Julkaisu
Henkinen kriisinkestävyys, teknologinen ja tiedollinen turvallisuus, yhteisöjen toimintakyky ja luottamus – mitä Suomen kannattaa edistää yhdessä muun Pohjolan kanssa.
Johtava asiantuntija, Insight
Julkaistu
26.10.2026
Pikalinkit
Tämä analyysi rakentaa näkemystä Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteiskunnallisen turvallisuuden ohjelman valmisteluun sekä laajempiin pohjoismaisen yhteiskuntaturvallisuuden yhteistyön mahdollisuuksiin Analyysi tehtiin yhteistyössä ulkoministeriön Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristön sekä aiheen asiantuntijoiden kanssa.
Sitran uusi Insight-toiminta tarjoaa näkemystä ja ratkaisuja sekä auttaa rakentamaan yhteistä tilannekuvaa päätöksenteon tueksi epävarmuuden ajassa.
Kirjoittajat: Johtavat asiantuntijat Jukka Vahti ja Hannele Laaksolahti Sitrasta, Insight-tiiminvetäjä Vava Lunabba.
Analyysia ovat kommentoineet asiantuntijat: Minna Horovitz (Helsingin yliopisto), Alexander Zilliacus ja Pasi Mäenpää (Helsingin yliopisto). Lämmin kiitos!
Pohjoismaiden turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi: Geopoliittiset jännitteet, hybridiuhat ja informaatiovaikuttaminen edellyttävät aiempaa tiiviimpää rajat ylittävää yhteistyötä. Suomen perinteiset vahvuudet ovat korkea luottamus, kokonaisturvallisuuden toimintamalli sekä vahva varautumisen perinne. Muiden Pohjoismaiden toimintamalleista voitaisiin saada oppeja myös Suomelle. Vastaavasti Suomella on annettavaa muulle Pohjolalle.
Pohjoismaiden ministerineuvoston tuleva uusi yhteiskuntaturvallisuuden ja varautumisen ohjelma vahvistaa rajat ylittävää yhteistyötä turvallisuuden ja varautumisen kysymyksissä. Ohjelma tarjoaa yhteisen kehyksen erityisesti sellaisiin haasteisiin, joiden ratkaiseminen edellyttää useiden sektoreiden yhteistyötä sekä kansalaisyhteiskunnan osallistamista. Sen tavoitteena on parantaa yhteistä tilannekuvaa, vahvistaa osaamisen vaihtoa ja kehittää pohjoismaisia toimintamalleja yhteiskuntien kriisinkestävyyden tukemiseksi. Tämä Insight-analyysi rakentaa näkemystä ohjelman valmisteluun sekä laajempiin pohjoismaisen yhteiskuntaturvallisuuden yhteistyön mahdollisuuksiin.
Sitra on tehnyt analyysia yhteistyössä ulkoministeriön Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristön sekä aiheen asiantuntijoiden kanssa.
Keskeisenä aineistona on käytetty 8.10. 2026 järjestettyä tekoälypohjaista Kuutio-työskentelyä (Kuutio #9), johon osallistui valtioneuvoston pohjoismaisten asioiden virkamiehiä ja muita asiantuntijoita. Kuutio on Sitran kehittämä menetelmä, jonka tavoitteena on tarjota Suomen julkiselle sektorille nopea ja toimiva tapa tarttua yhteiskunnallisiin haasteisiin, tarkastella niitä datapohjaisesti ja tulevaisuusorientoituneesti sekä löytää toimivia ratkaisuja.
Mitä konkreettisia meitä ja koko Pohjolaa hyödyttäviä toimia Suomen kannattaa edistää pohjoismaisessa yhteiskuntaturvallisuus- ja varautumisyhteistyössä?
Pohjoismailla on vahvat kansalliset varautumisjärjestelmät, mutta nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä yhteiskuntaturvallisuuden suurimmat haasteet eivät enää liity vain viranomaisten valmiuteen. Yhä tärkeämmiksi nousevat luottamus, tiedollinen turvallisuus, yhteisöjen toimintakyky ja henkinen kriisinkestävyys sekä kulttuuriomaisuuden suojelu. Näissä kysymyksissä Pohjoismailla olisi huomattavasti nykyistä enemmän opittavaa toisiltaan.
