Arvioitu lukuaika 5 min

Bisnesenkeliverkosto

PreSeed oli outolintu 2000-luvun Sitrassa. Erillään muista pieni yrittäjähenkinen tiimi teki tarmokasta markkinointia, kokosi 400 bisnesenkelin verkoston ja loi kansainvälisen mallin startup-yritysten rahoituksesta. Hankkeen lopettamispäätös jätti jälkeensä kaunaa.

PreSeed-kokous vuonna 2006. Kuva: © Matti Sulanto & Sitra

Kirjoittaja

Noora Mattila

Toimittaja

Julkaistu

Vuosituhannen alussa Suomi oli maa, jossa syntyi runsaasti teknologisesti päteviä innovaatioita, joita ei osattu kaupallistaa. Usein yrittäjillä ei ollut tietoa markkinoista tai jakelusta, kansainvälisestä kilpailusta puhumattakaan. Ja ellei keksijällä ollut rikkaita tuttuja, oli vaikeaa löytää ketään, joka rahoittaisi tuulessa horjuvaa ideaa.

Lisäksi Suomi oli maa, jossa asioita sai parhaiten aikaiseksi, kun kutsui ihmiset kahville.

Tämä oli lähtötilanne, kun Risto Kalske palkattiin Sitraan vuonna 2000. IT-kuplan puhkeamista seurasi yrityskentällä ”suuri hiljaisuus”. Pääomasijoitustoiminta oli lamaannuksissa eikä uusia rahastoja juurikaan perustettu. Into yrittäjyyteen näytti hiipuvan, mikä on kansakunnalle vaarallista”, Kalske sanoo.

”Lähdimme uudelleen innostamaan suomalaisia teknologiayrittäjyyteen.”

Näin sai alkunsa PreSeed-rahoitus, jolla Sitra toi Suomeen siemenvaiheen pääomasijoitustoiminnan ja kokosi neljänsadan bisnesenkelin verkoston.

Bisnesenkeleille siivet

Alkusysäys PreSeedille tapahtui kahdesta suunnasta. Tekesiltä palkattu Markku Sjöstedt sai tehtäväkseen selvittää, voisivatko Sitra ja Tekes tehdä yhteistyötä yritysten sijoituskelpoisuuden ja sen arvioimisen parantamiseksi. Yhteistyöstä syntyi PreSeedin osanen LIKSA, jonka kautta lupaavat uudet yritykset saattoivat saada Sitralta ja Tekesiltä rahoituksen liiketoimintasuunnitelman kehittämiseen.

Kalske taas pyrki kehittämään toimivan jatkoprojektin 1990-luvun lopun Matching-palvelulle. Sen aikana Sitra oli kerännyt tietokannan potentiaalisista yksityissijoittajista. Matching oli ollut tärkeä pioneeri, joka esitteli Suomelle bisnesenkeli-termin. Loppuvaiheessa listoilla oli 130 sijoittajaa ja 60 alkuvaiheen yritystä. Verkosto jäi kuitenkin hajanaiseksi eikä suurta sijoitusmäärää syntynyt.

Matchingissa Sitran rooli oli lähinnä postittaa liiketoimintasuunnitelmia sijoittajille. Kalske kuitenkin halusi luoda aktiivisen tiimin, joka valmentaisi sekä yrittäjiä että sijoittajia. Siksi hän palkkasi pienen tiiminsä suoraan teollisuudesta – Markku Sjöstedt oli ainoa ”virkamies”.

”Yritysmaailmassa olin tutustunut tähän niin sanottuun suomalaiseen rahoitusjärjestelmään. Nöyrät virkamiehet jakelivat verorahoja, mutta koneiston lisäarvo yrityksille oli vaatimaton”, Kalske tokaisee. PreSeed-tiimi jäikin Sitrassa vähän outolinnuksi, joka ei istunut tutkimus-, koulutus- tai pääomasijoituskokonaisuuksiin. Se esimerkiksi markkinoi voimallisemmin kuin mihin oli totuttu.

