Arvioitu lukuaika 3 min

Saksa resurssiviisauden suunnannäyttäjänä

Ilkka Kankare

Kirjoittaja

Johanna Kirkinen

Julkaistu

Globaali resurssien käyttö on kasvanut 50 prosenttia yhden sukupolven aikana, vuosien 1980 ja 2010 välillä. Saksa on ryhtynyt tuumasta toimeen sen suhteen, miten heidän teollisuudelleen käy resurssien kysynnän, väestön – sekä etenkin paljon kuluttavan keskiluokan – kasvaessa globaalisti.

Saksan teollisuus on vahvasti vientivetoinen, ja vaikka Saksassa riittää mineraaleja, he joutuvat  tuomaan 67 prosenttia tarvitsemistaan metalleista. Materiaalit kattavat merkittävän osan, 42 prosenttia, Saksan tuotantoteollisuuden kustannuksista. Yhtenä ajurina resurssitehokkuuden kysyntään on raaka-aineiden kasvaneet hinnat – jopa 97 prosenttia yrittäjistä odottaa resurssien hinnan kasvavan tulevaisuudessa.

Vuonna 2012 hallitus hyväksyi Saksan kansallisen resurssitehokkuusohjelman nimeltään ProgRess. Ohjelman tavoitteina on taloudellisen kasvun irtikytkentä resurssien käytöstä eli samanaikaisesti kuin talous kasvaa, resurssien käytön pitää vähentyä. Raaka-aineiden tehokkaampi hyödyntäminen paitsi vähentää riippuvuutta tuontimateriaaleista, vaikuttaa positiivisesti kustannuksiin, ympäristövaikutusten vähenemiseen että työpaikkojen turvaamiseen.

Resurssitehokkuuden ympärillä keskustelu käynnistyi jo vuonna 2002 lanseeratussa Saksan kestävän kehityksen kansallisessa ohjelmassa. Tällöin jo asetettiin tavoitteeksi, että resurssien tuottavuus pitää kaksinkertaistua vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1994 verrattuna. Vuonna 2010 raaka-aineiden saatavuuden varmistamiseen pyrkivä strategia valtuutti Saksan ympäristöministeriön kehittämään resurssitehokkuusohjelmaa.

ProgRess sisältää tavoitteita resurssien käytön eri osa-alueisiin: kestävä raaka-aineiden saatavuus, resurssitehokas tuotanto ja suunnittelu, resurssitehokas kulutus sekä suljettu kierto. Ohjelmaa luotaavina pääperiaatteina ovat ekologisen kestävyyden huomioiminen taloudellisen mahdollisuuksien luomisessa, globaalin vastuun huomioiminen kansallisen resurssipolitiikan ytimessä, talouden ja tuotantomenetelmien kehittäminen asteittainen kohti suljettua kiertoa näin ollen vähentäen riippuvuutta ensisijaisista resursseista sekä yhteiskunnan johtaminen kohti laadullista kasvua pitkän aikajänteen kestävien resurssien käytöllä. Progress keskittyy erityisesti metalleihin, teollisuuden ja rakentamisen mineraaleihin sekä biologisten materiaalien käyttöön. Seuraavassa ohjelmassa on tarkoitus ottaa mukaan laajempi määrä resursseja kuten polttoaineet ja ruoka.

Käytännön toimenpiteitä on 19 kappaletta, esimerkiksi yrityksille tarjotaan palveluita resurssitehokkuuden edistämiseen. Nämä palvelut pelkästään osoittavat pk-sektorin yrityksissä resurssitehokkuuden parantamisen kautta saavutettavaksi huimat 200 000 euron vuosittaiset säästöt. Kulutuksen näkökulmasta kehitetään julkisia hankintoja ja sertifiointia mm. tuotteiden ja palveluiden resurssitehokkuusmerkki Der Blaue Engel , eli Sininen enkeli, on hyvin tunnettu Saksassa.

Resurssitehokkuusohjelmaa toteutetaan useiden eri yhteistyökumppaneiden kanssa, kuten Saksan Insinööriliiton (VDI) kanssa. Myös alueelliset resurssitehokkuustoimistot (EFA, NRW) sekä Saksan materiaalitehokkuusvirasto (DEMEA) toteuttavat ohjelman eri toimenpiteitä.

Saksa on päässyt myös tavoitteisiinsa, vuosien 2000 ja 2010 välillä Saksassa oli voimakas talouskasvu, samanaikaisesti resurssien käyttö vähentyi 11 prosenttia. Saksan viitoittama tie vaikuttaa johdonmukaiselta ja selkeältä. Saksan resurssitehokkuusohjelman kehittämisessä oli apuna heidän mukaansa konkreettinen ja selkeä tavoite: irtikytkentä. Erityisen tärkeää oli saada kaikki sidosryhmät laajasti mukaan. Myös ohjelman rajaaminen koskemaan aluksi tiettyjä resursseja auttoi alkuun. Resurssitehokkuudesta viestiminen erityisesti taloudellisten hyötyjen kautta on edesauttanut ohjelman kehittämistä ja toteuttamista. Tosin paljon on vielä tehtävää mm. indikaattoreiden kehittämisessä.

Omasta näkökulmasta Saksan selkeä ja kokonaisvaltainen lähestymistapa resurssitehokkuuden edistämisessä on jotain, mistä voimme Suomessa oppia. Myös koska resurssitehokkuus koskettaa kaikkia eri toimijoita ja sektoreita, liittoutuminen yhteen muiden toimijoiden kanssa luo toimenpiteille vipuvartta ja mahdollistaa onnistumisen. Saksan toiminta on eniten keskittynyt teollisuuteen. Ainoa, mitä olisin kaivannut lisää, on kestävien elämäntapojen kehittäminen. Kulutukseen vaikuttavat toimenpiteet olivat konkreettisia, kuten tuotteiden sertifiointi, mutta jos meidän pitää puolittaa luonnonvarojen kulutus vuoteen 2050 mennessä, meidän pitää todenteolla keskittyä yhteen olennaisimmista kysymyksistä: mikä on kestävän hyvinvoinnin mahdollistava luonnonvarojen kulutuksen taso?

Resurssiviisas kaupunki. Kirjoitus on neljäs Resurssiviisas kaupunki -blogisarjassa, joka kertoo Saksan ratkaisuista luonnonvarojen säästämiseksi. Sitran ja Jyväskylän resurssiviisaan kaupungin kehittäjät olivat opintomatkalla Saksassa 12.-15.11.2013.

Ensimmäinen osa Wuppertalin resurssiviisaasta tulevaisuudesta on luettavissa täältä, toinen osa saksalaisesta yhteiskäyttöautopalvelusta täältä ja kolmas osa kansalaisvaikuttamisesta täältä.

 

Aihe

Resurssiviisaus

Luonnonvarojen hupeneminen, väestönkasvu ja ilmastonmuutos pakottavat yhteiskunnat ympäri maailmaa muuttumaan tehokkaammiksi ja vähäpäästöisemmiksi. Resurssien viisas käyttö on nousemassa kansainväliseksi kilpailuvaltiksi.

Kirjoittaja

Johanna Kirkinen

Julkaistu

Suosittelemme

Mistä on kyse?