Julkaistu 09.04.2018

Työn murroksessa tarvitsemme sekä nykyhetken toimia että pitkän tähtäimen visioita

Keskustelu työn tulevaisuudesta jakautuu kiistelyksi lyhyen tähtäimen toimenpiteistä ja unelmoinniksi merkityksellisen työn auvosta pidemmällä tähtäimellä. Viime viikolla julkaistu raportti ”Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen - tahtotiloja työn tulevaisuudesta” pyrkii linkittämään pidemmän aikavälin visiot nykyhetken toimenpiteisiin.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi, Sitra
Mikko Dufva on Sitran tulevaisuusasiantuntija. Hän tarkastelee työkseen tulevaisuuden kehityskulkuja, niiden välisiä jännitteitä ja tulevaisuuteen liittyviä mielikuvia.

Työn tulevaisuudesta keskustellaan paljon. Kun kävimme läpi viimeaikaisia työn tulevaisuutta koskevia raportteja hallituksen tulevaisuusselonteon ensimmäistä osaa taustoittanutta tutkimushanketta varten, huomasimme, että keskustelun voi yksinkertaistaen jakaa kahteen osaan: lyhytjänteisempään tuottavuutta korostavaan keskusteluun ja pidemmälle tähtäävään merkityksellisyyttä koskevaan keskusteluun.

Tulevaisuusselonteon toista osaa taustoittava raportti ”Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta” rakentaa siltaa näiden keskustelujen välille linkittämällä tarkemman vision toimenpide-ehdotuksiin. Raportin tarkoituksena on kartoittaa päätöksentekotarpeita ja ratkaisuita työn murroksen tuomiin haasteisiin – kyseessä ei ole pelkkä irrallisten toimenpiteiden listaus.

Työn murroksen tuomiin haasteisiin ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Toimenpiteet riippuvat siitä, millaisen työn tulevaisuuden haluamme, millaisia oletuksia teemme tulevaisuudesta ja miten otamme yllättävät seuraukset huomioon. Sen takia vision yhdistäminen toimenpiteisiin on askel eteenpäin haasteisiin vastaamisessa.

Oletukset esiin

Raportissa avataan lyhyesti työn määritelmää ja käsitystä työntekijästä. Taustalla olevan myytin tai maailmankuvan ymmärtäminen onkin oleellista, kun määritellään visiota ja siihen liittyviä toimenpiteitä. Ajatellaanko työntekijää esimerkiksi ahkerana puurtajana vai laiskana keplottelijana? Voivatko kaikki olla itseohjautuvia diginomadeja? Ja mikä on ihmisen ja koneen välinen suhde, nähdäänkö ihminen osana suurta koneistoa vai kone ihmisen apuna, esimerkiksi tekoäly tukiälynä?

Nähdäänkö ihminen koneena vai kone ihmisen työkaluna? Onko työntekijä väsymätön sankari, diginomadi vai laiska keplottelija?

Protestanttisen työmoraalin omaksuminen näkyy raportissa esitellyissä kyselytutkimuksen tuloksissa esimerkiksi siinä, että työllisyyden edistämistä pidettiin tärkeimpänä tavoitteena politiikkatoimille digitaalisessa taloudessa  – tärkeämpänä kuin mm. eriarvoisuuden vähentämistä tai ilmastonmuutoksen torjumista. Suomalaiset lisäävät työtä mieluummin kuin jakavat sitä.

Raportissa haastetaan ajatusta työn itsearvoisesta lisäämisestä ja todetaan, että työ, jossa ei voi oppia ja kehittyä, tulisi mieluummin automatisoida. Taustalla on ajatus työstä toisaalta itsensä kehittämisenä, toisaalta yhteisöä hyödyttävänä ja eteenpäin vievänä toimintana. Raporttia lukiessa tulee mieleen, että tulevaisuudessa ei ole työttömiä, vaan pikemminkin uudelleen kouluttautuvia, uran vaihtajia tai vastaavia.

Jatkuvaa oppimista ja ilmiölähtöistä hallintoa

Työn murroksen tuomat haasteet eivät osu vain yhden ministeriön tontille, vaan vaativat ministeriörajat ylittävää yhteistyötä. Tämä on hyvin huomioitu raportissa. Esimerkiksi osaamisen suhteen kyse ei ole vain opetussuunnitelman viilaamisesta, vaan jatkuvan oppimisen järjestämisestä koko työväestölle. Raportissa ehdotetaan osaamiselle kunnianhimoista visiota:

”Suomeen syntyy koko väestön kattava ja laadukas elinikäisen oppimisen järjestelmä, joka tunnetaan kansainvälisesti samanlaisena menestystarinana kuin suomalainen peruskoulu.”

Vision toteuttamiseksi listataan liuta toimenpiteitä, kuten uratili tai koulutusseteli, velvoite tarjota uudelleenkoulutusta, suhde korkeakouluihin elinikäiseksi ja tutkinto-ohjelmia työelämässä oleville.

Perustuloa ja peruspalveluita

Työn muotojen, toimialojen ja osaamistarpeiden muuttuessa on suuri riski, että eriarvoisuus kasvaa. Raportissa suositellaan perustulokokeilun laajentamista ja lisäksi avataan keskustelua kaikille tarjottavista peruspalveluista. Pohjoismaisessa mallissa kaikille tarjotaan mm. terveydenhuolto ja koulutus, ja raportissa ehdotetaan yhtenä uutena perusoikeutena pääsyä työnteon tuottavuutta parantavien kehittyneiden tekoälyratkaisujen piiriin. Erilaisten perustuloratkaisuiden lisäksi tulee siis miettiä, millaisia peruspalveluita tai perusvarallisuutta tarvitaan jatkossa, jotta kaikilla on mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen ja mielekkääseen työhön.

Mistä ei puhuta?

Raportti on kattava katsaus työn murroksen luomiin päätöksentekotarpeisiin ja mahdollisiin toimenpiteisiin, mutta siinäkin on aukkonsa. Ilmastonmuutoksen ja jälkifossiiliseen aikaan siirtymisen vaikutuksia on lyhyesti avattu johdannossa, mutta toimenpiteissä niitä ei juuri huomioida. Oma kysymyksensä on myös se, miten hyvin alustatalous ja digitalisoitunut yhteiskunta toimivat äärimmäisten sääolosuhteiden, uudenlaisen energiajärjestelmän ja yleisesti epävakaamman ympäristön pyörteissä.

Ilmastonmuutos ja maahanmuutto vaikuttavat oleellisesti työn tulevaisuuteen

Raportissa ei lainkaan käsitellä maahanmuuton vaikutuksia. Maapallolla tullaan mahdollisesti näkemään entistä suurempia muuttoliikkeitä ilmastonmuutoksen ja resurssien niukkuuden takia. Tämä on syytä pitää mielessä uudenlaista työelämää pohdittaessa. Tässäkin asiassa ennakoiminen on varmasti parempi strategia kuin toimiminen vasta kun tilanne on käsillä.

Näistä puutteista huolimatta raportti vie keskustelua työn tulevaisuudesta eteenpäin. Yksittäisiä toimenpidesuosituksia oleellisempaa on mielestäni sen tarjoama tapa linkittää pitkän aikavälin tavoitteet nykyhetken toimenpiteisiin ja kokeiluihin. Juuri tällaista pitkän ja lyhyen aikavälin huomioivaa kokonaisvaltaista otetta kaivataan, kun etsitään reittiä läpi työn murroksen.

Työn ja toimeentulon tulevaisuutta on käsitelty myös Sitran Hyvinvoinnin seuraava erä -visiossa sekä megatrendeissä.

Mistä on kyse?