Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Saana Säilynoja

Julkaistu 22.04.2015

Tutkimustiimin viikon varrelta #17: Uusiutuva metsäteollisuus - menestystä biotaloudesta

Miltä näyttää Suomen metsäteollisuus vuonna 2025? Olemmeko kokonaan siirtyneet käyttämään käsitettä biotalous?
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Sitra
Ernesto Hartikainen on Kiertotalous-avainalueen asiantuntija. Monikielisen ja hymyilevän ”kiertotalousdiplomaatin” työkuvaan kuuluvat vastuu World Circular Economy Forum 2017 -tapahtuman ohjelmasta sekä kiertotalouden konseptien tuominen Suomen metsiin.

Miltä näyttää Suomen metsäteollisuus vuonna 2025? Puhutaanko silloin enää edes metsäteollisuudesta vai olemmeko kokonaan siirtyneet käyttämään käsitettä biotalous? Vai puhutaanko kenties biometsäteollisuudesta?

Suomalaisella metsäteollisuudella on pitkä historia ja termien tunnepitoisistakin valinnoista on varmasti mielipiteitä puoleen ja toiseen. Oli termi mikä hyvänsä, metsäteollisuus, joka tuottaa nykyisin noin 20% vientituloistamme ja työllistää suoraan noin 44 000 ihmistä, on ollut keskeisessä roolissa Suomen menestymisen kannalta menneisyydessä ja tulee varmasti olemaan sitä jossain muodossa myös tulevaisuudessa.

Suomen metsäteollisuuden tulevaisuuskysymysten kannalta torstai 16.4.2015 oli erittäin mielenkiintoinen päivä. Satayksi vuotta täyttävä Paperi-insinöörit ry (PI), metsäteollisuuden parissa toimivien ammattilaisten ja nuorten henkilöjärjestö, järjesti vuosikokouksensa yhteydessä seminaarin, jossa esiteltiin metsäteollisuuden tuoretta visiota ja käytiin keskustelua metsäteollisuuden tulevaisuudesta paneelikeskustelun pohjustamana. Paneelikeskusteluun osallistuivat Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki, Metsä Fibre Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Hämälä, Metsäteollisuus ry:n edunvalvontapäällikkö Riikka Pakarinen ja Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksen professori Markku Wilenius. Paneelia veti metsäteollisuusammattilainen Rainer Häggblom

Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen aloitti päivän seminaarin esittelemällä Metsäteollisuuden visiota vuoteen 2025. Megatrendien kuten digitalisoitumisen, kaupungis- / keskiluokkaistumisen, luonnonvarakilpailun, ympäristöhaasteiden ja -maineen sekä väestönkasvun kulutusvalintavaikutusten kautta päädyttiin kolmeen biotalousskenaarioon: ”Biotalous on kupla”, ”Biotalous aikalisällä” ja ”Uusiutuva metsäteollisuus – menestystä biotaloudesta”, joista juuri viimeisin oli toivottava tulevaisuus ja toimii jatkossa Metsäteollisuus ry:n strategian pohjana. Visiossa korostuu kestävyys; biotalous luo edellytystä hyvinvoinnille ja kestäviä ratkaisuja niin asumiseen, ympäristön kuormittumiseen, arkeen kuin energiatarpeisiinkin. Biomassan korkeampi jalostus nousee vahvasti esille visiossa uusien metsäteollisuustuotteiden myötä, tosin palveluiden maininta loisti esityksessä poissaolollaan. Voikin pohtia mikä on palveluiden merkitys vuoden 2025 metsäteollisuudelle ja nähdäänkö liiketoimintamallit edelleen liian kapeasti tulevaisuuden kannalta?

Kansallista biotalousstrategiaa oli esittelemässä Työ- ja elinkeinoministeriön strateginen johtaja Sixten Sunabacka. Biotalous on ollut keskeinen osa hallituksen BCD-strategiassa (Biotalous, Cleantech, Digitalisaatio). Strategian toteuttamisesta ovat vastanneet yhdessä TEM, YM ja MMM. Uutta hallitusohjelmaa odotetaan vielä, mutta biotalous lienee sielläkin vahvasti mukana jossakin muodossa. Sunabacka nosti esille biotalouden ja kiertotalouden täydentävän toisiaan sekä biotalouden vaikuttavuuden kehittyvän metsäteollisuuden jalostusarvoa kasvattamalla. Volyymipohja on kuitenkin säilyttävä. Biotalous yhdistää metsä-, energia-, kemian- ja rakennusaloja, sekä tulevaisuudessa lisäksi ruoka- ja tekstiilialoja. Monialainen innovaatiokyky siis korostuu.

