Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu 29.11.2016

Pyöriikö Suomi mokka­paloilla?

Onko käsityksemme järjestökentällä kertyvästä osaamisesta ajan tasalla, kysyy Perttu Jämsén.
Kirjoittaja
Asiantuntija, Uusi työelämä ja kestävä talous, Sitra
Perttu Jämsén on Sitran Uusi työelämä ja kestävä talous -teeman monitoimimies, joka vetää työn muutokseen ja osaamisen kehittämiseen liittyviä projekteja.

Moni meistä tietää että Suomi on järjestöjen luvattu maa, mutta onko käsityksemme järjestökentällä kertyvästä osaamisesta, järjestöjen toiminnasta sekä yhteiskunnallisesta merkityksestä ajan tasalla?

Hyvästä sydämestä ja auttamisen halusta?

Kolmannella sektorilla tehtävä työ saa alkuvoimansa vahvasta arvopohjasta. Ehkäpä tästä syystä vapaaehtoistoiminnassa hankittu osaaminen mielletään usein ”pehmeäksi osaamiseksi”, joka voi liittyä vaikkapa rinnalla kulkemiseen tai tuen tarjoamiseen vaikeassa elämäntilanteessa. Usein esiin nouseva tavoite on myös rajatun joukon yhteisöllisyyden edistäminen tavalla tai toisella. Mielikuvaan järjestöllisestä työstä liittyy usein mokkapalojen tuoksu ja mukava jutustelu, vaikka useimmiten haasteet joiden ratkaisemiseksi järjestöissä tehdään töitä, ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta täysin keskeisiä.

Tästä syystä Sitra ja Suomen partiolaiset halusivat lanseerata #kovaaosaamista-kampanjan. Kampanjan välityksellä haluamme korostaa, että vapaaehtoistyössä saavutettava osaaminen on paitsi pehmeää osaamista ja arjen humaaneja arvoja, myös täysin relevanttia yhteiskunnallista ja ammatillista osaamista. Harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä saavutetulla osaamisella on todistetusti arvoa myös virallisen koulutusjärjestelmän piirissä ja työelämässä.

Millaista osaamista vapaaehtoistoiminnasta saa?

Vapaaehtoistoiminnan vuoden tutkimus osoittaa, että vapaaehtoistoiminnassa opitaan juuri niitä taitoja, jotka ovat tulevaisuuden työelämäosaamisen kovaa ydintä. Ihmisten kohtaamista ja vuorovaikutustaitoja kertoo oppineensa kolme neljästä kyselyn vastaajasta. Useissa yhteyksissä on todettu, että tulevaisuuden työelämässä korostuu kyky luovaan vuorovaikutukseen ja edistyksellisimmät ajattelevat, että lähes kaikki arvonluonti tulee tapahtumaan tulevaisuudessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Tulisiko tästä siis vetää johtopäätös, että tulevaisuuden osaajia rekrytoidessa kannattaisi kysyä juuri kokemusta vapaaehtoistoiminnasta? Ehkä näin onkin. Erityisesti nuorten ja opinnoista työelämään siirtyvien kokemus vapaaehtoistoiminnasta voi kertoa ihmisestä paljonkin. Se kertoo luotettavuudesta, kyvystä sitoutua yhteiseen päämäärään, kyvystä toimia osana organisaatiota sekä mikä tärkeintä – inhimillisyydestä. Näiden ”perusasioiden” lisäksi tulee vielä roppakaupalla #kovaaosaamista – kullakin kokemuksensa ja koulutuksensa mukaan!

Mistä on kyse?