COP20 – Valoa tunnelin päässä?

Ilmastonmuutoksen seuraukset voimistuvat, tieteellinen perusta ymmärretään laajemmin

IPCCn viides raportti osoitti, että olemme vaarallisella polulla ja menossa kovaa vauhtia kohti kolmen-neljän asteen ilmaston lämpenemistä. Aikaa korjaaviin toimiin on vain vähän. Nykyisellä fossiilienergian käyttötavoilla jäljellä oleva kriittinen kahden asteen mahdollistava 1000 gigatonnin hiilidioksidibudjetti täyttyy noin 20 vuodessa.

Tilanne on hyvin vakava, ja sen vuoksi YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon kutsui valtioiden päämiehet koolle New Yorkin Climate Summitiin 23.9.2014. Kokouksen tavoitteena oli aktivoida mahdollisimman monet julkisen ja yksityisen sektorin tahot, jotta Liman ja Pariisin kokoukseen saataisiin hyvät lähtökohdat. Summitin antia olivat mm.

• Maailmanpankin aloite saada hiilidioksidille mahdollisimman laajat ja ohjaavat markkinapohjaiset hintamekanismit. Kaikkiaan 73 maata, yli tuhat johtavaa yritystä ja sijoittajaa edustaen 52 % maailman bruttokansantuotteesta tuki aloitetta.
• Yli 2.000 kaupungin yhteishanke Global Mayors Compact, jossa kaupungit asettivat vapaaehtoisesti haasteellisia tavoitteita kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset olivat selkeästi esillä kaikissa Liman COP 20-kokouksen esityksissä, kokouksissa ja mediassa. Paikallista huolestumisista aiheuttivat mm. Andien jäätiköitten sulaminen ja sen vaikutukset Peruun, Brasilian kuivuus ja sen vaikutukset Amazonin alueeseen sekä fossiilienergian pienhiukkaspäästöjen haitalliset terveysvaikutukset Limassa. COP20 presidentin neuvonantaja Martin Lees tosin totesi, ettei ilmastonmuutoksen todellisia vaikutuksia ja muutoksen kiireellisyyttä vielä ymmärretä lainkaan riittävästi eikä siitä keskustella oikeilla termeillä. Epäonnistumisen tuloksena ei ole lämpeneminen vaan katastrofi.

Neuvottelut etenivät, riittääkö nopeus?

Liman kokouksen päätavoitteet olivat

1. luoda neuvotteluteksti Pariisin sopimukselle ja
2. sopia tietovaatimukset alkuvuonna 2015 annettaville kansallisille kontribuutioille Pariisin sopimukseen.

Neuvotteluissa esiintyy useita vastakkainasetteluja liittyen ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen, julkiseen ja yksityiseen rahoitukseen, aikajänteeseen, aikaan ennen ja jälkeen 2020 sekä kehittyneitten ja kehittyvien maitten ”vääntöön”. Kehittyneet maat haluavat nousevien talouksien sitoutuvan päästörajoituksiin, koska yksin teollisuusmaiden toimin ilmastokriisiä ei taltuteta. Kehittyvät maat taas muistuttavat siitä, että päävastuu ilmaston lämmittämisestä on rikkailla mailla eikä köyhimmiltä ole kohtuullista vaatia sitovia ja kovia toimia (lisätietoa täältä).

Ilmastoneuvotteluissa on menty koko ajan eteenpäin, mutta riittäviä toimenpiteitä ei ole toistaiseksi saatu sovittua (täältä löytyy hyvä yhteenveto). Osapuolet olivat pääasiassa yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt merkittäviä, näkyviä ongelmia, ja että nyt on aika toimia. Presidentti Obama tiivisti asian New Yorkin Climate Summitissa (senaattori Insleetä siteeraten): ”Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka ilmastonmuutoksen kokee ja viimeinen joka sitä voi hillitä”.

Limassa saatiin aikaan päätös, joka selvensi, mitä kaikilta mailta odotetaan ennen Pariisia ja mitä vuoden 2015 aikana neuvotteluissa tehdään. Limassa luotiin myös neuvottelutekstin ensimmäinen versio, jonka työstäminen jatkuu ensi vuonna. Tulos antaa eväät Pariisin COP21 kokoukselle, mutta jäljellä on edelleen paljon avoimia, keskeisiä asioita, joiden on edettävä vuoden 2015 alkupuolella tai aika loppuu kesken.

Limassa keskusteltiin paljon Meksikon entisen presidentti Calderonin ja ekonomisti Lordi Sternin perustaman Global Commission on the Economy and Climaten syksyllä julkaisemasta raportista Better Growth, Better Climate, joka käsittelee ilmastonmuutoksen ja talouskasvun riippuvuutta.

