Sadonkorjuuta tulevaisuudelle – uudistavan viljelyn valtavirtaistaminen

Regeneratiivinen viljely on uudistavaa viljelyä. Näin äänestettiin keväällä 2019 Eloisa pelto -tilaisuudessa monien sidosryhmien voimin, itse tuolloin MTK:n edustajana. Fokus oli hiiliviljelyssä. Uudistava viljely on kuitenkin paljon enemmän. Uudistavat viljelymenetelmät ovat usein vanhoja tai käytössä tietämättä, että ne ovat uudistavia. Haittana valtavirtaistamiseen on kansainvälisen määritelmän puute (Shennan-Farpon ym.). 

EU:n maaperämissio sanoittaa uudistavan viljelyn tieteeseen perustuvaksi lähestymistavaksi, jonka tavoitteena on maaperän terveyden, biodiversiteetin ja ekosysteemien toimintojen ennallistaminen ja vahvistaminen samalla kun parannetaan maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä (Glossary: list of terms – Loess Project).

Monet nykyisin käytössä olevat ja myös EU:n maatalouspolitiikan CAP-tuetut toimenpiteet ovat uudistavia (lue Suomen CAP-suunnitelma pdf-muodossa). Esimerkiksi maanmuokkauksen vähentäminen, maaperän kasvipeitteisyyden lisääminen, palkokasveja sisältävä viljelykierto, viherlannoitusnurmet, kerääjä- ja saneerauskasvit sekä luonnonhoitopellot tai ympäristönurmet voidaan kaikki nähdä uudistavan viljelyn toimenpiteinä. 

Maan tuottavuutta on aikaisemminkin hoidettu samalla reseptillä, joka sittemmin väljähtyi 80-luvulla, kun teknologian kehittyessä biologia unohtui. Karjattomilla tiloilla yksipuolinen viljanviljely väsytti maan. Vuosikymmenien jälkeen luonto pakotti palauttamaan biologian merkityksen maaperäkemian ja -fysiikan rinnalle. Esimerkiksi kotitilani pellot eivät saaneet lantaa sitten vuoden 1968, jolloin luovuttiin lehmistä ja maitotaloudesta. Peltoja viljeltiin monokulttuurissa ja maa väsyi. Kunnes viljelykierrot ja naapurin lanta palauttivat eli uudistivat pellon kasvukunnon.

Myös viime vuosikymmenen tutkimus osoittaa, että maaperän luonnon monimuotoisuuden huomioiminen on keskeistä maaperän hyvinvoinnin ja tuotantokyvyn säilyttämiseksi. Maan on hyvä antaa palautua kesannolla, jolloin maaperän pieneliöstö elpyy. On todettu toinenkin vanha totuus: viljelykierrot pitävät taudit ja tuholaiset loitolla. Ja kolmanneksi: Kuinka hyviä typen lannoittajia palkokasvit ovatkaan. Nämä vanhat viisaudet ja isovanhempamme keinot maan kasvukunnon jatkuvaan uudistamiseen nähdään nyt uudistavina toimenpiteinä. Lopulta kysymys on ikiaikaisista menetelmistä. Aikoinaan maissi antoi tukea palkokasveille, jotka puolestaan sitoivat juurinystyröillään ilmakehän typpeä ja kurpitsa piti tuholaiset loitolla.

On aika tunnistaa vanha hyvä ja istuttaa menetelmät tähän aikaan, jossa tilakoot ovat moninkertaisia ja viljelijät vähissä. Samalla on tunnustettava huima viljelyteknologinen kehitys, joka on mahdollistanut satotasojen moninkertaistumisen. Näitä ovat kasvinjalostuksen, kasvinravitsemuksen ja kasvinsuojelun ratkaisut, jotka ovat kehittyneet yhä paremmin luonnon kanssa toimiviksi. Lopputuloksena on ekotehokkuus, joka vähentää tuotantopanosten tarvetta ja lisää siten luonnonvarojen kestävää käyttöä.  

On aika mennä yhdessä eteenpäin, avata silmät ja edistää kukin tahoillamme viljelyjärjestelmää, joka antaa maaperälle aikaa palautua ja uudistua. Kyse on luonnontieteistä ja käytännön viljelystä, ei politiikasta tai ideologiasta.  

Viljelytoimien tuoma arvonlisä luonnolle ja sadolle tulee saada osaksi markkinataloutta ja tukipolitiikan kulmakiveksi. Uudistavan viljelyn arvonlisä on tuloutettava viljelyyn, joka puolestaan vahvistaa luontopääomaa. Tämä vaatii lisäarvon mittaamista ja ekosysteemipalvelujen arvottamista. Uudistavien viljelymenetelmien käytöstä on jäätävä muistijälki koko ruokaketjuun arvonlisäksi. Tarve tuote- ja eräkohtaiseen laskentaan on ilmeinen, ja tiedon on liikuttava läpi ruokaketjun läpinäkyvästi, kuten Mari Raininko ETL:stä kirjoittaa.  

EU:n yhteinen maatalouspolitikka CAP on iso osa ratkaisua, mutta markkinat ovat merkittävin kirittäjä uudistavan viljelyn edistämisessä. Lopputuloksena on ruokasektorin uusintava talous, jossa ihmiset toimivat yhteistyössä luonnon ja muiden ihmisten kanssa. 

Palaan vielä kokonaiskuvaan. Itävaltalainen maaperän terveyden verkoston The Soil Health Network (THSN) mukaan uudistavan maatalouden tavoitteena on maaperän hedelmällisyyden uudelleenrakentaminen, vesikierron parantaminen ja biodiversiteetin suojeleminen. Mottona verkostolla on ”Sadonkorjuuta tulevaisuudelle”. Mikä kiteytys!