Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Ronan Browne

Julkaistu 12.11.2013

Vanhassa vara parempi – Tehtailijan Korjaustorilla kannustettiin ekologisempaan kuluttamiseen

Mitä tehdä kengälle, josta on kanta kulunut? Pitääkö aina ostaa uusi mekko, jos vanha on käy liian pieneksi? Entä jos sormuksesta irtoaa kivi tai tuolin verhoilu kuluu puhki?  Vanhan ja rikki menneen tavaran tilalle hankitaan tänä päivänä helposti uutta tavaraa, vaikka monet tavarat olisivat edelleen korjattavissa käyttökelpoisiksi.

Monenlaisen tavaran korjaajat ja asiakkaat kohtasivat kolme kertaa kuluvan syksyn aikana  Tehtailijan Korjaustorilla, Toivolan Vanhalla Pihalla Jyväskylässä. Korjaustorilla tavaroiden korjaajat esittelivät palvelujaan, tekivät työnäytöksiä ja korjaustöitä. Asiakkaat saattoivat kysellä korjausarvioita erilaisista tuotteista, kuten vanhoista kelloista, sormuksista, soittimista, huonekaluista, huonekalujen verhoilusta ja kengistä sekä sopia toimeksiantoja korjaajien kanssa.

Korjaamisen ohella torilla tuunattiin myös vanhasta tavarasta kokonaan uusia tuotteita. Lisäksi korjaustorin yhteyteen järjestetylle vaihtotorille kuka tahansa voi tuoda itselleen tarpeettomaksi jääneitä tavaroita ja sai vapaasti ottaa itselleen tarpeellista tavaraa.

Korjaustorit järjestettiin Toivolan Vanhalla Pihalla lähi- ja luomuruokaan erikoistuneen Hermannin Herkkutorin yhteydessä.

Toritunnelmia ja tuloksia

Korjaustorin perusidea oli, että tavaroiden korjaajat ja asiakkaat kohtaavat toisensa ja että korjaajilla on mahdollisuus verkottua keskenään. Tavoitteena oli myös herätellä kuluttajia ekologisempaan kulutuskäyttäytymiseen. Korjaustori herätti asiakkaissa paljon kiinnostusta. Tapahtumissa vieraili yhteensä noin 7100 kävijää.

Yrittäjät torille haettiin avoimen haun kautta. Kokeiluun ilmoittautui mukaan kaiken kaikkiaan 18 korjaajaa. Osallistuminen oli kaikille yrittäjille maksutonta. Toivolan Vanha Piha huolehti paikka ja -tila järjestelyistä sekä tapahtumamarkkinoinnista.

Korjaustoriyrittäjät saivat korjaustoreilta uusia kontakteja ja tilauksia sekä verkottuivat myös keskenään. Yrittäjät kokivat tapahtumat tunnelmaltaan varsin onnistuneeksi. Asiakkaat löysivät korjaajia kauan rikki olleille tavaroilleen ja olivat iloisia korjaajayhteyden löytymisestä.  Vanhat tavarat saivat lisävuosia.

Huomioita ja korjausliikkeitä

Korjaustorien toistomäärä osoittautui liian suureksi. Kävijämäärät vähenivät toreittain. Ensimmäisen ja viimeisen torin kävijämäärissä oli jo lähes 2000 kävijän ero. Tulevaisuudessa korjaustoreja voisi järjestää esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa. Kevät ja syksy saattaisivat olla hyviä ajankohtia, jolloin kodeissa todennäköisesti tapahtuu jonkinlaista sesonkisiivousta ja inventaariota. 

Tori kannattaa sitoa jonkun toisen tapahtuman yhteyteen, kuten nytkin tehtiin, koska muutoin järjestäminen ja organisointi muodostuu suhteessa itse tapahtumaan liian raskaaksi ja taloudellisesti kannattamattomaksi.

Kokeilussa paikat olivat osallistujille maksuttomia. Paikkamaksu on kaksijakoinen asia: toisaalta se rajaa osallistujia pois, mutta toisaalta se sitoo osallistujat osallistumaan. Nyt kokeilussa tuli viimehetken poisjäämisiä. Näiltä todennäköisesti olisi vältytty, jos  paikasta olisi maksettu vuokraa.

Korjaustoritoiminta on haluttaessa kehitettävissä toimivaksi konseptiksi ja levitettävissä. Tapahtuman organisoitumiseen ja organisointiin tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Haaste on myös siinä, miten tapahtuman saa taloudellisesti järkevästi toteutettua. 

Tulevaisuudessa esimerkiksi Toivolan Vanhalla Pihalla on ehkä vaikea saada korjaajia paikalle, jos korjaajien täytyy maksaa jotakin osallistumisesta. Korjaajat ovat pienyrittäjiä, ja joskus toiminta on myös sivutoimista, toisen työn ohella tapahtuvaa. Nyt korjaustorille osallistuneilla yrittäjillä tuntui olevan myös kiire ja paljon töitä.

Korjaustorin jatkoa ajatellen esimerkiksi sellaiset yhdistykset, jolla on verkostot ympäri Suomen ja jotka ovat profiloituneet käsityöhön tai arjen hallintaan, kuten Martat tai käsi- ja taideteollisuusyhdistykset, saattaisivat olla hyviä foorumeita toteuttamaan korjaustorityyppistä toimintaa.

Teksti: Marjo Hallila

Kirjoittaja tomii osa-aikaisena muotoilijakoordinaattorina Toivolan Vanhalla Pihalla, joka toimi kokeilun toteuttajana.

Mistä on kyse?