Vierailija
Arvioitu lukuaika 5 min

Sivistys on rohkeita tekoja, uudistumiskykyä ja vastuuta maailmankansalaisina

Sivistyksen ytimessä on globaaliin vastuuseen kasvaminen. ”Globaali sivistys”voi auttaa meitä hahmottamaan maailmanlaajuisia syy-seuraussuhteita ja rakentamaan globaalisti oikeudenmukaista ja kestävää tulevaisuutta.

Kirjoittaja

Anna Kivimäki-Pelluz

globaalikasvatuksen asiantuntija, Fingo ry

Julkaistu

Fingon koordinoima Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hanke on ollut matka globaalin oikeudenmukaisuuden, kestävän tulevaisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden teemojen äärelle. Sen tavoitteena on ollut innostaa pohtimaan sivistyksen, kasvatuksen ja kansalaisvaikuttamisen muutosvoimaa, jakaa moninäkökulmaista tietoa ja tunnistaa vaikuttamisen keinoja yhdessä kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden, kasvattajien ja sivistys- ja kulttuurialan toimijoiden kanssa. Matkan varrelle on mahtunut paljon oppimista ja itsetutkiskelua, mutta myös luopumista ja aktiivista poisoppimista. Olemme pohtineet isoja kysymyksiä maailman ongelmista, tasapainoilleet eri tunteiden rajamailla ja kokeneet suurta oppimisen iloa tunnistaessamme vaikuttamisen keinoja.

Mutta minkälaista sivistystä tarvitaan globaalisti oikeudenmukaisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi? Hankkeessa kutsuimme sitä ”globaaliksi sivistykseksi”, johon liittyy vahvasti ymmärrys maailman keskinäisriippuvuuksista, eriarvoisuuksien purkaminen ja toimijuus aktiivisina maailmankansalaisina.

Globaaliin sivistykseen liittyy vahvasti ymmärrys maailman keskinäisriippuvuuksista, eriarvoisuuksien purkaminen ja toimijuus aktiivisina maailmankansalaisina.

Globaalin sivistyksen voi ajatella olevan lähellä esimerkiksi ekososiaalista sivistystä, globaalia kansalaisuutta ja niin kutsuttua sydämen sivistystä. Yhdistämällä sanat ”sivistys” ja ”globaali” päästiin lähelle jotakin, mikä yhteiskunnassamme käytävässä keskustelussa tuntuu välillä unohtuvan. Nimittäin asioiden tarkastelu kokonaisvaltaisesti ja maailmanlaajuisesta perspektiivistä. Sekä sen tosiasian tunnustaminen, että olemme myös itse osa systeemiä, joka lisää eriarvoisuutta ja pitää yllä kestämätöntä kehitystä – ja samalla kun olemme osa ongelmaa, olemme myös osa sen ratkaisua.

Globaaliin vastuuseen kasvamista ja toimintaa eriarvoisuuksien purkamiseksi

Kuten koronapandemia, ilmastokriisi ja eri puolilla maapalloa käytävät sodat ovat konkreettisesti osoittaneet, kestävyysongelmat ovat maailmanlaajuisia ja toisiinsa kietoutuneita. Ne eivät ratkea yksittäisiä ongelmia tarkastelemalla tai etsimällä ratkaisuja omasta näkökulmastamme. Ne koskettavat meistä jokaista, sillä globaali järjestelmämme on rakentunut vuorovaikutuksessa ja pitkäkestoisen historiallisen kehityksen seurauksena. Esimerkiksi Euroopan hyvinvointi ja materiaalinen yltäkylläisyys eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan kolikon toinen puoli on ollut luonnonvarojen ja ihmisten riisto muualla maailmassa.

Muutos edellyttää sitä, että tunnistamme kuinka aikaisemmat sivistyskäsityksemme näkyvät nykyisyydessä ja opimme, miten kestämätöntä jatkumoa voidaan purkaa. Akatemiatutkija Eija Rannan sanoin: ”Meillä on yhteinen globaali vastuu pyrkiä ratkaisemaan maailmanlaajuisia ongelmia, mutta vielä on paljon tekemistä sen suhteen, miten tarkastelemme omia toimiamme ja voimme systemaattisesti purkaa eriarvoisuutta ylläpitäviä toimintatapoja.”

