Julkaistu 29.04.2015

Terveisiä Säätytalolle: Ovathan tavoitteenne todella strategisia?

Ajatus noin viiden strategisen tavoitteen hallitusohjelmasta on nyt kaikille tuttu. Miksei tätä ole keksitty aiemmin? Eikun hetkinen!
Kirjoittaja
Johtaja, Ennakointi ja strategia, Sitra
Paula Laine vastaa Sitran ennakointi- ja strategiatoiminnoista. Kestävän hyvinvoinnin visio sekä mm. Sitran Megatrendit syntyvät Paulan luotsaamassa ennakointitiimissä.

Ajatus noin viiden strategisen tavoitteen hallitusohjelmasta on nyt kaikille tuttu. Miksei tätä ole keksitty aiemmin? Eikun hetkinen, miltä kuulostaisivat nämä:

  1. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen
  2. Julkisen talouden vakauttaminen
  3. Kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen?

Nämä olivat Jyrki Kataisen 22.6.2011 päivättyyn hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet. Muutama aukikirjoitettu iso tavoite ei siis ole uusi ajatus, eikä edellisten hallitusten vaikeuksia voi selittää sellaisten puutteella. Sen sijaan tuntuu vallitsevan yksimielisyys siitä, että tällä kertaa:

  • hallitusta ei pitäisi muodostaa liian monen puolueen koalitiona
  • hallitusohjelman olisi oltava pituudeltaan lyhyt
  • hallituspuolueiden välillä tulisi vallita jaettu ja realistinen käsitys tilannekuvasta ja
  • hallituksen on uudistettava omia toimintatapojaan, jotta päätöksenteko ja toimeenpano tehostuu

Edellinen, erityisen vaikea hallituskausi saattaa toimia merkittävänä vedenjakajana hallituksen toimintatapojen suhteen. Vaikuttaa siltä, että vaikeuksista on todella haluttu oppia. Esimerkiksi yhtenäisen tilannekuvan varmistamista on pidetty nyt erityisen tärkeänä, mikä lisännee virkamiesten tuottamien tilannekuva-aineistojen painoarvoa hallitusneuvotteluissa. Samaten hallituksen toimintatapojen uudistukselle (OHRA) on laaja tuki eri puolueissa.

Strategisten tavoitteiden johtamisen mekanismeista on jo käyty vilkasta keskustelua, joten on sisäistetty myöskin se, etteivät tavoitteet yksin riitä vaan on huolehdittava myös toimeenpanosta ja seurannasta. Näkökulma, josta on puhuttu paljon vähemmän on itse strategisten tavoitteiden sisältö. Nyt on lähdetty oletuksesta, että riittää jos hallitusohjelma on mahdollisimman lyhyt ja hallitukseen otetaan mahdollisimman vähän puolueita. Vaikka nämäkin keinot voivat osaltaan auttaa, on itse strategisten tavoitteiden laatu ensiarvoisen tärkeää.

Hallitustunnustelija Juha Sipilä on sanonut, että valtion johtamisessa voidaan oppia yritysten johtamisesta. Tämä näkökulma jakaa mielipiteitä. On kuitenkin yksi asia, jossa yritykset ovat kiistämättömästi julkista sektoria edellä: strategisten tavoitteiden määrittely ja asettaminen. Strateginen johtaminen on yksi tutkituimpia johtamisen osa-alueita. Strategiaopit puolestaan ammentavat muinaisista sotaopeista (mm. Sun Tzu). Tutkittua tietoa strategisten tavoitteiden luomisesta ja asettamisesta on siis runsaasti olemassa. Michael Porterin ”What is strategy” (1996) on yksi strategisia tavoitteita määrittelevän kirjallisuuden perusteoksista. Porter määrittelee strategiaa seuraavasti:

  1. Toiminnan tehostaminen ei ole strateginen tavoite vaan jatkuva edellytys organisaatioiden elinvoimaisuudelle
  2. Strategia määrittää millä tavalla toimija erottuu muista vastaavista toimijoista
  3.  Strategia vaatii selkeiden priorisointien ja valintojen tekemistä ja
  4.  Strategia yhdistelee vahvuuksia siten että muodostuu erityinen ja puolustettavissa oleva asema

Näin tarkasteltuna esimerkiksi alussa mainitut Jyrki Kataisen hallitusohjelman tavoitteet, kuten monet muutkin parjattujen 317 julkishallinnon strategian tavoitteista voidaan asettaa kriittiseen valoon. Ei riitä, että listataan mitä asiaa halutaan vähemmän tai enemmän. On tehtävä valintoja ja yksilöitävä millä tavalla asiaa tavoitellaan. ”Kestävyysvajeen kurominen umpeen” tai ”kilpailukyvyn palauttaminen” kertovat, mitä tavoitellaan. Ne eivät kuitenkaan ole _strategisia_ tavoitteita, koska ne eivät yksilöi mitä valintoja tekemällä tai vahvuuksia hyödyntämällä nämä tavoitteet saavutetaan.

Erityisen heikosti toimii strategisten tavoitteiden yhdistelmä, jossa keskinäisriippuvaiset tavoitteet esiintyvät erillisinä. Tällöin toimeenpanokin helposti eriytyy ja toimeenpanon tasolla voidaan päätyä keskenään ristiriitaisiin toimiin. Esimerkiksi hyvinvoinnin ja kestävyysvajeen tai kilpailukyvyn ja ympäristön eriyttäminen omiksi tavoitteikseen voi johtaa tähän lopputulokseen. Yksi tapa sekä terävöittää strategista tavoitetta että välttää ristiriitainen toimeenpano onkin liittää eri hallinnonalojen vastuulla olevia asioita keskenään samaan strategiseen tavoitteeseen.

Sitra on omassa ehdotuksessaan hallitukselle käyttänyt tätä periaatetta. Kun nähdään SoTe keskeisenä kasvun ja kestävyysvajeen ratkaisukeinona ja resurssiviisaus kilpailukyvyn ja kasvun lähteenä, haastetaan kansakunta ajattelemaan asioita uudella tavalla ja tarttumaan toimeen yhteistyössä.

Juha Sipilän eduskuntaryhmille toimittamat 15 kysymystä tarjoavat erinomaisen lähtökohdan aidosti strategisten tavoitteiden muodostamiseen. Tsemppiä ja sisua hallitusneuvottelijoille strategisten tavoitteiden muodostamiseen!