Raportin mukaan ilmastonmuutoksen business-case on jo olemassa: Jos otamme huomioon pääosin fossiilienergian käytöstä aiheutuvat ilmansaasteet ja niiden terveysvaikutukset, niin kannattaisi jo nyt siirtyä mahdollisimman nopeasti vähähiilisiin ratkaisuihin. Nämä terveysvaikutukset nimittäin vähentävät 15 suurimman ”päästäjämaan” bruttokansantuotetta keskimäärin 4,4 % ja yksinomaan Kiinassa yli 10 %. Raportti havainnollistaa myös, miten energiajärjestelmät, kaupungit ja maankäyttö tulevat olemaan muutoksen ytimessä sen keskeisimpinä mahdollistajina luoden samalla valtavat liiketoimintamahdollisuudet. Raportti on mielestänne toistaiseksi merkittävin ehdotus ratkaisujen löytämiseksi. Raporttiin perehtyminen kannattaa aloittaa lukemalla synteesi.

EU on edelläkävijä, mutta kuinka kauan?

EU:lla oli neuvottelujen yhteydessä useita esityksiä, ja oli selvää, että EU:n kontribuutiota arvostetaan kansainvälisesti ja sitä pidetään yhä edelläkävijänä. Vuosien 1990–2012 välillä EU:n BKT on kasvanut 45 % ja kasvihuonepäästöt vähentyneet samanaikaisesti 18 %. Ennusteiden mukaan EU tulee saavuttamaan Kioto-tavoitteensa ja 2020 päästöt tulevat olemaan 21 % pienemmät kuin vuonna 1990. Tällä hetkellä EU:ssa on 4,2 miljoonaa ”vihreätä” työpaikkaa. EU:n kasvihuonekaasupäästöjen tavoitteet 2040 koettiin pääsääntöisesti hyviksi muihin verrattuna: sitova vähintään 40 prosentin vähennys sekä 27 % tavoitteet uusiutuville ja energiatehokkuudelle. On kuitenkin myös esitetty hyviä perusteluja siitä, että nämäkään tavoitteet eivät vielä ole riittäviä kahden asteen tavoitteessa pysymiseksi. EU:n tavoitteissa oleva maininta ”vähintään 40 %” antaa mahdollisuuden tiukentaa niitä.

UNEP:in tuore ”GAP-raportti” kuvaa, miten paljon maailmalla on kirittävää kahden asteen tavoitteeseen. Nykyisellään päästöt ovat tasolla on 54 GtCO₂ ja ”business as usual” -skenaarioissa ne kasvaisivat 2030 mennessä noin 69 GtCO₂:iin. Kahden asteen skenaario edellyttäisi vuonna 2030 tasoa 42 GtCO₂, eli raportin mukaan tarvitsisimme 27 GtCO₂ vähennyksen 2030 mennessä.

USA:n ja Kiinan sopimuksen on indikoitu mahdollistavan globaalin diilin. Amerikkalaiset ovat muuttaneet merkittävästi suhtautumistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan: Vuoden 2014 tammikuussa 59 % piti ilmastonmuutosta prioriteettina, mikä on kaksinkertainen määrä verrattuna viiden vuoden takaiseen tasoon (ks. kuva, lähteenä Pew Research Center: US Public’s Priorities). Monien yllätykseksi Yhdysvallat esitti syksyllä myös sitovat tavoitteet sekä lainsäädännön niiden toteuttamiseksi ja kannustaa myös muita maita tekemään samoin. Siinä, missä presidentti Obaman ensimmäisen kauden aikana keskityttiin lähinnä liikenteen ja rakennetun ympäristön ilmastovaikutuksiin, nyt USA on laajentanut fokustaan myös energian tuotantoon. Kiina on luvannut jo vähentää päästöintensiteettiään 45 % vuoden 2005 tasolta vuoteen 2020 mennessä, ja tämän tavoitteen nojalla on mittava joukko toimia käynnissä. Kiina itse sanoo, että se tekee eniten maailmassa.

EU on ollut veturimiehenä tähän asti, mutta yhä useamman teknologian suhteen Kiina ja USA ovat vieneet kärkipaikan. Uusiutuva energia tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia myös kehittyville talouksille. EU joutuu nyt tosissaan miettimään, millä tavalla se voi säilyä tässä kilpailussa mukana.