Toisen maailmansodan jälkeinen sääntöpohjainen järjestys on murentumassa. Muuttuva maailmanpoliittinen toimintaympäristö edellyttää uusia strategioita ja toimintatapoja. Pohjoismailla on erinomaiset lähtökohdat rakentaa nykyistä laajempaa yhteistyömallia, jossa samankaltaiset maat kykenevät toimimaan saumattomasti yhdessä.
Tämän analyysin arvio on, että luottamukseen ja yhteiskuntaturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä kehittämällä on mahdollista vahvistaa yleistä pohjoismaista resilienssiä. Tämä taas parantaa alueen mahdollisuuksia toimia myös vastedes vakaana saarekkeena muutoksessa olevassa maailmanpoliittisessa toimintaympäristössä. Lähivuosien ydinkysymys on, miten tämän pohjoismaisen yhteistyön laatua ja vaikuttavuutta voidaan parantaa.
Muuttuva turvallisuusympäristö haastaa pohtimaan ja tarkastelemaan keskenään hyvin erilaisiakin sektoreita rinnakkain. Pohjoismailla on vahvat kansalliset varautumisjärjestelmät ja runsaasti yhteistyötä eri sektoreilla. Haasteena ei siis ensisijaisesti ole yhteistyön vähäisyys, vaan kyky nähdä samanaikaiset riskit yli sektorirajojen ja ymmärtää niiden keskinäisvaikutuksia. Niin ikään kehitettävää on siinä, miten kokemuksia jaettaisiin nykyistä järjestelmällisemmin ja miten tämä jaettu tietopohja johtaisi yhteisiin toimiin ja säännöllisiin harjoituksiin.
Pohjoismaisella yhteistyöllä on suomalaisten vahva tuki. Kansalaisten tuki tarjoaa vakaan pohjan yhteistyön kehittämiselle.
80
%
suomalaisista näkee pohjoismaisen puolustusyhteistyön parantavat turvallisuutta*.
84
suomalaisista on sitä mieltä, että kasvaneiden globaalien uhkien vuoksi yhteistyötä tulisi voimakkaasti lisätä*.
*Evan analyysi no 174
Pitemmällä aikavälillä pohdittava strateginen kysymys on, voisivatko Pohjoismaat olla yhdessä globaalisti merkittävä ”keskivalta”, jonka vaikutusvalta ylittää yksittäisten maiden mahdollisuudet? Keskivalta on valtio tai toimija, joka ei ole maailman mahtavimpien joukossa, mutta jolla on silti merkittävä ja usein rakentava rooli kansainvälisessä järjestelmässä. Kysymys nostettiin vastikään esiin mm. Sitran muistiossa Maailmanpolitiikan dynamiikka murroksessa ja aiheesta on tekeillä myös Pohjoismaihin keskittyvä ennakointimuistio, joka julkaistaan vuoden 2026 lopussa.
Hajanaisesta yhteistyöstä kohti yhteistä tilannekuvaa, yhdessä oppimista ja konkreettista tekemistä.
Ehdotuksemme tiiviisti:
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa korkea luottamus vahvistaa resilienssiä erilaisia hybridiuhkia vastaan. Luottamuksen ylläpitäminen ja vahvistaminen vaatii kuitenkin jatkuvasti arjen tekoja ja poikkihallinnollista sektorit ylittävää yhteistyötä.
Turvallisuus ei ole pelkästään viranomaisten tuottama palvelu, vaan se on yhteiskunnan syvää perusresilienssiä, joka rakentuu arjen kokemuksista, luottamuksesta, osallisuudesta ja pohjoismaisesta yhtenäisyydestä. Viranomaistoiminnan hajauttamisen ja paikallisen toimintakyvyn avulla yhteiskunnat pystyvät paitsi selviytymään kriiseistä, myös oppimaan niistä ja uusiutumaan.Analyysissa keskeisiksi yhteiskuntaturvallisuuden painopisteiksi tunnistettiin
Alla esitetään joukko ehdotuksia, joilla pohjoismainen yhteistyö voi tukea Suomen päätöksentekoa ja varautumista sekä vahvistaa Pohjoismaiden yhteistä yhteiskuntaturvallisuutta ja kriisinsietokykyä. Ehdotusten on tarkoitus tukea pohjoismaiseen yhteistyöhön liittyvää valmistelua ja ne perustuvat analyysiprosessin aikana muodostettuun tilannekuvaan (tämän julkaisun luku 3), Sitran järjestämään Kuutio-työskentelyyn sekä asiantuntijakommentteihin.
