista bonusjärjestelmää, jolla yhteisöt voivat rahoittaa niin lasten lähiruokavälipaloja koulupäivän päätteeksi tai kauppakassin kotipalvelun vanhuksille. Kunta ja valtakunnalliset logistiikkayhtiöt suunnittelevat yhteistyössä uusia tapoja tukea vanhusten kotona selviytymistä.
Liian ihanaa ollakseen totta? Vai yritysten uusi markkinointikikka päästäkseen asiakkaaseen käsiksi entistä perusteellisemmin? Ainakaan Lahdessa ei kumpaakaan näistä vaan palveluiden käyttäjät on asetettu uusien palveluiden kehittämisen keskelle, temppelin harjalle, päättämään miten heille palveluita tuotetaan ja ketkä niitä tuottavat. Käyttäjät ohjaavat yrityksiä ja valitsevat kumppanikseen niitä, jotka tuovat eniten ”Shared Valueta” yhteisölle – siis vanha kunnon patruuna-ajattelu, mutta käyttäjät päättävät kuka tai ketkä ovat kelvollisia toimimaan uuden liiketoimintamallin patruunoina.
Jollei yksi maailman johtavista strategisen liikkeenjohdon ajattelijoista – itse Porter – olisi samaa mieltä tulevaisuuden tavasta tehdä liiketoimintaa, saattaisin itsekin ajatella tätä vain utopiaksi!
Mutta millaisia ominaisuuksia näiltä ”uusvanhoilta patruunoilta” eli tulevaisuuden johtajilta vaaditaankaan? Omantunnon kuuntelemisen lisäksi ainakin asenne ratkaisee. Aina.
Jari Ylinen