Julkaistu 30.10.2015

Systeemiajattelun keinoista apua ilmiöpohjaiseen oppimiseen

Miten ilmiöpohjaisuutta voi opettaa, jos ei ole koskaan itse kokeillut?

Ilmiöpohjainen oppiminen on nostettu uudessa opetussuunnitelmassa keskeiseksi teemaksi. Oppiainejakojen sijaan tarkastellaan todellisen maailman ilmiöitä kokonaisuuksina, niiden aidossa kontekstissa. Ilmiöpohjaisuus ja sen opettaminen herättää kuitenkin vielä paljon hämmennystä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Miten oppiminen käytännössä tapahtuu? Miten ilmiöpohjaisuutta opetetaan? Ja ehkä tärkeimpänä: miten ilmiöpohjaisuutta voi opettaa, jos ei ole koskaan itse kokeillut?

Systeemiajattelu on ajattelutapa, jossa katsotaan kokonaiskuvaa yksittäisten palasten sijaan: pyritään näkemään metsä puilta. Aihe on jäänyt lähinnä pienehkön akateemisen piirin harrasteeksi, vaikka sen soveltamisen hyödyt ovat melko ilmeisiä. Systems Thinking Applied Community (STAC) perustettiin Helsingissä viime keväänä tekemään systeemiajattelusta lähestyttävämpää ja käytännönläheisempää. Vapaamuotoinen ryhmittymä järjestää mm. open space -tilaisuuksia, joissa tuodaan esiin konkreettisia esimerkkejä systeemiajattelun soveltamisesta ongelmanratkaisussa. Ryhmän tilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille avoimia.

Ilmiöpohjainen oppiminen kuulostaa käsitteenä vähintään systeemiajattelun serkulta, ellei jopa sisarukselta. STAC päätti tarttua tähän ajankohtaiseen aiheeseen ja järjesti mahdollisuuden harjoitella ilmiöpohjaista oppimista. Avaustapahtuma pidettiin syyskuun puolivälissä ja innokkaita osallistujia saapui paikalle noin 20; STACin oman yhteisön lisäksi mukaan saatiin väkeä myös Koulutuskeskiviikon Facebook-ryhmästä.

Ilmiöihin pureuduttiin tiimeissä kaksiviikkoisen kokeilun ajan

Kokeilun aluksi tutustuimme Kirsi Verkan johdolla ilmiöpohjaisen oppimisen teoriaan ja rooliin uudessa opetussuunnitelmassa. Sen jälkeen keksimme yhdessä useita ilmiöitä, jotka herättivät meissä ihmetystä ja kiinnostusta. Näistä valikoitui tutkittavaksi viisi aihetta, joiden ympärille muodostimme 3-5 hengen tiimit. Tutkittaviksi ilmiöiksi nousivat yhteiskunnallinen asenneilmasto, selviytyminen, opettamisesta ohjaamiseen, luovuus koulussa sekä tieto ja tietoisuus.

Avaustapaamisen jälkeen tiimit työskentelivät itsenäisesti tutustuen valitsemaansa ilmiöön, ilmiöpohjaiseen oppimiseen ja heitä kiinnostaviin systeemiajattelun metodeihin. Tiimit päivittivät matkan varrella kuulumisiaan STAC:in Facebook-ryhmään, ja parin viikon oppimismatkan päätteeksi jaoimme kokemuksia ja oppeja taas yhdessä kasvotusten.

Kokeilusta saatiin potkua uuden opetteluun

Ryhmät pääsivät kokeilun aikana harjoittelemaan useiden erilaisten ajattelun työkalujen käyttöä. Esimerkkeinä tiimien valitsemista työkaluista olivat ns. jäävuorimalli, erilaiset ajatuskartat, ekologista kontekstia tarkasteleva Bronfenbrennerin malli, sekä keskustelut, kyselyt ja haastattelut.

Kokeilun päätteeksi kävimme keskustelua itse ilmiöistä, mutta erityisesti kokemuksistamme ilmiöpohjaiseen oppimiseen sekä näihin työskentelytapoihin ja -malleihin liittyen. Oppimisen tukena koettiin hyödylliseksi käyttää malleja tai metodeja jäsentämään omaa ajattelua. Ilmiön tarkasteluun valitulla mallilla itsessään ei lopulta koettu olevan niin suurta merkitystä kuin sillä, että omaa ajattelua ylipäänsä haastettiin katsomaan ilmiötä useasta eri näkökulmasta. Samalla jonkinlainen runko ajattelutyölle auttoi jäsentämään suuria tietomääriä. Systeemiajattelusta lainatut ajattelumallit toivat uusia ideoita ilmiöpohjaisen oppimisen työkalupakkiin.

Tiivistäen, kokeilun kautta meille konkretisoituivat seuraavat ilmiöpohjaiseen oppimiseen ja ohjaukseen liittyvät huomiot:

  1. Uuden ilmiön tutkimiseen on hyvä varata aikaa. Vaikeat asiat konkretisoituvat helpommin, kun niitä ehtii tarkastella oman arjen ja tekemisen kautta!
  2. Yksin pohtimalla jää usein jumiin jo opittuihin ajattelumalleihin. Keskustelun ja ryhmässä tehdyn työn avulla voidaan helpommin tuoda useita näkökulmia ilmiön tarkasteluun. Myös erilaisista ajattelun työkaluista on hyötyä ajattelun laajentamisessa.
  3. Ilmiöpohjaisessa työskentelyssä ovat oppimassa niin oppilaat kuin opettajatkin. Kellään ei ole oikeita vastauksia, vaan kaikki voivat yhdessä oppia uutta. Opettamisen sijaan onkin ehkä sopivampaa puhua oppimisprosessin ohjaamisesta.
  4. Tarkasteltavan ilmiön rajaus osoittautui tärkeäksi ja haastavaksi. Ilmiötä ei kannata pilkkoa kovin pieneksi, sillä tällöin saattaa jokin mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen jäädä löytämättä. Toisaalta taas kovin laaja ilmiö voi olla hankalasti lähestyttävä ja epämotivoiva.
  5. Koska ilmiöpohjaisessa oppimisessa vastuu on pitkälti oppijalla itsellään, on motivaatio erittäin tärkeää. Innostunut oppilas saa enemmän irti työskentelystä ja osaa oma-aloitteisesti etsiä uutta tietoa. Motivaatioon vaikuttavat paitsi oma ryhmä ja muiden ryhmäläisten asenteet, myös ohjaajan kyky kannustaa ja innostaa oppimiseen.

Tarkempia työskentelyn vaiheita ja tuloksia voit tulla katselemaan STACin Facebook-ryhmästä. Jos innostuit kokeilusta ja haluat olla mukana järjestämässä seuraavaa sellaista, ryhmässä voit myös tehdä aloitteen uudesta tapahtumasta!

Kirjoittajat

Sami Honkonen, Reaktorin kehitysjohtaja, Systems Thinking Applied -yhteisön perustaja. Sami kirjoittaa blogia ja julkaisee podcastia työelämän ja johtamisen murroksesta.
Jemina Lehmuskoski, Hello Rubyn T&K asiantuntija, Systems Thinking Applied -yhteisön perustaja

Seuraavassa Koulutuskeskiviikossa pureudutaan opettajuuden muutokseen ja ilmiöpohjaiseen oppimiseen käytännön kokeilun kautta. Hyppää mukaan 11.11.! Lisätietoja ja ilmoittautuminen löytyvät täältä.

Mistä on kyse?