Jaettu tilannekuva loisi pohjaa yhteiselle varautumiselle
Suomen perinteisiä vahvuuksia ovat korkea luottamus ja kokonaisturvallisuuden toimintamalli sekä vahva varautumisen perinne. Muissa Pohjoismaissa kehitetyistä toimintamalleista voitaisiin kuitenkin saada oppia kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten toimijoiden systemaattisempaan kytkemiseen osaksi varautumista. Pohjoismaista puuttuu yhteinen, säännöllisesti päivittyvä ja vertailukelpoinen kokonaiskuva väestön henkisestä kriisinkestävyydestä, luottamuksesta, osallisuudesta ja tulevaisuususkosta.
Pohjoismainen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden rakentaa jaettua tilannekuvaa sekä sektorirajat ylittävää koordinaatiota yhteisten harjoitusten ja oppien systemaattiseen jakamiseen. Olisikin tarpeen luoda yhteinen pohjoismainen jatkuvasti päivittyvä tilannekuva ja seurantakokonaisuus, jossa yhdistetään soveltuvin osin väestökyselyjä, rekisteritietoja ja viranomaisdataa päätöksenteon ja varautumisen tueksi.
Myös kulttuuri ja kulttuuriperinnön suojaaminen kuuluvat henkisen kriisinkestävyyden ja varautumisen perustaan eikä ole siitä erillinen asia. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää nuoriin, haavoittuvassa asemassa oleviin sekä pienituloisiin, joiden tulevaisuususkoa ja luottamusta erityisesti erilaiset epävarmuudet koettelevat. Työssä tulisi hyödyntää olemassa olevia kansallisia seurantajärjestelmiä ja selvittää kytkentä Nordregion psykologista resilienssiä koskevaan hankkeeseen.
Käytännön idea Kuutiosta: Perustetaan henkisen kriisinkestävyyden tutkimus- ja koulutuskeskus sekä siihen liittyvä henkisen kriisinkestävyyden tekoälypohjainen seurantajärjestelmä.
Lähde: Kuutio #9
Nähdään informaatioympäristön murros perustavanlaatuisena turvallisuuskysymyksenä Pohjoismaille
Disinformaatio, vaikuttamisoperaatiot, tekoälyllä tuotetut sisällöt ja somealustojen algoritmit haastavat kansalaisten tiedollista toimintakykyä kaikissa Pohjoismaissa. Erityisen tärkeää on tukea nuorten kykyä toimia uusissa media- ja peliympäristöissä sekä tunnistaa algoritmien ja vaikuttamisen merkitys sekä tavat, joilla ne. muokkaavat julkista keskustelua: ne nopeuttavat disinformaation leviämistä, vahvistavat affektiivista polarisaatiota ja aiheuttavat ajattelun uupumusta.
Olisi tarpeen kehittää yhteinen pohjoismainen toimintakehys (ml. yhteiset käsitteet ja tavoitteet), joka vahvistaa algoritmista medialukutaitoa, luotettavan tiedon tunnistamista ja yhteiskunnan kykyä vastata informaatiovaikuttamiseen. Työssä voidaan soveltaa Ruotsin psykologisen puolustuksen viranomaisen kehittämiä käytäntöjä, kuten digitaalisten peliympäristöjen informaatiovaikuttamisen tunnistamiseen tarkoitettua Gamer’s Guide –aineistoa. Tärkeää olisi muutenkin tunnistaa näihin aiheisiin liittyvä, jo ennestään tehty ja parhaillaan tehtävä työ erilaisissa hankkeissa.
Käytännön ideoita Kuutiosta:
Otetaan pohjoismaiden parhaat käytännöt nykyistä laajemmin käyttöön
Yksilöiden aineellinen varautuminen, kuten 72 tunnin kotivara, ei yksin riitä, jos paikallisyhteisöjen, kuntien, järjestöjen, kulttuuritoimijoiden ja vapaaehtoisten roolit eivät ole selkeitä tai niiden toimintamallit jäävät irrallisiksi. Varautumisen sosiaalinen ja yhteisöllinen ulottuvuus tarvitsee toteutuakseen käytännössä testattuja malleja yhteisöresilienssin vahvistamiseksi. Jäykät viranomaisrakenteet ja kontrolloiva ohjaus voivat estää paikallisen toimijuuden ja nopean mukautumisen. Resilienssi ei synny ylhäältä määräämällä, vaan paikallisesti alhaalta ylös kasvaen.
