Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Ronan Browne

Julkaistu 13.03.2015

Vaikuttavuusinvestoiminen - uusi keino hyvinvointiongelmien ehkäisyyn

Edistävään ja ehkäisevään toimintaan liittyvä hyötypotentiaali tulisi ottaa oikeasti käyttöön, kirjoittaa Mika Pyykkö.

Vaikuttavuusinvestoiminen tuo yksityisen pääoman sellaisten toimintamallien toteuttamiseen, jotka onnistuessaan ehkäisevät ja vähentävät hyvinvointiongelmia ja tuovat taloudellisia säästöjä julkiselle sektorille, kirjoittaa Mika Pyykkö.

Suomalainen sovellus pohjoismaisesta hyvinvointimallista ei nykyisin vastaa kaikilta osin nimeään. Useimmiten hyvinvointi-otsikon alla keskustellaan itse asiassa pahoinvoinnista. Yksi esimerkki tästä ovat lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit, jotka ohjaavat keräämään tietoa muun muassa itsemurhista, ahdistuneisuudesta, laittomien huumeiden kokeiluista ja ylipainosta. Hyvinvointimallimme tarkoittaakin enenevässä määrin syntyneen pahoinvoinnin poistamismallia. Mutta on todella hyvä, että edes sitä.

Tilanne on nurinkurinen siitä huolimatta, että hyvinvointia edistävän ja pahoinvointia ehkäisevän toiminnan tärkeyttä on korostettu viime vuosina kaikissa mahdollisissa kansallisissa strategioissa ja kehittämisohjelmissa.

Vaikuttavuusinvestoiminen (engl. Impact investing) tarjoaa suomalaiselle hyvinvointimallille yhden mahdollisuuden suunnanmuutokseen. Se on keino lisätä julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin yhteistyötä yhteiskunnallisten ongelmien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Edistävä ja ehkäisevä toiminta voidaan nähdä vaikuttavuusinvestointina, johon voi sitoutua myös yksityistä pääomaa. Sijoittajalta vaikuttavuusinvestoiminen edellyttää perinteisen tuotto-riski-analyysin lisäksi halua investoida mitattavissa olevan yhteiskunnallisen hyödyn aikaansaamiseen.

Yksi vaikuttavuusinvestoimisen toteutusmuoto on Social Impact Bond (SIB), jonka voi kääntää tulosperusteiseksi rahoitussopimukseksi. Tässä sijoitus-, rahoitus- ja toimintamallissa yksityinen pääoma mahdollistaa sellaisen toiminnan, joka onnistuessaan tuo julkiselle sektorille taloudellisia säästöjä.

SIB-sopimuksessa pääoman takaisinmaksu ja pääomalle mahdollisesti maksettava tuotto perustuvat tuloksellisen toiminnan tuomaan säästöön. Sijoittaja kantaa kokonaan hankkeen taloudellisen riskin, kun taas julkinen sektori suurimpana hyödyn saajana maksaa vain tuloksista. Lisäksi pitää ottaa huomioon se inhimillinen hyvä, joka toiminnalla saavutetaan.

Yksinkertaistettu esimerkki avaa ehkä parhaiten vaikuttavuusinvestoimisen mahdollisuuksia: Jokaisesta huostaan otetusta lapsesta kunnalle aiheutuu noin 130 000 euron kustannukset vuodessa eli kymmenestä lapsesta yhteensä 1,3 miljoonaa euroa. Järjestön toimintamallilla voidaan todennäköisesti ehkäistä lapsen huostaanottoon päätyvien perhetilanteiden syntyminen. Toimintamallin toteuttamiskustannukset ovat 500 000 euroa vuodessa. Yksityinen sijoittaja investoi toimintaan tuon summan ja sen ansiosta kunta välttyy kymmeneltä huostaanotolta. Syntyneestä 1,3 miljoonan euron säästöstä kunta maksaa ”ulos” 45 prosenttia. Tästä summasta järjestölle maksetaan tulospalkkio ja sijoittajalle palautetaan toimintaan investoitu pääoma. Pääomalle voidaan maksaa myös kohtuullinen tuotto.

Maailmalla vaikuttavuusinvestoimista on hyödynnetty muun muassa työttömyyden hoidossa, vankilasta vapautuneiden tukemisessa ja nuorten yksinhuoltajaäitien opiskelumahdollisuuksien edistämisessä.

Eri puolilla maailmaa toimivilla varainhoitajilla ja muilla sijoittajilla tuntuu olevan vahva usko vaikuttavuusinvestoimisen suosion kasvuun. Myös monet suomalaiset sijoittajat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa tämän tyyppiseen investoimiseen.

Koska vaikuttavuusinvestoinneille maksettava tuotto riippuu yleensä saavutetuista tuloksista, tavoitteiden asettaminen ja toimenpiteiden tuloksellisuuden todentaminen ovat keskeisiä. Edistävän ja ehkäisevän toiminnan vaikutusten ja vaikuttavuuden näkyväksi tekeminen ei ole maailman yksinkertaisin asia, mutta ei myöskään mahdoton. Siihen tarvitaan vain tahtoa, taitoa ja useiden eri asiantuntijoiden yhteistyötä.

Kenelläkään ei taida olla mitään sitä vastaan, että käytettyjen taloudellisten resurssien tuloksellisuus todistetaan tai että edistävän ja ehkäisevän toiminnan hyötypotentiaali otetaan oikeasti käyttöön. Siksi vaikuttavuusinvestoimisen ajatteluun kannattaa paneutua ja ennen kaikkea viedä sitä myös käytäntöön.

Blogi on julkaistu Noste-lehden numerossa 1/2015. 

Mistä on kyse?