Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 13.11.2019

Unelmointi luo tulevaisuususkoa

Piileekö taiteissa ja myönteisissä visioissa ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin? Mikko Kosonen pohtii tätä blogisarjansa 2. osassa.
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Mikko Kosonen
Yliasiamies, Sitra
Mikko Kosonen on Sitran yliasiamies. Hänen päätehtävänsä on Sitran henkisten ja taloudellisten voimavarojen kohdistaminen niin, että Suomesta kehittyy kestävän hyvinvoinnin edelläkävijä.

Tulevaisuudentutkimuksen uranuurtaja Fred Polak on osuvasti sanonut, että yhteiskunnat säilyttävät elinvoimansa vain niin pitkään kuin ne säilyttävät kykynsä kuvitella positiivinen tulevaisuus. Jos unelmat paremmasta tulevaisuudesta häviävät, on koko kulttuuri vaarassa. Kuinka oikeassa Polak olikaan – ja kuinka tärkeä hänen viestinsä on tässä ajassa!

Unelmointi on siis tulevaisuususkon raaka-aine ja muutoshalu ja -kyky sen lopputulos. Siksi unelmoinnin merkitystä on turha vähätellä.

Tämä voi kuulostaa idealistiselta aikana, jolloin ekologinen kestävyyskriisi on kaatumassa päällemme ja sosiaalinen kestävyyskriisi tekee vauhdilla tuloaan työn murroksen ja väestön ikääntymisen seurauksena.

Muutospelko peittoaa usein faktat

Kriisi ja sen myötä syntyvä pakkotilanne on tunnetusti paras muutosvoima. Vai onko sittenkään? Yrittääkö viime aikojen poliittinen liikehdintä kertoa meille jotain aivan muuta? Voiko olla, että kriisitunnelman lietsominen synnyttää sittenkin enemmän muutosvastarintaa kuin halua muutokseen? Esimerkiksi ilmastomuutosta ja maahanmuuttoa vastustavat voimat tuntuvat saavan vaan lisäpontta näitä kysymyksiä käsittelevistä laadukkaistakin raporteista.

Ihminen kun ei ole puhtaan rationaalinen toimija. Faktat ja hyvät perustelut ovat aina puhutelleet vain osaa ihmisistä. Tunteet ovat usein voimallisempia ja ajavat faktojen ohi. Tähän liittyy myös pelko tutun ja turvallisen elämäntapamme muuttumisesta. Ihmiset eivät yleensä muuta elämäntapojaan eivätkä instituutiot luovu valta-asemistaan kuin pakon edessä – ja demokratiaan eivät pakkokeinot kuulu.

Tämän vuoksi tarvitsemme positiivisia tulevaisuudenkuvia. Meidän täytyy maalata uskottava kuva sellaisesta tulevaisuudesta, joka on selvästi nykyistä parempi. Meidän – ja aivan erityisesti poliittisten johtajien – täytyy uskaltaa sanoa, että yksilöiden, yhteisöjen ja kokonaisten yhteiskuntien hyvinvointia on mahdollista parantaa ilman luonnonvarojen ylikulutusta ja eriarvoistavaa talouskasvua. (Olemme Sitrassa visioineet tällaista muutosta muun muassa julkaisussamme Hyvinvoinnin seuraava erä.)

Hyvin suunniteltu ja reilu transformaatio kohti hiilineutraalia kiertotaloutta on ainoa keino varmistaa hyvä elämä myös tulevaisuudessa, kun taas muutoksen vastustaminen on varmin tapa tuhota nykyinen elämäntapamme.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioon

Politiikan tulisi siis olla kilpailua uskottavista tulevaisuuskuvista ja niihin johtavista tiekartoista. Poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden pitää uskaltaa sanoa ääneen, että muutos uuteen on välillä kivinen tie, eivätkä sen vaikutukset jakaudu tasapuolisesti. Politiikan keinovalikoimalla on kuitenkin mahdollista tasata muutoksen vaikutuksia eli kompensoida haittoja ainakin osittain niistä eniten kärsiville. Historia myös osoittaa, että ihmiset ovat valmiita suuriinkin muutoksiin, jos heillä on uskoa paremmasta tulevaisuudesta.

Mutta onko tämä kaikki mahdollista läntisissä, neljän vuoden vaalisyklein toimivissa demokratioissa? Usein kuulee viitattavan ns. Junckerin ”lakiin”: Me kaikki tiedämme, mitä politiikassa pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulla valituksi sen tehtyämme. Edellisen pääministerimme Juha Sipilän turhautunut ’tulos tai ulos’-toteamus on hyvä osoitus Junckerin teesin voimasta.

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Mikään ei estä puolueita yhdistämään voimiaan keskeisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi. Ilmastonmuutos, ikääntyminen ja työelämän muutos edellyttävät suuria rakenteellisia muutoksia, joita on kyettävä ratkomaan parlamentaarisesti (vrt. komitealaitos) yli hallituskausien ja sektorirajojen. Suomella on pienenä, hyvin koulutettuna ja yhteistyökykyisenä maana hyvät mahdollisuudet olla edelläkävijä näiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa.

Uutta muutosvoimaa kulttuurista

Sitra on tehnyt viime vuosien aikana paljon töitä uskottavien tulevaisuusvisioiden ja niihin johtavien tiekarttojen parissa. Monet niistä ovat iloksemme päätyneet niin julkisen kuin yksityisen sektorin päätöksentekijöiden käyttöön. Agendamme on keskittynyt pitkälti ilmastonmuutoksen, terveydenhoidon ja digitalisaation sekä viime aikoina myös elinikäisen oppimisen haasteisiin.

Yksi tärkeä temaattinen alue, johon emme toistaiseksi ole riittävästi ehtineet paneutua liittyy kulttuuriin ja sen muutosvoimaan. Kulttuurihan on kautta aikain ollut muutosten ’tunnevoima’.

Taitelijoilla on tieteilijöitä enemmän vapausasteita puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Parhaimmillaan taide ja kulttuuri käynnistää meissä tunteiden kautta tiedostamattomia muutosprosesseja.

Tietoperusteinen päätöksenteko on siis tärkeää, mutta ilman taiteen ja kulttuurin mukanaan tuomaa tunnetason kokemusta henkilökohtainen muutoshalu saattaa jäädä puolitiehen. Tästä syystä meidän on otettava unelmointi sekä taide ja kulttuuri tosissaan. Ne eivät ole haihattelua tai yhteiskuntapolitiikan jakojäännös, vaan osa sen kovaa ydintä!

Mikko Kososen yliasiamieskausi Sitrassa päättyy vuodenvaihteessa. Blogisarjassaan Mikko vetää yhteen oppejaan ja näkemyksiään Sitrasta yli kymmenen vuoden kokemuksella. Tämä on sarjan toinen kirjoitus.

Lue myös:

Blogisarjan 1. osa: Sitra on parhaimmillaan moni­ottelijana 

Kaipaatko työkaluja toivottavien tulevaisuuksien kuvitteluun, kuvittamiseen ja sanoittamiseen? Niitä tarjoaa artikkeli Miltä paremmat tulevaisuudet näyttävät?

 

Mistä on kyse?