Olisi kokeiltava, arvioitava ja skaalattava pohjoismaisia toimintamalleja, jotka vahvistavat paikallista toimintakykyä, naapuriapua, järjestöjen, kulttuuritoimijoiden ja viranomaisten yhteistyötä sekä haavoittuvassa asemassa olevien erityistukemista ja tavoittamista.
Suomessa kannattaisi ottaa käyttöön pohjoismaisia kohtaamismalleja, kuten Ruotsin Stark socken, Norjan preparedness friend ja Islannin Grindavikin palvelutiimi. Suomessa esimerkki paikallisen varautumisen tukemisesta on ollut vastikään päättynyt Kylävara-hanke. Samaan aikaan tulisi tunnistaa, että kansalaisyhteiskunta on tärkeä osa varautumista ja demokratian tulevaisuutta. Siksi on tärkeää etsiä uusia keinoja vahvistaa järjestöjen pysyvää resursointia normaaliaikoina.
Luottamus läpileikkaavaksi periaatteeksi
Vielä toistaiseksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa korkea luottamus vahvistaa kriisinsietokykyä erilaisia hybridiuhkia vastaan. Korkea luottamus on kuitenkin ansaittava yhä uudelleen arjen näkyvillä teoilla ja sitä tulee ylläpitää paikallista toimintakykyä ja osallisuutta kehittämällä. Päätöksenteossa ja julkisissa palveluissa tulisi ottaa käyttöön Trust by Design -periaate, jossa luottamuksen rakentaminen muotoillaan osaksi kaikkia hallinnon ydinprosesseja.
Käytännön idea Kuutiosta: Luodaan viranomaisille yksi yhteinen infopiste kriisitilanteissa pohjoismaisella tasolla.
Pohjoismainen lisäarvo ja vastavuoroinen kansallinen oppiminen: Mitä Suomen kokonaisturvallisuuden mallista voitaisiin hyödyntää laajemmin Pohjoismaissa? Mitä meidän puolestaan kannattaisi oppia esimerkiksi Ruotsin ja Norjan uudistuneista siviilivalmiuden malleista ja käytännöistä?
Proaktiivinen ennakointi ja stressitestaus: Millaisilla yhteisillä, jatkuvilla seuranta- ja ennakointimalleilla voidaan siirtymä reaktiivisesta kriisitoiminnasta ennakoivaan varautumiseen? Miten voidaan testata erilaisia varautumisen tulevaisuuden kehityskulkuja yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa?
Teknologinen resilienssi ja riippuvuuksien hallinta: Tunnistetaan kriittisten teknologioiden alueet, joilla pohjoismainen yhteistyö voi vahvistaa maiden teknologista resilienssiä, kilpailukykyä ja turvallisuutta. Tarkastelu voisi yhdistää yritysten näkemykset, julkisen sektorin tilannekuvan sekä nykyiset ja tulevat pohjoismaiset ja eurooppalaiset politiikkalinjaukset. Miten Pohjoismaat voisivat yhdessä hallita kriittisiin teknologioihin, kuten tekoälyyn ja digitaaliseen infrastruktuuriin, liittyviä riippuvuuksia ja riskejä, joita yksittäiset maat eivät pysty ratkaisemaan yksin?
Energiaturvallisuus ja strategiset riippuvuudet: Pohjoismaiden yhteisiä energia- ja muita huoltovarmuusriippuvuuksia tulisi tarkastella nykyistä systemaattisemmin. Tämä nostaa energiaturvallisuuden osaksi laajempaa kysymystä Pohjoismaiden rajat ylittävistä strategisista riippuvuuksista ja niiden hallinnasta. Miten Pohjoismaiden kytketyt sähköverkot ja yhteiset markkinat tasaavat tuotannon ja kulutuksen vaihteluita ja parantavat koko alueen huoltovarmuutta? Tulisiko tavoitteena olla yhteinen pohjoismainen huoltovarmuus eri kriisiskenaarioissa?