Seminaarin hyvin eläväinen paneelikeskustelu käynnistyi Rainer Häggblomin pyytäessä panelisteja mainitsemaan kolme kulmakiveä Suomen biotaloudelle. Vastauksissa korostuivat strategisuus päätöksenteossa, olemassa oleva infrastruktuuri ja korkea osaamistaso. Panelistit nostivat esille myös puun saatavuuden, materiaaliteknologioiden kehityksen, ympäristöystävällisyyden ja markkinaehtoisuuden. Häggblom pyysi panelisteja ilmaisemaan miten he käsittivät biotalouden jalostusarvon. Erkki Virtanen painotti, että Suomen metsäteollisuuden olisi päästävä ylöspäin arvoketjussa; vähän jalostettujen tuotteiden valmistus ei riitä. Yleisöä toisaalta huvitti Riikka Pakarisen toteamus: ”Jos haketta lähdetään polttamaan mennään metsään”. Ilkka Hämälä vahvisti Sunabackan näkemystä, että pelkät huippujalostusarvon tuotteet eivät riitä mikäli volyymipohja ei ole riittävän laaja. Markku Wilenius toi myös esille, ettei riitä tarkastella ainoastaan tämän hetken tarpeita, vaan miettiä mille on kysyntää tulevaisuudessa käyttäen esimerkkinä uusiutuvien ja kierrätettävien materiaalien tarvetta rakennusalalla.

Biotalous ja tulevaisuuden teknologiat

Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan laitoksella esiteltiin saman päivän päätteeksi biotalouden tulevaisuuden teknologioita dekaani Janne Laineen järjestämässä tilaisuudessa “Aalto-yliopisto – monialaisen biotalouden suunnannäyttäjä”. Professorit Tapani Vuorinen, Orlando Rojas ja Herbert Sixta esittelivät uusia metsäteollisuuden innovaatioita.

Professori Vuorisen kehittämällä katalyyttisellä sellun valkaisulla voitaisiin vähentää merkittävästi valkaisuun käytettyä energiaa, kemikaaleja ja prosessiaikaa. Menetelmällä on potentiaalia globaaliin levitykseen, mutta hän näkee varsinaisen teollisen läpimurron tapahtuvan viiden vuoden päästä. Professori Rojas kuvasi kuinka puu ja nanoselluloosa ovat tämän vuosisadan materiaaleja. Nanosellulla on lukuisia sovelluskohteita ja se voi toimia mm. vahvistusmateriaalina, terveysvoiteena tai jopa ruoka-aineena. Haasteena on kehittää prosesseista energiatehokkaita, mutta Rojas on vakuuttunut nanosellun tulevaisuudesta. Professori Sixta esitteli Ioncell-F prosessin, joka mahdollistaa uusien sellupohjaisten tekstiilien valmistuksen korvaamaan puuvillaa. Tilaisuuden juontaja piti yllään Kraft-koivusellusta valmistettua Marimekon asua, mikä on oivallinen esimerkki mahdollisuudesta luoda uutta jalostusarvoa puubiomassalle. Puheenvuorot pitivät myös Aalto-yliopiston Executive in Residence Ainomaija Haarla ja Designer in Residence Pirjo Kääriäinen. He korostivat liiketoiminnan kehitysosaamista ja palvelumuotoilun merkitystä metsäteollisuuden uusien innovaatioiden synnyttämiseksi.

Puupohjaisen biotalouden lisäksi tilaisuudessa käsiteltiin myös synteettisen biologian muodostamia mahdollisuuksia tulevaisuuden biotaloudelle. Professori Markus Linder huomautti, että DNA:n valmistuskustannukset ovat pudonneet eksponentiaalisesti viime vuosien mittaan. Aiemmin satoja tuhansia euroja maksaneet sekvensoinnit voidaan nykyään toteuttaa muutamalla sadalla eurolla. Synteettiset solutehtaat tarjoaisivat rajattomat mahdollisuudet valmistaa haluttuja kemikaaleja.

Miten pitäisi edetä tästä eteenpäin?

Päivän aikana nousi vahvasti esille tarve rakentaa ja kehittää metsäteollisuuden innovaatioekosysteemiä. Pienten innovatiivisten toimijoiden on metsäteollisuudessa vielä tässä vaiheessa vaikea löytää riskisijoittajia toimintansa kehittämiseksi. Pääomaa markkinoilla on, mutta se ei kohtaa hyviä ideoita ja uusia toimijoita tällä alalla. Suurilla yrityksillä on puolestaan patenttisalkuissaankin ideoita, jotka eivät suoraan sovellu heidän nykyisiin valittuihin toiminnan painopisteisiin, mutta voisivat toimia pohjana muille toimijoille kuten uusille start-up yrityksille.

Joustavat yhteistyömallit ja innovaatioprosessit voivat olla myös kustannustehokas tapa isoille toimijoille saada uusia näkemyksiä ja uutta osaamista arvoketjussa siirtymiseksi ja biotalouden jalostusarvon kasvattamiseksi. Suomalaisen biotalouden rooli korostunee entisestään vastavalittujen poliittisten päätöksentekijöiden myötä.

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Löydät tarkemman esittelyn tiimin työstä täältä.

Mistä on kyse?