Julkaistu 31.10.2018

Puntaroiva keskustelu osaksi kansalaisosallistumista

Puntaroivat kansalaisfoorumit ovat keino aktivoida kansalaisia suoraan osallistumiseen ja lisätä ihmisten kiinnittymistä poliittiseen järjestelmään.
Kirjoittaja
professori, Tampereen yliopisto
Kaisa Herne on Tampereen yliopiston valtio-opin professori, joka työskentelee Suomen akatemian rahoittamassa ”Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa” -hankkeessa.

Iso-Britannian brexit-äänestys kesällä 2016 sai monet arvioimaan kansanäänestyksiä melko kriittisesti. On väitetty, että äänestyspäätös perustui EU:ta koskeviin ennakkoluuluihin ja virheellisiin tietoihin enemmin kuin päteviin argumentteihin (esim. Tarhanen 2018). Erityisesti sosiaalisen median ja keltaisen lehdistön on väitetty vahvistaneen EU:ta koskevia virhekäsityksiä.

Kansanäänestyksissä kansalaiset osallistuvat suoraan demokraattiseen päätöksentekoon. Vaikka muodollinen päätösvalta on yleensä jätetty parlamentille, sen tosiasialliset mahdollisuudet poiketa kansanäänestyksen tuloksesta ovat poliittisesti mahdottomat.

Monissa Euroopan maissa ollaan huolestuneita kansalaisten vieraantumisesta edustuksellisesta demokratiasta. Luottamus poliittisiin instituutioihin, puoluejäsenyys ja äänestysosallistuminen on laskenut monissa Euroopan maissa, vaikka maakohtaisia eroja on paljon.[1] Suomessa äänestysosallistuminen on alhaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsin vasta pidetyissä vaaleissa äänestysprosentti oli 85 prosenttia. Suomessa on mitattu vastaavia lukuja viimeksi 1960-luvulla.[2]

Kansalaisten suoraa osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon on pidetty yhtenä keinona vähentää vieraantumista ja edistää poliittista osallistumista. Mutta miten osallistuminen pitäisi järjestää, jotta se ei johtaisi brexitin kaltaiseen tilanteeseen, joka herättää epäilyksiä äänestyspäätösten perusteista.

Puntaroivan demokratian mahdollisuudet

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama PALO-hanke (Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa) tutkii keinoja kansalaisten osallistumisen kasvattamiseen.[3] PALO kysyy, miten voisimme tehdä parempia pitkän aikavälin päätöksiä. PALOssa tarkastellaan erityisesti puntaroivaa (deliberatiivista) demokratiaa. Sillä tarkoitetaan demokraattista päätöksentekoa, jota edeltää tasapuolinen ja tasa-arvoinen keskustelu.

Puntaroiva demokratia on demokratian ihannemalli, mutta sen saavuttamista voidaan edistää määrätyillä järjestelyillä. Maailmalla on jo pitkään järjestetty kansalaisfoorumeja, joissa tavoitellaan puntaroivan demokratian ihannetta. Puntaroivassa kansalaisfoorumissa tavalliset kansalaiset keskustelevat yhdestä tai useammasta poliittisesta teemasta. Kansalaiset kutsutaan keskusteluun satunnaisotannan perusteella. Keskustelijoina ovat yleensä tavalliset kansalaiset, eivät päätöksentekijät tai kansalaisjärjestöjen edustajat. Keskustelu käydään suunnilleen kuudesta kymmeneen osallistujaa kattavissa pienryhmissä, mutta pienryhmiä voi olla useita.

Keskusteluista pyritään tekemään tasa-arvoisia ja tasapuolisia säännöillä, jotka kehottavat toisten kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen, omien mielipiteiden perustelemiseen ja valmiuteen muuttaa omaa mielipidettään. Lisäksi keskusteluja ohjaa moderaattori, jonka tehtävänä on taata se, että jokainen saa äänensä kuuluviin keskustelussa. Usein keskustelijoille myös jaetaan mahdollisimman tasapuolista tietoa käsiteltävästä asiasta ja toisinaan heillä on mahdollisuus kuulla asiantuntijaraatia. Myös asiantuntijat on valittu siten, että he edustavat erilaisia näkökulmia käsiteltävään asiaan. Esimerkiksi vuonna 2006 järjestetyssä ydinvoimaa käsitelleessä kansalaisfoorumissa kaksi asiantuntijoista kannatti ja kaksi vastusti ydinvoiman lisärakentamista (Setälä ym. 2010).

Joissakin paikoissa puntaroivat kansalaisraadit ovat osa demokraattista päätöksentekoprosessia. Yhdysvalloissa Oregonin osavaltiossa on jo vuodesta 2010 järjestetty puntaroivia kansalaisfoorumeja osana demokraattista päätöksentekoprosessia. Kansalaisfoorumi järjestetään ennen äänestystä ja se laatii lausunnon, jossa listataan asiakysymyksen tärkeimmät ulottuvuudet ja merkittävimmät sitä puoltavat ja vastustavat argumentit perusteluineen.