Kulttuuriomaisuuden suojelu ja kulttuurin merkitys osana Pohjoismaista varautumista: Kulttuuriomaisuuden suojelu ja kulttuurin merkitys tulisi kytkeä nykyistä vahvemmin osaksi pohjoismaista varautumista ja järjestää yhteispohjoismaisia valmiusharjoituksia kulttuuriomaisuuden turvaamiseksi siten, että mukana olisi eri yhteiskunnan toimijoita kaikista Pohjoismaista. Harjoituksilla voidaan yhdistää kulttuuriperinnön suojelu käytännön varautumiseen sekä vahvistaa eri toimijoiden yhteistoimintaa. Miten yhteistyössä voitaisiin parantaa kulttuuriperinnön suojelemista kriisitilanteissa ja kulttuurin merkitys kriisinkestävyyden vahvistamisessa?
Yhteiskuntaturvallisuuden epävarmuustekijät ja pitemmän aikavälin näkymä Pohjoismaissa
Kuutio-työskentelyn pohjalta laaditussa taulukossa 1 kuvataan pohjoismaiseen yhteiskuntaturvallisuuteen liittyviä keskeisiä epävarmuustekijöitä. Epävarmuustekijöitä on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta: toivottava kehitys, uhkakuva ja rakenteellinen uudistuminen. Taulukko havainnollistaa, millaisiin käytännön ongelmiin tai katvealueisin Pohjoismaisessa yhteistyössä yhteiskuntaturvallisuuden ja varautumisen saralla tulisi etsiä ratkaisuja lähivuosina. Kyse ei ole ennusteista, vaan mahdollisista kehityskuluista, joihin yhteistyön tulisi pystyä reagoimaan.
Taulukko 1. Lähivuosien keskeisiä epävarmuustekijöitä (Lähde: Kuutio#9)
Henkinen kriisinkestävyys ei ole vain yksilön ominaisuus. Se rakentuu yhteiskunnan sosiaalisesta koheesiosta, koetusta oikeudenmukaisuudesta, luottamuksesta, palvelujen jatkuvuudesta ja kyvystä toimia yhdessä.
Nykytilan haaste: Henkinen kriisinkestävyys on nostettu esimerkiksi Suomessa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa keskeiseen rooliin, mutta käytännössä varautumisessa painottuvat edelleen yksilön vastuu ja materiaalinen kotivara yhteisöllisen perusresilienssin sijaan. Asiaan tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä eriarvoisuuden kasvu, taloudellinen epävarmuus sekä nuorten ja pienituloisten hiipuvat tulevaisuusnäkymät uhkaavat osaltaan murentaa väestön jaksamista ja luottamusta – ja ihmisten välistä luottamusta.
Suomalaiset nostivat kriisinkestävyyden tärkeimmiksi tekijöiksi viranomaisten toimintakyvyn (74,7 %), luotettavan tiedonvälityksen (61,5 %) sekä ihmisten keskinäisen avun ja luottamuksen (55,4 %). Oma varautuminen mainittiin harvemmin (34,0 %).
Näkökulmia Kuutiosta: Henkinen kriisinkestävyys rakentuu arjessa, mutta resurssit ohjautuvat helpommin akuuttiin kriisivasteeseen. Limittyvät kriisit kuluttavat väestön henkisiä voimavaroja. Pandemia, energiakriisi ja turvallisuusympäristön nopea muutos ovat seuranneet toisiaan ilman palautumisaikaa. Lisääntyvä informaatio- ja hybridivaikuttaminen sekä kriisien monimutkaistuminen ovat pakottaneet tarkastelemaan henkistä kriisinkestävyyttä kokonaisuutena, joka ulottuu yksilöstä yhteisöihin ja yhteiskuntarakenteisiin eri tasoilla.
Ruotsin esimerkki on vahva, koska siinä yhdistyvät kolme asiaa: valtakunnallinen kattavuus (oppaat jokaiseen kotitalouteen), konkreettiset toimintaohjeet ja yhteisöllisyyden aktivointi. Tutkimusnäyttö tukee sitä, että tällaiset kampanjat siirtävät varautumisvastuuta myös yksilötasolle ja rakentavat pitkäkestoista resilienssiä, eivät vain hetkellistä tietoisuutta”– Kuutioon osallistunut asiantuntija
Nopeasti muuttuvas informaatioympäristösvaikuttaa uudella tavalla varautumiseen ja yhteiskuntaturvallisuuteen. Siksi teknologista ja tiedollista turvallisuutta pitää tarkastella yhdessä. On tärkeää vahvistaa ihmisten kykyä tunnistaa luotettava tieto, mutta samalla pohtia, kuinka riippuvaisia olemme teknologioista ja alustoista, joiden toimintaa emme itse täysin hallitse.
