Kuvaaja: Aino Nuolioja

Julkaistu 04.10.2012

Peltodiili – ruokaa ja paljon muuta

Kirjoittaja
 
Aino Nuolioja

Peltodiili on on tämän kesän satoa, Peloton-leirillä  pyöritelty ajatus yhdistää vähäkäyttöiset pellot ja vuosia viljelypalstoille jonottavat kaupunkilaiset. Sitran Kokeilujen maaseutu -hankkeen kannustamina lähdimme sosiaalisessa mediassa etsimään vastauksia niihin kysymyksiin, jotka leirin jälkeen jäivät päälimmäisinä mieleen ja liittyivät lähinnä pellon jakamisen käytännönjärjestelyihin. Kokeilun kautta ja etenkin 19.9. Varaslähtö tulevaan -tapahtuman jälkeen on kuitenkin selvää, että siinä mitä Peltodiili pyrkii tekemään on kyse paljon muustakin kuin ruuasta.

Unelma-analyysi

Peltodiili liikkuu siellä, missä kaupunki ja maaseutu kohtaavat. Kuten professori Laura Kolbe totesi yllä mainitussa tapahtumassa Korjaamolla, monet meistä ovat kahden identiteetin ihmisiä, niin maaseudun kuin kaupungin asukkeja. Uskon Peltodiilinkin löytävän paikkansa kun todella pohditaan, mitä maaseutu merkitsee. Onko se ihanne ja mielentila? Määräytyykö se kenties elinkeinon perusteella? Se mitä Peltodiilinkin tulisi nyt selvittää, ei liity niinkään ruokaan ja peltoihin vaan tuohon kaipuuseen meissä kahden identiteetin ihmisissä niin kaupungin sykkeeseen kuin maaseudun rauhaan. Mitä me todella haluamme?

On siis unelma-analyysin aika. Jokainen lukija voi osallistua tähän kokeiluun siten, että uskaltaa unelmoida maailmasta, jossa ei tarvitse valita vaan saa molemmat. Miten todella haluaisit elää? Miten teet töitä, miten asuisit? Millainen maalais-kaupunkilais-dualiteetin rinnalle syntyvä uusi identiteettisi on? Kun pohdinta alkaa näistä kysymyksistä, saadaan tietää halutaanko kädet multaan vai ei – suoraan kysymällä se ei selviä.

Kokeilusta opittua

Mutta menen jo asioiden edelle, sillä toki opimme paljon saamistamme vastauksista. Tiedämme esimerkiksi sen, että pilottipeltoa kannattaa etsiä pyörä- tai bussimatkan päästä pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta. Huomasimme myös, ettei ruoan kuljetus ollut ollenkaan niin suuri ongelma, kuin olimme kuvitelleet. Olimme skeptisiä siitä, ollaanko valmiita tekemään ylimääräinen reissu normaalin kauppareissun rinnalle, mutta puolet vastaajista oli valmiita hakemaan sadon pellolta asti, osa heistä kuljettamaan muillekin, ja loput valmiita hakemaan sen jostain normaalien kulkureittiensä varrelta.

Osa kysymyksistä oli laadittu helpottamaan tulevaa työtämme peltoja etsiessä, mutta osan oli tarkoitus saada vastaajakin pohtimaan niitä asioita, jotka saattavat muodostaa esteen osuuskuntaan liittymiselle. Suurin askarruttava asia on halu sitoutua. Vastaajistamme 80 % oli valmiita hyväksymään satokausien väliset hinnanvaihtelut, kunhan ne eivät ole viljelijän laiminlyönneistä kiinni. Kuitenkin vain 30 % oli valmis sitoutumaan useammaksi vuodeksi, kun 70 % tulisi mukaan vuodeksi kerrallaan.

Tuo kädet multaan -kysymys, joka itseäni eniten vielä askarruttaa, antoi monipuolisia vastauksia (kuvassa).

Kiinnostavinta on myös peltoon liitettävät muut palvelut. Saimme Varaslähtö tulevaan -tapahtumassa kuulla Herttoniemen ruokaosuuskunnan Olli Revolta, miten vaikeaa joitakin jäseniä on saada talkoisiin mukaan. Työskentelypisteillä puhuttiin siitä, miten ruoka on vaikea aihe, ja tarvitsee tuekseen paljon muutakin, kuten vaikka polttopuita, luontopalveluita, metsän tuotteita ja elämyksiä. Tästä sekavasta ajatusten vyyhdistä juontaa haluni kuulla tarkempia kuvauksia siitä, minkälaisia unelmia tällaiseen toimintaan liittyy. Emme halua aiheuttaa asiakkaillemme päänvaivaa pakottamalla heitä peltohommiin, vaan haluamme luoda yhteisön jonka jäsenet tukevat toisiaan juuri siksi, että heidän toiveensa ovat erilaisia. Asiakkaamme auttaisivat toisiaan löytämällä juuri sen osallistumisen asteen, joka heille parhaiten sopii.

Kokeilukulttuurista

Pelotti, hävetti, hirvitti. Teki mieli miettiä, suunnitella ja tutkia vielä vähän enemmän. Sellaiselle ihmiselle, jolla on tapana pohtia asiat puhki ja pinoon ennen suunsa avaamista on kokeilukulttuuriin osallistuminen ravistelevaa. Olen tietysti vakuuttunut siitä että se kannattaa, sillä vain tekemällä tapahtuu, ja virheistä oppii. Tuo tunnekirjo estää kuitenkin monen hyvän idean toteutumisen, joten kokeilukulttuuria tulee ajatuksella edistää.

Sosiaalisen median maailma ihmetyttää vieläkin, vaikka paljon on opittu. Oma asennoituminen on muuttunut jäniksestä pää pusikossa ainakin peuraan ajovaloissa, ja kehitystä tuskin kannattaa jättää tähän. Kokeilujen maaseutu -hanke on tarjonnut hyvät kontaktit ja tuonut paljon uutta tietoa siitä, miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää. Nyt kun kysymykset ja tavoitteet ovat tarkentuneet, osaamme ottaa työkalutkin parempaan käyttöön.

Miten kokeiltiin:
Peltodiilille luotiin facebook-sivu jossa kahden viikon ajan selvitettiin kuluttajien kysyntää kyselylomakkeen avulla.