Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 23.09.2019

Tavoitteeksi Suomen hiilikädenjäljen maksimointi

Olemme keskustelleet pyöreän pöydän ääressä ilmastoasioista kansalaisaktiivien, järjestöjen, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja poliittisten toimijoiden kanssa. Koostimme tähän keskustelujen annin.
Kirjoittajat
Johtaja, Hiilineutraali kiertotalous, Sitra

Kolmas ”puolentoista asteen pyöreän pöydän keskustelu” pidettiin Säätytalolla 16.9.2019. Mukana keskustelussa oli edellisten pyöreiden pöytien tapaan niin kansalaisaktiiveja, yrityksiä, järjestöjen edustajia, työmarkkinaosapuolia kuin poliittisia toimijoitakin.

Yhteenveto oli selkeä: Suomen tulee osoittaa ilmastojohtajuutta omissa toimissaan. Suomen myös kannattaa tehdä se, sillä kehittämällä ja ottamalla kotimarkkinoilla käyttöön vähähiilisiä ratkaisuja ja maksimoimalla oma hiilikädenjälkemme, voimme auttaa muita maita vähentämään päästöjään. Samalla hyödytämme omaa talouttamme.

Toimet kotimarkkinoilla

Suomi on harvoja maita maailmassa, joissa hallitus on luvannut tehdä puolentoista asteen mukaista ilmastopolitiikkaa ja saavuttaa hiilineutraaliuden 2035 mennessä. Osaava, sivistynyt ja hyvinvoiva maa voi luoda toivoa ja näyttää muille maille mallia, miten hiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta luodaan. Olemme saaneet kunnianhimoisesta tavoitteestamme paljon kiitosta, ja on aika lunastaa lupaus.

Valtion tulee edistää tavoitteen saavuttamista muun muassa karsimalla ympäristölle haitalliset tuet, alentamalla sähköverokantaa, edistämällä uusia vähähiilisiä kiertotalousinnovaatioita ja luomalla toimintamalleja, joilla alueet ottavat uusia ratkaisuja käyttöönsä.

Teknologiateollisuuden vähähiilisyystiekartta 2035 kertoo Suomen teollisuuden sitoutumisesta ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kun teknologiateollisuus, joka vastaa yli puolesta Suomen viennistä, kertoo pystyvänsä vähähiilisyyteen 15 vuodessa – kasvattaen samalla kilpailukykyään – pystyvät siihen varmasti muutkin sektorit! Jo pelkästään ruostumattoman teräksen valmistuksen muuttaminen vähähiiliseksi pienentää Suomen päästöjä mittavat seitsemän prosenttia. Menetelmä on kehitteillä ja sillä tulee olemaan valtava globaali vientipotentiaali.

Hiilivapaa yhteiskunta lisää kansalaisten hyvinvointia ja osallisuutta.

Työntekijä- ja työnantajajärjestöillä on yhtenevät tavoitteet reilussa siirtymässä. On tärkeää, että työntekijät ja tavalliset kansalaiset ovat mukana kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa. Muutoksen on oltava reilu, eikä kenellekään saa muodostua pelkoa ja huolta pärjäämisestä vähähiilisyyssiirtymässä.

Ilmastotoimien rinnalla on kiinnitettävä huomiota monimuotoisuuskadon pysäyttämiseen. Jos luonnon monimuotoisuus menetettäisiin, ilmastotavoitteiden saavuttamisella ei olisi merkitystä ja maksajaksi päätyisi loppupelissä ihminen.

Avain hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen on positiivisen narratiivin ja vision luominen. Hiilivapaa yhteiskunta lisää kansalaisten hyvinvointia ja osallisuutta, ja se merkitsee käännettä parempaan. Vision saavuttamiseksi tarvitaan raportointia ja kuvauksia saavutetuista tuloksista ja kehityskuluista, ja myös valmiutta tehdä korjausliikkeitä. Hiilivapaa yhteiskunta perustuu aktiiviseen vuoropuheluun.

Median saaminen mukaan kertomaan ratkaisuista ja onnistumisesta on tärkeää. Kansalaiset luovat maailmankuvansa mediaa seuraamalla, ja myös onnistumisen kokemukset – samoin kuin epäonnistumiset – monistuvat ja kertautuvat median kautta. Mediassa syntyvän kertomuksen, narratiivin perusteella syntyy myös kansalaisten ja yritysten motivaatio ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tärkeisiin ratkaisuihin. Sosiaalisen median merkitys tässä on tullut entistä tärkeämmäksi.

Valistunut kansalaismielipide ja yrityselämän samansuuntaiset ratkaisut lisäävät myös painetta poliittisille päättäjille kunnianhimoisempiin tavoitteisiin. Ilmastomarsseilla ja mielenilmauksilla on ollut tärkeä, vauhdittava merkitys päätöksentekoon.

EU:n kunnianhimon tason nostaminen

Toimiessaan Euroopan Unionin puheenjohtajamaana vuoden 2019 loppuun saakka Suomi edistää Unionin hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista 2050 mennessä. Tavoitteen takana on laaja enemmistö EU-maita, ja viimeisten epäröijien kanssa käydään parhaillaan keskusteluja. Kiertotalous ja monimuotoisuuden parantaminen ovat myös Suomen tavoitteiden keskiössä. Suomen jälkeen puheenjohtajamaina toimivat Kroatia ja Saksa, joiden odotetaan jatkavan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja ajavan 2030-päästövähennystavoitteen kiristämistä nykyisestä -40 prosentista.

EU-politiikan kannalta on tärkeää, että vuotta 2050 kohti mentäessä myös välitavoitteet ovat kunnianhimoisia, ja että siirtymä tapahtuu reilusti. On kiinnitettävä erityistä huomiota niiden maiden tilanteeseen, joille siirtymä pois fossiilitaloudesta on erityisen vaikeaa.

