sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Jos hitaasti etenevät kansainväliset neuvotteluprosessit johtavat ratkaisuihin, osa maailman öljyvarannoista jää käyttämättä ja niiden arvo laskee siirtymäajan jälkeen nollaan. Peliteoreettisesti tarkasteltuna öljyntuottajien toiminta vallitsevassa tilanteessa on äärimmäisen loogista.
Öljyn tarjonta on yksi vahvimpia vallankäytön mekanismeja globaalisti. Maailmanpolitiikan valtasuhteiden lisäksi kehitystä käsittelevissä analyyseissä vilahtelee myös öljyntuottajien varautuminen siihen, että kysyntä siirtyy muihin polttoaineisiin. Suurimmilla öljyntuottajilla on valtavat taloudelliset intressit öljynkäytön näkymiin ja he tarkastelevat kehitystä myös pitkällä aikavälillä, vuosikymmenten päähän. Viime vuosina on vahvistunut käsitys siitä, että öljyn loppuminen ei tule muodostumaan ongelmaksi. Päinvastoin, kaikkia fossiilisia polttoaineita ei voida turvallisesti polttaa. Kansainvälinen yhteisö pyrkii neuvotteluprosesseissaan muodostamaan yhteisen tilannekuvan ja päättämään keinoista, joilla ilmakehään ei päädy vaarallista määrää hiilidioksidia. Jos hitaasti etenevät neuvotteluprosessit johtavat ratkaisuihin, osa fossiilisista reserveistä jää käyttämättä ja käyttämättä jäävien reservien arvo laskee siirtymäajan jälkeen nollaan. Peliteoreettisesti tarkasteltuna öljyntuottajien toiminta vallitsevassa tilanteessa on äärimmäisen loogista:
Ensinnä, niiden toimijoiden, joiden reservit ovat helpoiten ja nopeimmin hyödynnettävissä kannattaa koittaa pudottaa markkinoilta niitä toimijoita jotka uhkaavat kasvattaa tarjolla olevaa öljyn määrää merkittävästi turvallisen tason yli.
Toiseksi, toimijoiden kannattaa pyrkiä luomaan tilanne, jossa kansainvälisen neuvottelutuloksen aikaansaaminen on mahdollisimman vaikeaa ja viivästyy mahdollisimman paljon.
Kolmanneksi, toimijoiden kannattaa määrittää millä kannattavuustasoilla he asteittain realisoivat omaisuuttaan, tavoitteenaan irtautua hallitusti reserveistä ja minimoida arvottomana käsiin jäävien reservien määrä.
Nykytilanteessa öljyntuotannon ennallaan pitäminen ja hinnan lasku tukee kaikkia kolmea yllä olevaa tavoitetta. Hinnanlasku aiheuttaa ongelmia niille öljyntuottajille, joiden reservien hyödyntäminen ja jalostaminen käy kaikkein kalleimmaksi. Osa näistä toimijoista voi jättää leikin kesken, jolloin tarjolle tulevan öljyn määrää saadaan rajoitettua.
Suuri osa kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja käyvistä maista on huolissaan talouskasvustaan. Alhainen öljynhinta stimuloi talouksia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, joten öljyn hinta-ale Liman ja erityisesti Pariisin ilmastoneuvotteluiden alla ei ainakaan helpota vaikeiden ratkaisujen tekemistä. Lisäksi öljyntuotannon suurpelurin Saudi-Arabian öljyn tuotantokustannukset ovat noin 5-6 USD barrelilta, joten nykyinen ja sitä huomattavasti alhaisempikin hintataso on edelleen erittäin kannattava.
Tällaisten reservien myyminen vielä huomattavasti nykyistäkin halvemmalla hinnalla on varsin houkuttelevaa jos horisontissa häilyy uhka reservien arvon romahtamisesta.
Kirjoittaja on Systeemianalyysin DI
Ps. Saudi-Arabian tavoitteena on tuottaa kolmannes omasta energiastaan uusiutuvilla vuoteen 2032 mennessä. ;-)
Suosittelemme