Julkaistu 03.05.2017

Terveysasemat ideoivat järjestöjen kanssa uusia yhteistyötapoja

Jyväskylässä 2.5. järjestetyssä Soteuttamossa keskityttiin järjestöjen ja kunnan terveysasemien yhteistyön edistämiseen. Nykytilan lisäksi varauduttiin jo tulevaan ja pohdittiin myös miten Sote-keskukset voisivat kumppanoitua järjestöjen kanssa. Esitysten, niistä kummunneen keskustelun ja toimijoiden kohtaamisten kautta nousikin useampia ideoita, joita voidaan toteuttaa nyt ja heti.

Tieto ja avoimuus ovat yhteistyön keskeisimmät raaka-aineet

Soteuttamossa opimme, että tietoisuus yhteistyön mahdollisuuksista puolin ja toisin on aivan keskeistä. Tulevaisuutta ajatellen eri toimijoiden osaamis- tai yhteistyötarpeet sekä –toiveet olisikin tuotava paremmin näkyväksi. Soteuttamossa nousi erään yleisöpuheenvuoron aikana esille ajatus alustasta, jonne järjestöt voisivat esitellä mitä apua, tilaisuuksia tai osaamista nämä voisivat tarjota Sote-keskuksille. Näin Sote-keskukset voisivat tuoda järjestöjenkin tarjontaa ketterämmin asiakkaidensa ulottuville, joko vastaanotoilla kasvotusten tai sähköisesti viestien ja vinkaten.

Eri toimialojen alustatoimijat – tunnetuimpina ehkä Uber ja AirBnB – ovatkin pureutuneet juuri tarjonnan ja kysynnän tehokkaampaan kohtauttamiseen. Keskeinen kilpailutekijä digitaloudessa ei enää olekaan resurssien omistaminen, vaan nimenomaan asiakasymmärrys – eli kyky löytää asiakkaiden tarpeisiin mahdollisimman sopivat ratkaisut. Alustan on tiedettävä jopa asiakasta paremmin, mitä hän tarvitsee, mutta ilman vaikutelmaa ”näsäviisaasta neuvojasta”. Alustatalouden logiikkaa voitaisiin kokeilla kotimaisessa Sotessakin – millainen alueellinen alusta esimerkiksi Sote-keskus voisi olla?

Vastuuhenkilöt vauhdittamaan verkostojen kehitystä?

Terveysasemilla ei yleisesti ollut nimetty yhteistyötä koordinoivia vastuuhenkilöitä, vaikkakin käytännöt vaihtelevat toimipaikoittain. Järjestöt nostivatkin esille, että vastuuhenkilö voisi auttaa yhteistyön tiivistämistä. Vastuuhenkilö voisi kehittää ja rikastuttaa yhteistyön tapoja sekä käytänteitä. Samalla tämä henkilö voisi kartoittaa terveysaseman tai tulevan sote-keskuksen ammattilaisten ja asiakkaiden tarpeita, tuoden niitä kätevämmin esille myös järjestö- ja muuhun sidosryhmärajapintaan.

Nykyisin monet yritykset erityisesti teknologia-alalla ovat nimenneet innovaatio- tai sidosryhmävastaavia ulkoisen yhteistyön edistämiseksi. Tämä voisi olla Sote-keskuksellekin toimiva malli, jossa monimuotoisten kumppaniverkostojen kehittäminen vastuutettaisiin jollekin osaajalle. Tästä voisivat hyötyä myös teknologisia innovaatioita kehittelevät startupit, joiden tekeminen jää usein vielä harmillisen usein kauaksi arjen todellisista tarpeista.

Tuolit ja seinät yhteiskäyttöön, vertaisvoimasta vaikuttavuutta

Useampi järjestö nosti esille yhteisesti käytettävien tilojen merkityksen. Tilaisuuteen osallistuneista terveysasemista yhdellä olikin jo kokemusta tilojensa jakamisesta järjestöjen kanssa, muut kertoivat ottavansa tästä ideasta koppia ja kartoittavansa tilojensa jakamismahdollisuuksia. Järjestöille mahdollisuus järjestää maksutonta yhteistä ajanviettoa, ryhmäkeskusteluja ja muita tilaisuuksia terveysaseman asiakkaille olisi kustannustehokas keino saada yhteisöllistä vertaistukea kuntalaisten arkeen.

Ehkä kynnys SO:n voimistamiseksi Sotessa löytyykin uusien, ruohonjuuritason toimintamallien ja yhteistyötä edistävien roolien avulla? Samalla on muistettava, että esimerkiksi monet sairaudet eivät kosketa ainoastaan sairastavaa yksilöä, vaan myös ympärillä olevia lähimmäisiä. Jos lääketieteen kuumimpana trendinä on yksilöllisyys, niin voisiko Soten muotisanaksi nousta yhteisöllisyys – niin perheen kokoisen miniyhteisön, kuin laajemman vertaisverkoston ja ”kyläyhteisönkin” muodossa? Vertaisvoima lienee Soten vähiten hyödynnetty voimavara, ainakin vielä toistaiseksi.

Yhteistyön käynnistäminen vaatii rohkeutta avoimuuteen

Kuten Soteuttamo-tilaisuus osoitti, usein yhteistyön esteenä ei edes ole raha, vaan pelkkä tietämättömyys osapuolten tavoitteista ja yhteistyövalmiuksista. Oli ilo nähdä Soteuttamoon osallistuneiden terveysasemien avoimuus järjestöyhteistyöhön. Samoin mieltä lämmitti järjestöjen konkreettiset, helposti ja kustannustehokkaasti toteutettavat ehdotukset yhteistyön vauhdittamiseksi.

Avoimen, mutta samalla tavoitteellisen vuorovaikutuksen kautta voimme löytää keinoja yhä ihmislähtöisemmän Soten rakentamiseksi. Silmut näkyvät jo, kuten näin keväisin kuuluukin.

Mistä on kyse?