”Koska rakensimme uudenlaista toimintatapaa, meillä oli tarve saada kunnon kosketus markkinarajapintaan. Toimimme hyvin eri tavalla kuin muu Sitra siihen aikaan”, sanoo PreSeedissä yhteyspäällikkönä toiminut Tuula Sjöstedt.

Ensimmäinen askel olivat ne kahvit.

”Ihmiset olivat hyvin otettuja siitä, että heidät oli kutsuttu. Me joimme satoja litroja kahvia niiden pöytien ääressä”, Kalske kertoo ja naurahtaa. Kahvittelijoista suuri osa liittyi INTRO-verkostoon ja sai sitä kautta kutsuja yritysten esittelyiltoihin eli pitchauksiin. Näissä yritysfoorumeissa esittäytyi yleensä kuusi yritystä. Niistä kolmannes oli saanut Sitralta ja Tekesiltä LIKSA-rahoituksen ja loputkin olivat PreSeed-tiimin sparraamia.

”Huomasimme nopeasti, että useimmat yrittäjät eivät täysin ymmärtäneet, mitä pääomasijoittaminen tarkoittaa. He hakivat rahoitusta ikään kuin olisivat hakemassa avustusta”, Markku Sjöstedt kertoo. ”Toinen ongelma oli markkinafaktojen puute. Kun yrittäjältä kysyi, että mikä se sinun ohjelmistosi on, hän vastasi, että vähän kuin Windows mutta parempi.”

Supisuomalainen diili

Yritysfoorumeissa bisnesenkelit painoivat heti esittelyn jälkeen nappia ja kertoivat, halusivatko sijoittaa yritykseen tai kuulla lisätietoja. Se toi kutsun seuraavan aamun sijoitusneuvotteluun, jossa Sitra johti keskustelua ja tarjosi osakassopimusmallit ja juridisen aineiston.

”Rahoitus pyrittiin saamaan kuntoon parissa, kolmessa viikossa”, Kalske kertoo.

Kahvikutsun kautta mukaan tuli myös Juha Kurkinen, joka oli rikastunut muun muassa Daniscon lakiasiainjohtajana ja Cultorin varakonsernijohtajana. Myöhemmin hänestä tuli yksi Suomen tunnetuimpia bisnesenkeleitä. ”Pitchaus oli yrittäjille uutta, ja meillä sijoittajilla oli hyvin erilaiset taustat. Oli hyvä, että välissä oli Sitran tiimin asiantuntemus”, hän sanoo.

Kurkinen päätyi sijoittamaan 80 000 euroa tohmajärveläiseen Nordic Koivu -nimiseen yritykseen, joka tuottaa koivunmahlaa. Sokeri- ja makeutusainealan kokemuksensa ansiosta Kurkinen pystyi yhdistämään mahlantuottajat japanilaisiin maahantuojiin.

Yhteensopivuus oli PreSeedin ideologian mukaista. Sitra halusi saada paitsi rahan myös osaamispääoman liikkeelle. Vuonna 2004 kokonaisuuteen liitettiinkin vielä DIILI, jossa myynnin ammattilaiset saattoivat tarjota osaamistaan yrityksiin sweat-equity-periaatteella.

Vuosina 2002-2006 INTROssa esittäytyi 224 yritystä ja toteutui 69 sijoitusta. Sen suurin anti ei kuitenkaan ollut sijoitusten määrä vaan bisnesenkeleiden ja yritysten kouluttaminen ja yhdistäminen, yhteisen kielen luominen.LIKSA-rahoituksella laadittiin 151 liiketoimintasuunnitelmaa, joista 55 johti pääomasijoitukseen.

