Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Jenna Lähdemäki

Julkaistu 27.10.2015

Passiivisista kuuntelijoista muutoksentekijöiksi

Koulutusjärjestelmämme tulisi tuottaa ihmisiä, jotka ajattelevat, että ”juuri minä voin muuttaa maailmaa”.
Kirjoittaja
Asiantuntija, Ennakointi, Sitra
Jenna Lähdemäki työskentelee Sitran ennakointitiimissä kestävän hyvinvoinnin vision ja koulutuksen tulevaisuuden parissa. Jennaa työllistävät etenkin keväällä 2018 julkaistava Sustainability, human well-being and the future of education -kirja ja Seuraava erä -visiotyö.

Koulutusjärjestelmämme tulisi tuottaa ihmisiä, jotka ajattelevat, että ”juuri minä voin muuttaa maailmaa”, kirjoittaa Jenna Lähdemäki tutkimustiimin Viikon varrelta -blogissa.

Tapasin yliopisto-opiskelijoita hiljattain kahdessa eri tilaisuudessa. Pyysin heitä kuvailemaan kokemuksiaan spontaanisti kolmella sanalla. Kun yliopisto-opiskelijat kuvailivat ala-astekokemustaan, olivat sanat aika mukavia: leikki, välitunnit, idylli, perinteisyys, kaverit, musiikki. Kun pyysin kolmea sanaa yhdistetysti ala-aste- ja ylä-aste – kokemuksista, mentiin jo vähän synkempään suuntaan: harmaus, kumiperuna, kiusaaminen, monokulttuuri, tylsyys. Yliopisto-opiskelua taas kuvailtiin seuraavilla sanoilla: yksinäistä, mielenkiintoista, irrallisuus, itsensä haastaminen, epävarmuus, haahuilu. Otanta on toki hyvin pieni, mutta jotain siitä voi päätellä. Harmauden ja epävarmuuden tunteet näyttävät lisääntyvän koulutusvuosien karttuessa.

Jotta maailmassa olisi ihmisiä, jotka olisivat kykeneväisiä tarttumaan viheliäisiin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen, ja löytämään ratkaisuja niihin, koulutuksen tulisi antaa siihen entistä paremmat valmiudet. Koulutusjärjestelmämme tulisi tuottaa ihmisiä, jotka ajattelevat, että ”juuri minä voin muuttaa maailmaa” ja joilla on myös työkalut muutoksen aikaansaamiseksi. Kyse on sen potentiaalin tukemisesta, joka näissä opiskelijoissa jo on.

Lokakuussa vierailin Kaos Pilot -koulussa Århusissa Tanskassa. Kolmevuotinen yrittäjyys ja design-koulutus on laajuudeltaan kandidaatintutkintoa vastaava, mutta muuten se poikkeaa perinteisistä korkeakoulu-opinnoista merkittävästi. Kaiken keskiössä on opiskelijoiden kouluttaminen muutoksentekijöiksi, joilla on kykyä navigoida epävarmuudessa, hyödyntää sitä ja innostua epävarmuuden ja kompleksisuuden mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Opinnot koostuvat mm. projektitöistä asiakkaiden kanssa ja neljän kuukauden ulkomaanjaksosta, jossa työskennellään paikallisen yhteisön kanssa valitun muutostavoitteen ympärillä. Opintojen viimeinen vuosi käytetään kokonaisuudessaan oman liikeidean ja projektin parissa työskentelemiseen.

”Oletus täällä Kaos Pilotissa ei ole se, että me työllistymme johonkin, vaan että me luomme omat työpaikkamme ja työllistämme ehkä samalla muitakin ihmisiä”, kertoo Anu Paajanen, koulun ainoa suomalainen opiskelija.

Minkälaista arvoa halutaan tuottaa?

Koulutus Kaos Pilotissa keskittyy toimintaan, eikä niinkään teoriaan. Kaos Pilot -opiskelijoita arvioidaan neljän eri kriteerin avulla, jotka ovat samalla koulutuksen tavoitteet: Opiskelijoita kehotetaan luomaan syvää arvoa toisille, kehittymään muutoksentekijänä, kehittämään ja vaalimaan omaa persoonallisuutta ja tekemään yhteistyötä yhteisönsä kanssa. Kaos Pilotilla on myös kovat tavoitteet: se haluaa olla paras koulu maailmaa varten, joka keskittyy yhteiskunnalliseen muutokseen, luovaan yrittäjyyteen ja henkilökohtaiseen kasvuun.

Vaikka Kaos Pilot on maksullinen koulutus ja oppilaita otetaan vuosittain sisään vain 38, kansainvälisten asioiden ja koulutusmuotoilun johtaja Simon Kavanagh sanoo, että oppilaitoksessa on vähemmän opettajia oppilaiden määrään nähden, kuin korkeakouluissa keskimäärin.

”Kaikki lähtee tiiviin yhteisön luomisesta, jossa opiskelijat ovat vastuussa omasta oppimisestaan. He kuitenkin tietävät, että saavat tukea tiiminvetäjiltä ja muulta henkilökunnalta aina kun tarvitsevat. Välitämme jokaisesta oppilaastamme”, Kavanagh sanoo.

”Oppilaitosten ja koulujen kysymykset ovat joka puolella maailmaa samoja: Miten luoda sitoutuneisuutta, autonomiaa ja tilaa riskien ottamiselle? Korkeakouluista puuttuu sosiaalisten-, emotionaalisten ja johtajuustaitojen näkökulma.”

Hyvä kiteytymä Kaos Pilotin hengestä on lounaskeskusteluni koulusta viime kesänä valmistuneen Johannes Björkmanin kanssa. Kysyin minkälaista on elämä nyt koulun loppumisen jälkeen. Hän vastasi, että oikeastaan ”life after school” ei eroa kovinkaan paljon aikaisemmasta, sillä Kaos Pilot ei ole työelämästä eristäytynyt instituutio. 

Insinööriksi opiskeleva saa valmistumispäivänään todistuksen, jonka jälkeen häntä pidetään insinöörinä. Kaos Pilotissa sinua kohdellaan ammattilaisena ensimmäisestä päivästä.

”Työskentelemme asiakkaiden kanssa ensimmäisestä syksystä lähtien. Yliopistot ovat unohtaneet kysyä miten luomme arvoa ympäristöllemme, miten olemme mahdollisimman hyödyllisiä”, viime kesänä Kaos Pilotista valmistunut David Jul toteaa.

Kaos Pilotissa vierailu on osa Sitran kansainvälistä tutkimushanketta, joka tutkii koulutuksen roolia, kun halutaan siirtyä kohti kestävän hyvinvoinnin yhteiskuntaa. Kestävän hyvinvoinnin yhteiskunnassa maapallon kantokykyyn sopeudutaan ja hyvinvointiin suhtaudutaan kokonaisvaltaisesti. Kansainväliseen kirjoittajaryhmäämme kuuluu 12 kirjoittajaa. He työskentelevät tällä viikolla Bostonissa tulevan kirjan parissa, joka julkaistaan alkuvuodesta 2017.

Kiinnostuitko projektista? Liity verkostoomme Facebookissa täällä. Voit lukea lisää Education for a Changing World -projektista täältä.


Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.