Kuvaaja: Liisa Jokinen

Julkaistu 15.08.2012

Liisa Jokinen: Takaisin luontoon

Tällainen on tulevaisuuden luontomatkailija: omatoiminen nautiskelija, joka ei luontolomallaan kaipaa tekniikkaa, taulutelevisioita tai tuvan täyttä varustusta. Palveluita telttailija-retkeilijät kyllä kaipaavat, mutta ei niinkään paikan päältä vaan internetistä löytyviä.
Kirjoittaja
 
Liisa Jokinen

“Kunpa pääsisin tänä kesänä vielä telttailemaan!” Näin oudosti on useampi ystäväni haaveillut kesän mittaan. Ensi reaktioni on ollut hämmästys. Haluaako joku todella vapaaehtoisesti telttaan hikoilemaan, kastumaan ja palelemaan vuoron perään? Todellakin haluaa. Hämmingin jälkeen olen hoksannut, mistä telttakaipuussa on kysymys.

Ystäväni haluavat palata lapsuuden kokemuksiini. Telttailussa on nostalgiaa. Ainakin oman lapsuuden perheeni ensimmäiset ulkomaanmatkat tehtiin teltta auton takakontissa. Toiseksi uuden aallon telttailijat haluavat päästä lähelle luontoa, suorastaan likistyksiin sen kanssa. Kuulla sateen ropinan telttakangasta vasten, herätä siihen kun aamuaurinko lämmittää telttakankaan kuumaksi ja nukahtaa ympäröivän luonnon ääniin, joita tuplaikkuna ei ole tehokkaasti vaimentanut.

Joka kymmenes suomalainen harrastaa maastossa telttailua. Voin veikata, määrän kasvavan. Onneksi nykyteltat pitävät sadetta ja jokamiehen oikeudet on keksitty.

Palvelut nettiin

Tällainen on tulevaisuuden luontomatkailija: omatoiminen nautiskelija, joka ei luontolomallaan kaipaa tekniikkaa, taulutelevisioita tai tuvan täyttä varustusta. Enemmän hän arvostaa luonnon rauhaa, kaunista maisemaa ja hyvää ruokaa. Hän on valmis pystyttämään teltan, fillaroimaan perille ja kantamaan veden kaivosta. Halonhakkuu, lätynpaisto nuotiolla ja yöuinti kuunvalossa ovat hänen luksustaan. Hän kaipaa aitoja, yksinkertaisia kokemuksia.

Palveluita telttailija-retkeilijät kyllä kaipaavat, mutta ei niinkään paikan päältä vaan internetistä löytyviä. Palveluita, jotka helpottavat matkan suunnittelua ja taipaleen taittamista: sekä netistä että sosiaalisesta mediasta helposti löytyvää tietoa, jota voi käyttää myös mobiililaitteissa. Hän arvostaa kavereiden Facebookissa tekemiä suosituksia ja löytää perille kännykän avulla.

Tämä matkailija tuskailee, jos majapaikan pitäjä ei vastaa sähköpostiinsa yhtä nopeasti kuin puhelimeen ja miksei yhteen Intercity-junaan mahdu kuin kolme polkupyörää kerralla. Entä jos porukassa on neljä matkaajaa? Hän haluaa kartan, johon on merkitty paitsi hannunvaakunat, myös lähin kahvila, kauppa ja keskiolutbaari.

Luonto riittää

Oma paras luontokokemukseni tänä kesänä löytyi Gotlannista, Stora Karlsön saarelta. Kun näin pitkälle auringossa kimaltelevaan mereen ulottuvan uimalaiturin, jonka päällä kiislat linnut syöksähtelivät ja kujersivat, oli pakko seisahtua hetkeksi polun laitaan. Kyynelet kihahtivat silmiin, sillä onnen tunne oli niin väkevä.

Kävin Gotlannissa toisellakin saarella, Gotska Sandöllä, joka kuhisi omatoimisia telttailijoita. Moni heistä viettää teltassa kokonaisen viikon. Ainoa huvitus on luonnon ja meren tarkkailu. Ruoanlaitto ja yhdessäolo täyttävät päivän tunnit. Muuta ei luonnonkauniilla saarella osaa kaivatakaan. Kotiin palaa levänneenä ja onnellisena.

Mistä on kyse?