Mitä etuja on puntaroivassa keskustelussa?

Puntaroivan kansalaisfoorumin ideana on välttää ennakkoluuloihin ja vähäiseen tietomäärään perustuvaa päätöksentekoa. Se ajatellaan tuovan esiin kansalaisten mielipiteet, jotka syntyvät perusteellisen harkinnan, erilaisten näkökantojen kuulemisen ja riittävän tietomäärän perusteella. Tiedon ohella monet pitävät tärkeänä sitä, että erilaiset näkökulmat otetaan huomioon demokraattisessa päätöksenteossa. Koska kansalaisfoorumin osallistujat valitaan satunnaisesti, he edustavat suurella todennäköisyydellä myös erilaisia mielipiteitä ja erilaisia taustoja. On ajateltu, että osallistujien moninaisuus yhdessä keskustelun sääntöjen kanssa edesauttaa erilaisten näkökulmien esiintuloa keskustelussa. Satunnaisotokseen perustuvaa puntaroivaa kansalaisfoorumia on myös ehdotettu parlamenttia täydentäväksi instituutioksi, joka ottaisi huomioon tulevaisuusnäkökulman (MacKenzie 2016).

Kansalaisfoorumeja on myös tutkittu melko paljon ja monet tutkimustulokset vahvistavat näkemystä puntaroivan keskustelun eduista: Suomessa tehdyissä tutkimuksissa osallistujien mielipiteet ovat muuttuneet, heidän tietomääränsä asiasta on kasvanut, toisten näkökulmien huomioon ottaminen on lisääntynyt ja samoin myös osallistujien poliittinen luottamus (esim. Grönlund ym. 2010, 2012, 2017, Setälä ym. 2010,)

Jos siis haluamme lisätä kansalaisten kiinnittymistä poliittiseen järjestelmään ja aktivoida kansalaisia suoraan osallistumiseen, puntaroiva kansalaisfoorumi tarjoaa oivan keinon. Kansalaisfoorumeja voidaan järjestää kansaäänestysten tai vaalien yhteydessä ja niiden loppulauselmat voidaan jakaa kaikille kansalaisille. On tärkeää, että valinta foorumeihin tapahtuu satunnaisesti, jolloin kaikilla kansalaisilla on yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi. Samoin on tärkeää, että loppulauselmat ovat julkisia. Yhdysvalloissa on jopa ehdotettu kansallisena vapaapäivänä pidettävää puntaroivan demokratian päivää (deliberation day), jonka aikana järjestettäisiin eri puolilla maata useita kansalaisfoorumeja (Ackerman ja Fishkin 2004).

Kirjoitus on osa #tietohaaste-blogisarjaa, joka kokoaa yhteen näkökulmia liittyen kolmeen teemaan: 1) Tieto- ja ihmiskäsityksen monipuolistaminen, 2) Dialogi- ja digiloikka: Eri muotoisen tiedon koonnin ja yhteisen tulkinnan toimintamallit sekä 3) Tiedon ja päätöksenteon rajapintaan liittyvä osaaminen ja johtaminen.

[1] http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/General/index; https://www.europeansocialsurvey.org/; https://www.idea.int/data-tools/data/voter-turnout

[2] https://www.vaalitutkimus.fi/fi/demokratiaindikaattorit.html

[3] http://paloresearch.fi/

Lähdeteokset

Ackerman, Bruce ja James S. Fishkin 2002. Deliberation Day. Journal of Political Philosophy 10(2), 129-152.

Grönlund, Kimmo, Maija Setälä ja Kaisa Herne 2010. Deliberation and civic virtue – Lessons from a citizen deliberation experiment. European Political Science Review 2, 95 – 117.

Grönlund, Kimmo, Kaisa Herne ja Maija Setälä 2015. Does Enclave Deliberation Polarize Opinions? Political Behavior 37, 995–1020.

Grönlund, Kimmo, Kaisa Herne ja Maija Setälä 2017. Empathy in a Citizen Deliberation Experiment. Scandinavian Political Studies 40, 457-480.

MacKenzie, Michael 2016. A General-Purpose, Randomly Selected Chamber. Teoksessa Iñigo González-Ricoy ja Axel Gosseries (toim.) Insititutions for Future Generations. Oxford: Oxford University Press, 282-298.

Setälä, Maija, Kimmo Grönlund ja Kaisa Herne 2010. Citizen deliberation on nuclear power: A Comparison of two decision-making methods. Political Studies 58(4), 688–714.

Tarhanen, Saana (2018) Kohti sosiaalista Eurooppaa – Ison-Britannian ammattiliittojen brexit-kampanjat. Pro gradu tutkielma, saatavilla http://tampub.uta.fi/handle/10024/103399

Blogisarja

Lue lisää.

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?