Limassa keskusteltiin paljon Saksan energiakäänteestä (Energiewende). Vaikka tätä on usein kritisoitu kustannusten vuoksi, kansainvälisellä areenalla on kiitelty Saksaa siitä, että energiakäänne on Saksan lahja maailman tulevaisuudelle. Ilman Saksan luomaa markkinaa Kiina, esimerkiksi, tuskin olisi lähtenyt kehittämään yhtä tarmokkaasti omaa aurinkoenergiasektoriaan. Aurinkopaneelimoduulien hinta on laskenut sadasosaan 35 vuoden sisällä, ja viimeisten viiden vuoden aikana lasku on ollut noin 80 %.

Pohjoismaat hyvin esillä

Pohjoismaat ovat ilmastoasioissa huomattavasti kokoaan suurempi vaikuttaja. Ruotsi ja Norja olivat mukana Calderonin ja Lordi Sternin hankkeessa. Kööpenhaminan kestävän kehityksen toimet yhtenä maailman johtavista ”cleantech-pääkaupungeista” olivat hyvin esillä.

Suomen osalta neuvotteluissa kiiteltiin mm. selkeätä raportointia, tämä mainittiin jopa USA:n puheenvuorossa. Verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan osallistumisemme ja näkyvyytemme on kuitenkin vähäistä. Ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset ovat paljon aktiivisemmin mukana uusien asioitten kehittelyssä ja se näkyi selvästi. Jos Suomi aikoo tähdätä cleantech-leadereitten joukkoon, on meidän oltava aktiivisemmin ja aikaisemmin mukana merkittävimmissä uusissa aloitteissa.

Liike-elämä valmis muutokseen ja toivoo neuvotteluihin vauhtia

Kuten jo New Yorkin Summitissa nähtiin, suuri määrä johtavia yrityksiä (yli 1.000) ja maita (73) – edustaen yli 50 % globaalista bruttokansantuotteesta – on aktivoitunut tukemaan sitä, että CO₂:lle saataisiin laajat, ohjaavat, markkinapohjaiset mekanismit. Lordi Sterninkin mukaan hiilidioksidin hinnan puuttuminen on maailman suurin markkinahäiriö.

Suuret sijoittajat ovat heränneet ns. hiiliriskiin. Jotkut rahastot, kuten ruotsalainen eläkerahasto AP4 ovat vähentäneet hiilijalanjälkeään merkittävästi. Rahaston toimitusjohtaja Mats Andersson kertoi, että he näkevät hiili-intensiiviset sijoitukset jo nyt merkittävänä riskinä. Kalifornialaisen eläkerahaston CalPERS:in sijoitusjohtaja Bill McGrew kertoi, että rahasto harjoittaa erittäin aktiivista omistuspolitiikkaa hiiliriskisiin yrityksiin. Jos yrityksellä ei ole riittävän kestävää kehitysstrategiaa, rahasto keskustelee hallituksen kanssa ja pyrkii tarvittaessa vaihtamaan avainhenkilöitä, ja jos tämäkään ei johda tulokseen, harkitsee oman omistusosuutensa vähentämistä tai siitä luopumista.

CalPERS ja 69 muuta rahastoa, yhteisarvoltaan 3.000 mrd. dollaria, lähestyivät yhteisesti 45 maailman suurinta öljy-, kaasu- ja sähköyhtiötä ja pyysivät niitä arvioimaan omia hiiliriskejään.

Sijoittajien sekä myös kasvavan valveutuneen asiakaskunnan – erityisesti nuorison – tarpeisiin ja toiveisiin vastaten moni yritys esitteli Limassa myös saavutuksiaan hiilijalanjäljen vähentämisessä. Yksi parhaista esimerkeistä on globaalisti toimiva elintarvike- ja päivittäistavarajätti Unilever, jonka toimitusjohtaja Paul Polman kertoi, että yhtiö on vähentänyt hiilijalanjälkeään yli 60 % 90-luvun jälkeen, ja tuotteitten koko elinkaarta koskeva vähennystavoite 2010–2020 välillä on 50 %. Unilever kehittää myös tuotteilleen hiilijalanjälkeä kuvaavaa tuotemerkkiä. Useat yritykset ovat myös alkaneet soveltamaan uutta tieteellistä hiilijalanjäljen laskentamenetelmää, jonka käyttö saattaa kasvaa laajaksi. Muun muassa Novo Nordiskin edustaja piti sitä teollisuuteen hyvin soveltuvana ja ennusti tämän menetelmän käytön kasvavan. Myös YK suosittelee sitä.

