Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Joanna Moorhouse

Julkaistu 02.12.2014

Vastuulla - Kaivosalalla kohti vapaaehtoista sääntelyä

Erilaiset vapaaehtoiset ympäristö- ja reiluusmerkit ovat levinneet laajalti. On tuotteita, joissa vapaaehtoiset järjestelmät alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kirjoittaja

Juha Kotilainen on kaivospolitiikan professori Itä-Suomen yliopistossa.

Parin viime vuosikymmenen aikana erilaiset ympäristö- ja reiluusmerkit ovat levinneet tuotteisiin banaaneista pesuaineisiin. Kyse on vapaaehtoisista merkinnöistä, joilla halutaan osoittaa, että tuotannossa on huomioitu jotain erityistä. Valinnan tekeminen jää kuluttajan tehtäväksi. On tuotteita, joissa vapaaehtoiset järjestelmät alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi metsäalalle ne levisivät FSC-merkinnän kautta, jota täydentämään syntyi paikallisia järjestelmiä, kuten Suomessa sovellettu PEFC.

Vapaaehtoinen sääntely on lähtenyt liikkeelle uusiutuvista luonnonvaroista, ja kaivosalalle se on tullut hitaasti. Viime aikoina kuitenkin sellaiset termit kuin reiluus ja vastuullisuus ovat ilmaantuneet kehitteillä oleviin kaivostoiminnan ohjeistuksiin. Lähtökohtana ovat olleet kehittyvissä maissa kaivostoiminnassa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset, jopa orjuus, kaivostoiminnan terveys- ja ympäristövaikutukset sekä alkuperäiskansojen oikeus elinympäristöönsä. Vapaaehtoisiin sääntelymekanismeihin sisältyy usein sitoutuminen kunkin maan oman lainsäädännön noudattamiseen. Se voi tuntua itsestäänselvyydeltä, muttei aina ja kaikkialla sitä ole. Vapaaehtoisissa järjestelmissä on lisäksi oma erillinen valvontamekanisminsa.

Vain osan edellä mainituista ongelmista voi nähdä koskevan suomalaista kaivosteollisuutta. On kuitenkin ennakoitavissa, että samoin kuin metsäalan tuotteissa, myös mineraaleissa maailmanlaajuinen kehitys kulkee kohti vapaaehtoisia sääntelymekanismeja – myös teollisuusmaissa. Osin siihen voi vaikuttaa yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa toimintojen yksityistäminen ja ulkoistaminen on tavanomaista. Siksi voi osoittautua kannattavaksi, että kaivostoimintaa säätelevien vapaaehtoisten järjestelmien leviämiseen valmistaudutaan Suomessakin.

Kaivosalan teknologian kehittämisen ohella Suomessa voitaisiin panostaa kestävän kaivostoiminnan hallintaan paljon laajemmin. Vapaaehtoisten järjestelmien toimivuutta pitäisi myös tutkia. Silloin kestävästä ja vastuullisesta kaivostoiminnasta voisi kehkeytyä eri osa-alueita tukeva vientituote.

Mistä on kyse?