Suomi on insinöörien maa. Olemme sydämeltämme ja eetokseltamme käytännönläheisiä ja ratkaisuhakuisia, sosiaalisesti hieman kömpelöitä teknokraatteja. Hallinto on kuitenkin yhä kiinnostuneempi niin muotoilusta kuin osallisuudesta.
Muutos edellyttää toimintakulttuurien tuunausta. Tässä tanskalaiset ovat maailman parhaita: kokemuksellisessa ja käsin kosketeltavassa muotoilussa ja yhdessä omin käsin tuunattavien ratkaisujen omistajuuden synnyttämisessä.
Olimme hämmentyneitä, kun hiljattain kuulimme, että YK:n onnellisuusraportin mukaan me suomalaiset olemme maailman onnellisiin kansa. Alkuhämmennyksen jälkeen löytyi selittäviäkin tekijöitä (onnellisuus olikin ko. vertailussa pikemminkin murheellisten dystopioiden tai aktiivisen tyytymättömyyden poissaoloa), mutta julkaisu herätti silti runsaasti keskustelua. Lisäarvoa tulokseen toi se, että olimme voittaneet naapurimme.
Olemme suhtautuneet hieman huvittuneen ylimielisesti skandinaavisten naapuriemme stereotyyppisiin ominaisuuksiin: ruotsalaisten diskuteeraukseen, norjalaisten kansalliseen yhtenäisyyteen tai tanskalaisten rentoon huolettomuuteen, josta käytetään termiä”hygge”.
Jos käännämme katseen hallinnon uudistamisen ja johtamiskulttuurin trendeihin, huomaamme ehkä, että Suomeenkin on vaivihkaa rantautunut monia yhteispohjoismaisia suuntauksia: Johtamisen oletetaan olevan kuuntelevaa ja dialogista, ohjauksen itseohjautuvaa ja työyhteisöjen ihmislähtöisiä ja osallistavia. Palveluajattelu, muotoiluajattelu, hallinto mahdollistajana ja kokeilukulttuuri nostavat päätään.
Miten Tanska onnistuu viemään läpi isoja reformeja?
Tanskassa on tehty vuosikymmenten aikana monia hallinnollis-poliittisia uudistuksia, joiden läpimeno on herättänyt suomalaisissa tarkkailijoissa hämmästystä. Näihin lukeutuvat muun muassa alue- ja maakuntauudistus ja erilaiset työmarkkinareformit.
Muotoilun ja hallinnon yhdistävää MindLab-organisaatiota kuvattiin sen alkutaipaleella ”julkiseen hallintoon heitetyksi käsikranaatiksi”. Siitä on kuitenkin tullut yksi tanskalaisen hallinnon lippulaivoista, menestysbrändeistä ja vientituotteista.
Politiikan tavoitelähtöinen toteutus usein vähemmistöhallitusten varassa toimivassa järjestelmässä on ulkopuolelta katsottuna herättänyt ihmetystä. Salaisuus saattaa piillä muotoilussa ja taktiilissa toimintamallissa: vaikeistakin asioista päästään ratkaisuun, mikäli yhteisöt ja ihmiset kokevat, että heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa keinoihin ja toteutusmuotoihin.
Muutos, jota olet valmis tukemaan, on muutos, jonka tunnet ja johon koet omistajuutta. Itse tuunattu hallinto voi olla paras tapa organisoida mahdollistava hallinto.
Kaupunkien rooli kokeilukulttuurin ja innovatiivisen hallinnon vallankumouksessa on pohjoismaisissa naapureissamme merkittävä. Kööpenhaminan kaupungin organisaatiossa kullakin sektorilla on oma innovaatiokeskus. Lisäksi käytännön muutosagenttina toimii hallinnonrajojen yli toimiva Innovationshuset, joka muun muassa kouluttaa virkamiehiä poikkihallinnolliseen ajatteluun ja ihmislähtöiseen ongelmanratkaisuun.
Samalla kun virkamiehet oppivat ilmiölähtöisen suunnittelun ja kehittämisen menetelmiä käytännössä, he muodostavat poikkihallinnolliselle innovaatioyksikölle hyödyllisen sparrausringin ja muutoksentekijyyttä edistävän lähettiläsverkoston omissa organisaatiossaan.
Askartelusalkut esiin: tuunaa hallinto!
Tanskalaisen hallinnon uudelleenmuotoilu on Suomen tavoin etsimässä uusia kevään muotisävyjä myös politiikkaan. Sitran maaliskuussa julkaisema Kansanvallan peruskorjaus on nostanut julkiseen keskusteluun tarpeen uudistaa puoluetyötä. Vastaavia avauksia on tehty aiemminkin (esim. EVAn raportti Pelastakaa puolueet!) viime vuosina, mutta hyvät analyysit ja vahvalle kokemukselle pohjautuvat uudistusideat eivät ole ottaneet tulta. Puolueisiin kuuluu Suomessa eri arvioiden mukaan noin kuusi prosenttia äänioikeutetuista. Vastaava luku Tanskassa on neljän prosentin luokkaa.
Tanskan Alternativet-puolueen tavoitteena on uudistaa puoluepolitiikkaa edunvalvonnan ja intressiorganisaatioiden sijaan joukkoistaen, inhimillisten perusarvojen ympärille. Kun politiikkaa joukkoistetaan, sen konkreettinen lisäarvo arvioidaan kestävän kehityksen vaikuttavuusulottuvuuksilla, joihin liittyvät yhteiskuntaamme leimaavat syvimmät ongelmat: empatian, talouden ja ilmaston kriisi.
Alternativetin arvoista voi saada inspiraatiota sekä kansanvallan peruskorjaukseen että mahdollistavan hallinnon viemiseen uudelle tasolle. Vai miltä kuulostavat rohkeus, empatia, läpinäkyvyys, huumori, nöyryys ja anteliaisuus? Olisiko aika avata askartelusalkku ja muotoilla myös suomalaista politiikkaa ja hallintoa ihan vain ihmisen kokoiseksi?
Kirjoittajat olivat opintomatkalla Kööpenhaminassa huhtikuun alussa ja ihastuivat erityisesti käytännönläheiseen yhteistyöverkostojen rakentamiseen kokemuksellisuudelle.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.