Saksalaisen EON:in ilmoitus jakaa liiketoimintansa kahtia fossiilisiin sekä uusiutuvaan bisnekseen aiheutti neuvotteluissa paljon keskustelua. Ilmastonmuutoksen torjuntaa rahoittavien suurten säätiöitten illallisella tätä pidettiin merkittävänä energiamarkkinoitten kulminaatiopisteenä, joka maanjäristyksen tavoin ravistelee energiayhtiöitä. Useat yhtiöt joutuvat peilaamaan liiketoimintamalliaan tähän muutokseen. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten sijoittajat suhtautuvat tähän kahtiajakoon ja millaisia arvostuksia (valuaatioita) sekä riskiprofiileja näissä ”palasissa” nähdään. Muutos on myös osoitus siitä, että uusiutuva energia, ainakin aurinko ja tuuli, ovat luonteeltaan niin erilaisia liiketoimintoja, että niiden eriyttäminen nähdään tarpeelliseksi.

Suuret työntekijäjärjestöt näkevät muutoksessa mahdollisuuksia

Limassa oli ilahduttavaa havaita, että suuret kansainväliset järjestöt, kuten ILO ja ITUC, sekä myös kansalliset järjestöt näkevät vihreässä kasvussa positiivisia mahdollisuuksia. ILO esitteli mm. OECD:n arviota, jonka mukaan vihreän kasvun työn uudelleenstrukturoinnin tarve on huomattavasti pienempi kuin globalisaatiossa. Eli mahdollisuudet työn tasaiselle jakautumiselle ovat hyvät. Lue lisää aiheesta täältä.

The American Federation of Labor and Congress of Industrial Organizations eli AFL-CIO-liitto esitteli USA:n Green growth -skenaariota. Skenaariossa kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 40 % vuoteen 2035 mennessä verrattuna vuoteen 2005 ja investoinnit energiatehokkuuteen sekä uusiutuvaan energiaan olisivat $200mrd. vuodessa. AFL:n arvion mukaan tämä aiheuttaisi bruttona 4,2 miljoonaa ja nettona 2,5 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Japanilaisten ammattiliittojen keskusjärjestö RENGO:n edustaja esitteli Rengo ecolife21 -konseptia, jossa liitto kannustaa jäseniään ja heidän perheitään resurssitehokkaaseen elämäntapaan. Japanilaiset ovat tottuneet luomaan kotimarkkinakysynnällä uusia tuotteita, ja tämä on erinomainen ponnahduslauta myös cleantech-tuotteille ja -palveluille.

Muutoksen tarvitsemat teknologiat olemassa, politiikat ja governance hidasteina

UNEP:in pääjohtaja Achim Steiner totesi, että hänen käsityksensä mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavia teknologisia ratkaisuja on riittävästi olemassa, mutta fossiilimailman politiikat jarruttavat niiden käyttöönottoa. Tuemme globaalisti edelleen valtavilla rahamäärillä – noin $600mrd. vuodessa – fossiilisten polttoaineitten käyttöä ja sallimme ilmakehän saastuttamisen hyvin pienillä kustannuksilla. Lord Stern puolestaan kritisoi uusiutuvaan energiaan kohdistuvien tutkimus- ja kehitysrahoituksen instrumenttien riittävyyttä. Hän muistutti siitä, että niin kauan kuin fossiiliyhtiöt hallitsevat energiapolitiikkaa, suuri osa t&k-rahoituksesta menee fossiilisten polttoaineiden käyttöönottoon liittyviin tutkimuksiin, kuten esimerkiksi siihen, kuinka äärimmäisissä olosuhteissa saadaan porattua öljyä, kaasua ja hiiltä.

Jollemme tee merkittäviä muutoksia politiikkoihin, emme kykene muuttumaan riittävän nopeasti. Mielenkiintoinen uusi poliittinen keino on Hollannin kehittämä Ex-tax, jossa verotusta siirretään luonnonvarojen käyttöön ja vastaavasti vähennetään työn verotusta.

Martin Lees, COP20-kokouksen presidentin neuvonantaja totesi, että tulemme epäonnistumaan, jos näemme tämän pelkästään ympäristöasiana. Ilmastonmuutos on yhteiskuntien toimintaan niin syvällisesti vaikuttava asia, että sen torjunta vaatii ehdottomasti maiden koko hallitustason toimia.

Loppukaneetti

Oli hienoa kokea, että vaikka neuvottelut tuntuivat joskus ”jähnäävän” paikoillaan, alueella tapahtuu paljon kehitystä ja tämä nähdään valtavana bisnesmahdollisuutena. Samalla tosin hieman huolestuttaa, pysymmekö me suomalaiset vauhdissa mukana. Tässä maratonissa tarvitaan nyt Juha Väätäisen Euroopan mestaruuteen johtaneita keinoja ja asennetta: ”Juokse, muutkin juoksevat”.

Kirjoittajat: 
toiminnanjohtaja Jouni J. Keronen, Climate Leadership Council
johtaja, Mari Pantsar-Kallio, Sitra