Suomen tulee osaltaan kannustaa EU:n päästökaupan tehostamista ja laajentamista. Teollisuus on valmis tiukkaankin regulaatioon, kunhan se on sama kaikille yrityksille. Tämän vuoksi EU:n tulee pyrkiä saamaan muu maailma mukaan ilmastotoimiin. EU:n rajoille asetettavista hiilitulleista on käyty keskustelua. Jos muita alueita ei saataisi yhteistyöhön mukaan, on vaarana, että Euroopassa puhtaammin tuotetut tuotteet, kuten teräs, joutuisivat globaalissa kilpailussa ahtaalle. Saastuttavampi tuotanto kiertäisi Euroopan markkinat.

Pohjoismailla on vahva yhteinen tahtotila ilmastotoimien kunnianhimon nostamiseksi. Pohjoismailla on tässä tärkeä rooli myös EU:ssa. Kun EU:n tulevaa budjettia suunnitellaan, tulisi pitää huolta ilmastotoimien tutkimus- ja kehityspanoksista. On tasapainoteltava järkevällä tavalla kurinalaisen budjetin ja välttämättömien tulevaisuusinvestointien välillä. Myös EU:lla pitää olla kykyä suunnata panoksiaan tulevaisuuden kannalta tärkeimpiin asioihin.

Suomea kuullaan globaalissa päätöksenteossa

Tilanne suurvaltojen, kuten Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteen on vaikea kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Tämä todettiin muun muassa Arktisen neuvoston kokouksessa Rovaniemellä. EU:n tekemien kauppasopimusten avulla voidaan yrittää vivuttaa globaalia kunnianhimoa. Esimerkiksi Mercosur-kauppasopimukseen on jo kirjattu Pariisin ilmastosopimuksen periaatteet sekä rajoitteita vastikään raivatuilla alueilla tuotetulle lihalle. Mercosur-sopimus menee kansalliseen hyväksyntään kaikissa EU:n jäsenvaltiossa.

Pyöreän pöydän keskustelussa todettiin, että globaali, yhtenäinen hiilen hinta olisi taloustieteilijöiden mukaan optimiratkaisu, mutta hyvin vaikea saavuttaa. Tämän vuoksi pitäisi rinnalla alkaa ketjuttamaan alueellisia päästökauppoja. Toisaalta tällä hetkellä vain noin 20 prosenttia globaaleista päästöistä on hiilen hinnoittelun piirissä ja näistä vain pienellä osalla on riittävän suuri, ohjaava hinta. EU voisi harkita yhteistyötä ja integraatiota esimerkiksi Kalifornian päästökaupan kanssa, jota pidetään maailman edistyksellisimpänä.

Suomen suurin vaikutusmahdollisuus globaaleissa ilmastotoimissa on hiilikädenjäljen maksimoiminen kehittämällä vähähiilisiä ratkaisuja, joilla muut maat voivat vähentää päästöjään. Suomen nettopäästöt ovat luokkaa 36 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Jo Outotec yksin on pystynyt vähentämään globaaleja päästöjä 6 miljoonaa tonnia vuodessa myydessään ratkaisujaan ja, Neste 8 miljoonaa tonnia vuodessa.

Hiilikädenjäljen tekeminen näkyväksi olisi Suomenkin kannalta tärkeää. Näin myös yritystemme tuomat ratkaisut näkyisivät paremmin. Hiilikädenjäljen tilastointi ei tietenkään poistaisi kotimaisia velvoitteita, mutta se tekisi teknologisesta yhteistyöstä seuranneet parannukset näkyviksi, ja lisäisi näin motivaatiota myös kansainväliseen yhteistyöhön.

Lopuksi

Meidänkin on kiristettävä tahtiamme päästövähennysten suhteen ja vaikutettava vielä voimallisemmin kansainvälisessä yhteistyössä.

Puheenjohtamamme pyöreän pöydän keskustelun loppuyhteenveto oli kahtalainen. Toisaalta todettiin, että viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon: hallitusohjelmassa on sitouduttu kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, kansalaisten ilmastotietous on lisääntynyt tavattomasti, ja yrityselämän puolella ilmastotavoitteet ovat tulleet keskeiseksi osaksi yritysten vastuullisuusajattelua ja liiketoimintakonseptia.

Toisaalta ennen kaikkea nuorilla ilmastoaktiiveilla alkaa kärsivällisyys loppua. Monet faktat näyttävät, että laiva kääntyy nyt liian hitaasti: päästöjen väheneminen ei ole kyllin nopeaa, ja on maita ja alueita, joissa päästöt edelleen kasvavat.

Eniten toivoa ilmastonmuutoksen hillinnässä tuovat yrityskentässä tapahtuva transformaatio ja nuorten aktiivisuus. Suomeen pitäisi rakentaa vuotuinen tarkastuspistelaskenta, jolla voitaisiin osoittaa ilmastotoimien todellinen kehityskulku. Ilmassa on myös ajatus ”ilmasto-SLUSH:ista”, jossa voitaisiin vuosittain laajalla rintamalla esittää vuoden aikana tapahtuvia kehityskulkuja, haastaa myös muita maita ”hiilikädenjälki-olympialaisiin” ja tuoda erilaisia toimijoita yhteen.

Kaiken kaikkiaan, vaikka Suomessa on syytä ylpeyteen ilmastorintamalla, meidänkin on kiristettävä tahtiamme päästövähennysten suhteen ja vaikutettava vielä voimallisemmin kansainvälisessä yhteistyössä. Tällä hetkellä ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin päästövähennystoimet.

Mistä on kyse?