Kuvaaja: Marko Leppänen

Julkaistu 12.06.2013

Terveysluontopolkua kokeilemassa

Kirjoittaja

Marko Leppänen on maantieteilijä ja toimittaja (FM), joka on toinen luontopolun käsikirjoittajista.

Moottoriveneen ääni kaikkoaa, linnut lurittelevat lehvästöissä. On kävelty laivarannasta vanhan kartanon kuistille, esittäydytty. Työkseen toisten mielenterveydestä huolehtivien ryhmä on mukavan oloinen, mutta hieman jäykkä ja totinen. He saapuvat suoraan työpaikaltaan psykiatrisesta sairaalasta. Kesäpäivän lämmössä tarkenee istua ulkona, ojennamme lomakkeet. Tulijoilta kysytään monella tapaa voinnista: miltä tuntuu nyt. Ja yksi kerrallaan he paljastavat käsivartensa verenpainemittausta varten. He ovat tulleet luontoretkelle – mutta ei mille tahansa sellaiselle.

Vaikka viherympäristön myönteiset terveysvaikutukset olivat tuttuja jo faaraoiden henkilääkäreille ja laajalti hyödynnettyjä 1800-luvun sanatoriumeissa, on aihepiiriä tieteellisesti tutkittu vasta parina viime vuosikymmenenä. Eräs edelläkävijämaa on Japani, jossa on jo kymmeniä terveyskäyttöön sertifioituja metsiä. Fyysinen ja psyykkinen elvyttävyys on luonnon suoma ekosysteemipalvelu siinä missä energia ja raaka-aineet.

Suomessa aiheeseen on perehtynyt etenkin professori Liisa Tyrväinen Metsäntutkimuslaitokselta. Hän on ryhmineen yhteistyökumppani parhaillaan loppusuoralla olevassa Sitran kokeiluhankkeessa. Siinä laadittiin 14 kohteen terveysluontopolku Helsingin Vartiosaareen. Polun tekstit yhdistävät tiedon luonnon terveysvaikutuksista elämyksellisiin harjoitteisiin: milloin kulkija kuulee valkosolujensa määrän kasvaneen tai ongelmanratkaisukykynsä kohentuneen, milloin häntä rohkaistaan lumoutumaan kotkansiipilehdon rehevyydestä tai harjoittamaan tasapainoa jatulintarhan kivikäytävillä. Kokeilun tarkoituksena on saada kokemuksia uudesta konseptista ja inspiroida vastaavien polkujen syntyä muuallekin maahan. Kokeilun toteuttaja on Luonnontie-yritys ja kolmantena yhteistyötahona vaikuttaa Helsingin kaupungin ympäristökeskus.

Äänet alkavat kuulua kallionalusmetsästä, kierros on takana. Mikä onkaan metsän osuus asiaan, on ero ihmisissä silmin havaittava. Jännittyneisyys on vaihtunut rentoon jutusteluun ja hymynkareisiin. Ryhmä saa eteensä samanlaiset kysymykset kuin alussa, mutta ei näe vanhoja vastauksia. Oma olotila arvioidaan nyt selvästi paremmaksi: muun muassa keskittymiskyky, luovuus ja vapaus arkipäivän huolista ovat lisääntyneet, samoin levollisuus ja tyytyväisyys. Verenpainemittaus osoittaa sekin huomattavia muutoksia.

Pienestä aineistosta ei voi vetää liikoja johtopäätöksiä, mutta kokeilun edetessä Tohtori Metsän teho havaittiin yhä uudestaan eri ryhmien kanssa. Kaikkein vaikeimmaksikin oletettu kokoonpano – yhdeksännen luokan erikoisoppilaat – innostui ja keskittyi terveysmetsäseikkailuunsa ja sai opettajansa hämmästelemään retken tuomaa muutosta.

Suomen terveydenhuoltomenot vuonna 2011 olivat 17,1 miljardia euroa. Kun tutkimustiedon valossa moni vaiva helpottuu tai tulee ennalta ehkäistyksi niinkin yksinkertaiselle reseptillä kuin metsään menolla, avautuu edessä suuri kansanterveydellinen näköala. Kesämökkikansa on valmiiksi altis viherelämyksille, mutta asialle omistettujen teemakohteiden tuottaminen ympäri maata toisi aiheen ympärille tietoisuutta ja voisi tehdä siitä jopa buumin. Pelkästään päivittäismediasta kuulemme yhtä ja toista esimerkiksi terveellisen ruokavalion ja liikunnan merkityksestä, mutta terveystiedoissamme on yhä vaahteranlehden mentävä aukko.

Laiturilla huiskutetaan hyvästit, kun vene vie ryhmän takaisin arkeen. Häivähtää tunne, että hetki on historiallinen. Koskaan ennen ei ole testattu luonnon terveysvaikutuksiin sekä tiedon että harjoitteiden kautta johdattavaa suomalaista polkua. Tämä oli hyvä päivä aloittaa.

Mistä on kyse?