Toinen PreSeedin ansio oli kansainvälinen huomio. Sitra kutsuttiin vuonna 2006 asiantuntijapartneriksi Euroopan komission kaksivuotiseen EASY-ohjelmaan. Sen toimintaperiaate oli sama kuin INTROn, mutta sijoituksia saattoi tehdä maarajojen yli. Mukana oli 10 maata ja 17 partneria. Sijoitustapahtumista ensimmäisen järjesti Sitra kesäkuussa 2007.

”Suomella oli ainakin kahden vuoden etumatka muihin. Yhtä systemaattista ja kokonaisvaltaista järjestelmää ei ollut missään muualla”, Markku Sjöstedt sanoo.

”EASYn jälkeen käyttämämme pitchausmalli yleistyi koko Euroopassa ja ymmärrys suomalaisen startup-teollisuuden tasosta kasvoi”, sanoo Risto Kalske.

Onnistunut hanke siirtyy eteenpäin

PreSeed oli hyvä projekti, ja siksipä se teki itsensä tarpeettomaksi. Vuoden 2007 arvioraportin mukaan valtakunnallinen tilanne oli muuttunut ratkaisevasti 2000-luvun lamaannukseen verrattuna. Suomessa oli alettu kiinnittää poliittista huomiota siemen- ja alkuvaiheen rahoitukseen, ja aloittaville yrittäjille oli tarjolla neuvoja ja pääomaa usealtakin taholta. Esimerkiksi Teollisuussijoitus alkoi sijoittaa entistä enemmän nuoriin yrityksiin.

Kauppa- ja teollisuusministeriö laati innovaatioyritysten siemenrahoituksesta ja palvelujärjestelmän uusimisesta strategian, jonka seurauksena vuonna 2005 Finnveraan perustettiin tytäryhtiö Veraventuren hallinnoima Aloitusrahasto Vera. Alkavien yritysten rahoitustoiminnan siirtoa sinne alettiin valmistella: aie kirjattiin jopa Matti Vanhasen toiseen hallitusohjelmaan. ”Oli se jossain määrin yllätys, että se oli hallitusohjelmassa”, Markku Sjöstedt sanoo.

Vuonna 2007 PreSeed-toiminta lopetettiin Sitrassa ja vastuu siemenrahoituksesta ja bisnesenkeliverkostosta siirtyi Finnveralle.

Kalske on lopettamisesta katkera. Silloinen yliasiamies Esko Aho sanoo, että päätös oli kipeä, mutta Sitran strategian mukainen. ”Sitra ei ole pysyvä pääomasijoittaja. Sitran strategiaan kuuluu, että epäonnistuneet hankkeet heitetään roskakoriin ja onnistuneet siirretään eteenpäin.”

Ajatus oli, että PreSeedin työntekijät siirtyisivät Finnveraan. Kukaan ei siirtynyt.

”Finnvera ei ollut valmis panostamaan toimintaan niin paljon kuin me näimme hyväksi”, Markku Sjöstedt sanoo. Riskisijoittaminen ylipäätään oli melko vierasta Finnveralle, joka oli ollut pääosin vieraan pääoman ehtoinen rahoittaja.

”Lainoittajalle luottotappio on suuri katastrofi, mutta riskisijoittamisessa pannaan rahaa kymmeneen yritykseen, joista yksi tai kaksi onnistuvat niin hyvin, että tuovat tappiot takaisin. Asennemuutos sellaiseen toimintaan vaatii aikaa”, Markku Sjöstedt sanoo.

Aloitusrahasto Veran toimitusjohtajana toiminut Leo Houtsonen sanoo, ettei muista minkäänlaista vastahakoisuutta Finnverassa. ”Otimme toiminnan ilomielin vastaan. Se on totta, ettei pääomasijoittaminen ollut Finnveran pääasiallista toimintaa. Myös riskisijoittaminen oli organisaatiolle uutta, mutta siihenhän tuli sitten valtio kantamaan riskiä.”