Sivistyksen ytimessä onkin globaaliin vastuuseen kasvaminen ja ymmärrys siitä, miten maailmamme rakentuu ja mikä on oma roolimme osana planetaarista ja ihmistenvälistä kokonaisuutta. Keskeistä on oppia katsastamaan syvälle historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuden suuntiin – ja uskaltaa kohdata vaikeitakin kysymyksiä esimerkiksi vallasta, etuoikeuksista ja eriarvoisuutta ylläpitävistä rakenteista sekä toimia niiden purkamiseksi. Globaali sivistys voi auttaa meitä hahmottamaan maailmanlaajuisia syy-seuraussuhteita ja rakentamaan globaalisti oikeudenmukaista ja kestävää tulevaisuutta.

Keskiössä uudistava oppiminen, luova ajattelu ja rohkeus kokeilla ja kehittää yhdessä

Maailmanlaajuisia ongelmia ei voida ratkaista ilman laajaa yhteistyötä, luovaa ajattelua ja rohkeaa kokeilemalla kehittämistä. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi järjestöt, tutkijat, yritykset, kasvattajat ja kulttuuri- ja sivistysalan toimijat tekevät yhteistyötä. Voimme oppia toisiltamme ja hahmottaa asioita syvällisemmin yhdessä. 

Globaalin sivistyksen edelläkävijät -hankkeessa pyrimme tunnistamaan keinoja, joilla kestävän tulevaisuuden edellyttämää sivistystä voidaan tehdä todeksi kasvatus- ja sivistystyön arjessa. Halusimme yhdistää hieman yllättäviäkin teemoja ja toimijoita, sillä uskoimme yhteistyön synnyttävän jotakin uutta, jonka avulla päästäisiin ratkaisukeinojen äärelle. Lopulta teemoina yhdistyivät muun muassa kestävän kehityksen systeeminen tarkastelu, globaali oikeudenmukaisuus, eriarvoisuuksien purkaminen, osallisuuden vahvistaminen, tulevaisuusajattelu sekä globaalikasvatuksen pedagogiikka. Hankkeen aikana perustettu globaalin sivistyksen verkosto toimii jatkossakin foorumina vertaisoppimiselle ja yhteistyölle.

Globaaliin vastuuseen kasvaminen edellyttää sellaisia toimintatapoja ja kohtaamisia, jotka voivat muuttaa tapaamme olla ja toimia maailmassa. Tarvitaan uudistavaa oppimista ja ajattelun laajentamista tunteiden, kuvittelun ja kehollisen tietämisen alueille. Tunnetaidot ja kriittinen myötätunto ovat olennaisia kasvun mahdollistajia. Esimerkiksi tarinallisuus, draama, utopia-ajattelu ja luovat yhteistoiminnalliset menetelmät voivat johdatella tarkastelemaan kriittisesti ympäröivää maailmaa ja ravistella totuttuja ajatus- ja toimintamalleja. Lisäksi on uskallettava heittäytyä tuntemattomaan, kuvitella mahdottomallakin tuntuvia tulevaisuuksia ja toimia niiden toteuttamiseksi.

Sivistys voi toimia merkittävänä muutosvoimana, jos se uskaltaa tarttua epämukaviltakin tuntuviin kysymyksiin ja pureutua syvälle juurisyihin.

Uskon, että sivistys voi toimia merkittävänä muutosvoimana, mikäli se uskaltaa tarttua epämukaviltakin tuntuviin kysymyksiin ja pureutua syvälle juurisyihin. Sivistys on kuin matka, joka rakentuu elämänmittaisena prosessina niiden kokemusten ja kohtaamisten kautta, joita matkamme varrelle sattuu. Oleellista ei niinkään ole määränpää, vaan matka itsessään on merkityksellinen.

Sivistys on vuoropuhelua, uuden oppimista, poisoppimista ja pysähtymistä asioiden äärelle. Se on myös matkantekoa itseemme ja omaan ajatteluumme – syvälle omien ennakkokäsitysten, asenteiden ja toimintatapojen tarkasteluun. Se on yhteiskuntamme, kulttuurimme ja ympäröivän maailman avarakatseista ja kriittistä tutkiskelua – ymmärrystä maailman moninaisista todellisuuksista ja historian vaikutuksista nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Mutta ennen kaikkea se on matkan aikana tehtyjä rohkeita tekoja, epävarmuuden pelon selättämistä ja halua vaikuttaa globaalien ongelmien ratkeamiseksi. 

Mistä on kyse?