Ruotsin mallista mansikat

Ruotsissa perusterveydenhuollon palveluiden saatavuus on kansalaisen näkökulmasta erittäin hyvällä tasolla. Pääsääntöisesti lääkärille pääsee muutamassa päivässä. Naapurimaan malli tarjoaa opiksi paljon hyvää, mutta sellaisenaan sitä ei voida meille kopioida. Voimme kuitenkin poimia heiltä parhaat toimintatavat.

Kävimme Tukholmassa tutustumassa naapurimaamme perusterveydenhuoltoon. Vierailimme sekä julkisella tuottajalla, Landstingetin terveysasemalla Tukholman Gustafsbergissa että yksityisellä palveluntuottajalla, Neron Oy:ssä. Tavoitteenamme oli löytää palvelutuotannosta niin hyvät esimerkit tuotavaksi Suomeen tuliaisiksi kuin myös ne esimerkit, joita meidän kannattaa välttää.

Gustafsbergin terveysasema on yksi 200:sta Tukholman alueen terveysasemasta, jolle on listautunut noin 30 000 asiakasta. Rakennus itsessään ei ole uusi, mutta pienellä pintaremontilla ja hyvällä maulla on yksiköstä saatu viihtyisä ja valoisa. Merenrannan häikäisevä maisema ja viherseinät tuovat oman pikantin lisänsä ja tukevat osaltaan hyvinvointia.

Vastaanottokäyntejä lääkäreiden luona on Gustafsbergin terveysasemalla noin 60 000 vuodessa ja hoitajien luona noin 12 500. Ero on selvä verrattuna useimpiin suomalaisiin terveysasemiin, sillä meillä hoitajien vastaanotoilla käydään enemmän kuin lääkäreiden vastaanotolla. Esimerkiksi Lahdessa avohoidossa käyntejä hoitajien vastaanotoilla oli 10 % enemmän, kuin käyntejä lääkäreiden vastaanotoilla vuonna 2013. Tästä voisi vetää muun muassa sen johtopäätöksen, että meillä Suomessa ammattiryhmien välinen työnjako on viety erittäin pitkälle. Tukholman malli ei sellaisenaan tähän kannusta.

Yksityisellä palveluntuottajalla Neron Oy:llä käyntejä henkilöstöä kohden oli 5-10 prosenttia enemmän, kuin julkisella tuottajalla. Neron toimii useamman Landstingetin alueella ja näiden erilaiset järjestelmät ja korvausperiaatteet ovat palveluntuottajan näkökulmasta hyvin haastavia. Tässä asiassa me Suomessa otimme ison etunojan kahden viikon takaisella hallituksen linjauksella, jonka mukaan meillä järjestäjiä on tulevaisuudessa viisi, kun Ruotsissa niitä on 20. Suomen linjaus integroida sosiaali- ja terveyspalvelut saman järjestäjän vastuulle on edistysaskel verrattuna Ruotsin malliin, jossa sosiaalihuollosta vastaavat kunnat.

Vastaavasti naapuri vetää pidemmän korren lääkäri- ja hoitajaopiskelijoiden käytössä olevalla vastaanottotilalla. Terveysaseman sisällä on oma yksikkö ”Akademisk vårdcentral”, jossa opiskelijat ottavat vastaan asiakkaita. Asiakastilojen näytöillä on tietoisku opiskelijavastaanotosta. Asiakkaat pääsevät arvioimaan opiskelijoiden osaamista vastaanoton jälkeen. Myös Mindfullness-pilotti masennuksen hoidossa kuulostaa rohkealta ja ennakkoluulottomalta. Kehittämisnäkökulma on vahvasti läsnä arjessa.

Matkailu avartaa, mutta nopeasti muuttuvassa terveydenhuollon kentässä se herättää myös uusia kysymyksiä. Eniten pohdittavaa meille jäi liittyen palveluiden realistiseen hinnoitteluun. Miten määritellään oikea hinta ostettavalle palvelukokonaisuudelle? Miten hinnassa kannustetaan tuottamaan laatua ja erityisesti mikä on paras tapa laadun mittaamiseen? Miten me saisimme nopealla aikataululla kansallisia laatustandardeja? Miten hyvästä saatavuudesta palkitaan oikealla tavalla niin, että oven käyminen vastaanotolla ei ole itseisarvo?

Ruotsissa perusterveydenhuollon palvelut ovat helposti kansalaisten saatavilla, ja sen tulee ehdottomasti olla myös meidän tavoitteemme. Sen sijaan Ruotsin mallia ei sellaisenaan voi meille kopioida, vaan siitä pitää pyrkiä poimimaan mansikat ja jättää mustikat naapureille. Suosittelen lämpimästi tutustumaan paikanpäällä muiden Pohjoismaiden toimintamalleihin. Me suuntaamme seuraavaksi Tanskaan, jossa järjestäjiä on myös viisi.