Bisnesenkelitoiminta puolestaan toteutettiin Finnverassa toisella tavalla kuin Sitrassa: lähtökohtaisesti sijoitettavia yrityksiä tarjottiin enkeleille Veran omasta sijoitussalkusta, jossa oli Houtsosen mukaan parhaimmillaan kaksisataa yritystä.

”Pitchauksissa esiintyi kyllä muitakin yrityksiä, ja enkelit saivat tietysti tehdä, mitä halusivat”, Houtsonen sanoo.

Kalskeen mielestä bisnesenkelit joutuivat Finnverassa ”tuuliajolle”. Bisnesenkeli Ari Korhonen on eri mieltä. Hän tuli mukaan toimintaan EASY-ohjelman aikana ja liittyi sitten Finnveran kokoamaan bisnesenkeleiden ohjausryhmään. ”Finnveraan palkattiin useita ihmisiä, joita ei voi millään muotoa kutsua virkamiehiksi”, hän sanoo. ”Finnverasta tuli oleellinen toimija, ja suurin osa aloittavien yritysten sijoituskeisseistä kävi sen pitchauksien kautta.”

Myös Lainema toppuuttelee Kalskeen väitettä tuuliajosta. Loppujen lopuksi bisnesenkelit olivat Finnveran varassa vain joitakin vuosia, kunnes yksityinen FiBAN-verkosto pantiin alulle vuonna 2010.

FiBANista vahva toimija

FiBAN oli itse asiassa Kalskeen idea ja sai alkunsa Sitran neuvotteluhuoneessa. Sitra rahoitti FiBAN:in perustamista noin 100 000 eurolla, Juha Kurkinen Rastor-yrityksensä hankkeiden kautta noin 200 000 eurolla. ”Oli tärkeää saada Suomeen bisnesenkelien itsensä vetämä verkosto, niin kuin monissa muissa Euroopan maissa”, Kurkinen sanoo.

Myös Finnvera tuki FiBAN:in käynnistämistä.

Kaksi verkostoa toimi pari vuotta rinnakkain, kunnes FiBAN:ista tuli päätoimija ja Finnveran verkosto sulautui siihen. Houtsosen mukaan se kävi Finnveralle hyvin, sillä se ei ollut saanut bisnesenkelitoiminnan pyörittämisestä erityisempää korvausta. Toimintamalli on tuttu: FiBAN järjestää kuuden viikon välein pitchauksia, joihin saapuvat yritykset ”skriinausryhmä” valikoi verkossa jätettyjen hakemusten pohjalta. Yrityksestä kiinnostuneet bisnesenkelit saavat kutsun syndikointitapaamiseen, jossa FiBAN johtaa puhetta, kunnes lead-enkeli löytyy.

FiBANiin kuuluu nyt yli kuusisataa enkeliä, ja Suomi on yksi Euroopan aktiivisimmista enkelisijoitusmaista. Bisnesenkelien startup-sijoitukset Suomessa nousivat kahdesta miljoonasta 53 miljoonaan vuosien 2010 ja 2016 välillä.

Se on startupeille hyvä, sillä Finnvera on myynyt enimmäisomistuksen tappioita tuottaneesta Aloitusrahasto Verasta yksityiselle Innovestor Kasvurahastolle ja on lopettamassa koko pääomasijoitustoimintansa.

Enkeleitä tarvitaan edelleen.

 

 

Aihe

Suomi 100 – Sitra 50

Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta vuonna 2017. Se on Suomen suuri vuosi, joka rakennetaan yhdessä. Se on myös Sitran juhlavuosi – perustihan eduskunta Sitran lahjaksi 50-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Juhlimme tulevaisuustyön merkeissä – tule mukaan!

Kirjoittaja

Noora Mattila

Toimittaja

Julkaistu

JATKA AIKAMATKAA

T&k-rahoittajasta yhteiskunnalliseksi muutosagentiksi.

Suosittelemme

Jatka aikamatkaa.

Mistä on kyse?