Generatiivinen tekoäly, alustojen suosittelujärjestelmät ja sisältöjen nopea monistuminen lisäävät sekä hyötyjä että riskejä. Tieto ja data ovat valtaa, mutta tällä hetkellä niiden kerääminen ja hyödyntäminen tapahtuvat hyvin läpinäkymättömästi. Tämä voi horjuttaa yhteiskunnan tiedollista eheyttä (informaatiointegriteetti) ja toimintakykyä ja halvaannuttaa yhteiskunnan päätöksentekoa riippumatta teknisestä kybersuojauksesta.
Nykytilan haaste: Generatiivinen tekoäly, somealustojen algoritmit ja sirpaloitunut informaatioympäristö haastavat demokraattisen päätöksenteon ja kansalaisten tiedollisen itsemääräämisoikeuden. Algoritmit antava näkyvyyttä pelolle ja vastakkainasettelulle. Kysymys ei ole vain viranomaisviestinnästä tai yksittäisten valheiden oikaisemisesta, vaan yhteisen tietopohjan, luotettavan uutistuotannon, julkisen keskustelun ja kansalaisten arviointikyvyn ylläpitämisestä.
62
suomalaisista pitää luotettavaa tiedonvälitystä merkittävimpiin kuuluvana tekijänä suomalaiselle kriisinkestävyydelle.*
*Lähde: E2:n Sitralle toteuttama pikakysely.
Näkökulmia Kuutiosta: Pohjoismaat ovat maailman digitalisoituneimpia yhteiskuntia, mikä on yhtä aikaa vahvuus ja keskittynyt haavoittuvuus. Kriittiset palvelut nojaavat infrastruktuuriin, jonka omistus on alueen ulkopuolella, ja tiedon todentaminen on hidastunut suhteessa sen tuottamiseen.Miettiessä tulevaisuuden kriittisiä teknologiainfrastruktuureja ja niitä koskevia kansallisia tarpeita, pohjoismaisen yhteistyön tärkeys korostuu esimerkiksi yhteisten hankintojen koordinoinnissa.”– Kuutioon osallistunut asiantuntija
Paikalliset yhteisöt, järjestöt, vapaaehtoiset ja epämuodolliset auttamisverkostot täydentävät viranomaisten toimintaa. Ne tavoittavat ihmisiä, tunnistavat paikallisia tarpeita ja organisoituvat nopeasti. Yhteisöille ei kuitenkaan pidä siirtää julkisen vallan lakisääteisiä vastuita, eikä yhteistyö voi perustua vapaaehtoisten jatkuvaan venymiseen ilman resursseja
Nykytilan haaste: Yhteisöllinen vapaaehtoistoiminta voi häiriötilanteissa olla parhaimmillaan nopeaa ja itseorganisoituvaa, mutta ruohonjuuritason toimijoita ei ole kytketty riittävästi virallisiin alueellisiin turvallisuusverkostoihin. Kolmannen sektorin järjestöjen leikkaukset tuovat haasteita käytännön toiminnan jatkuvuudelle.
Nuoret (15-24 vuotiaat) olivat ainoa ikäryhmä, jotka valitsivat ensimmäiseksi tekijäksi kriisinkestävyyden vahvistamiseksi keskinäisen avun. Kaikilla muilla ikäryhmillä viranomaiset tulivat ensimmäiseksi.
Näkökulmia Kuutiosta: Vapaaehtoistoiminta vahvistaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Järjestöt toimivat samanaikaisesti yhteiskunnallisina vaikuttajina, asiantuntijoina, kumppaneina ja palveluntuottajina. Niiden resurssit eivät kuitenkaan kasva samassa suhteessa roolien moninaistumisen kanssa. Monimuotoisten ja kaikille avoimien toimintamahdollisuuksien tarjoaminen vahvistaa kansalaisten toimijuutta niin varautumisessa kuin kriisinaikaisessa toiminnassa ja parhaassa tapauksessa tukee samalla yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta tärkeiden vapaaehtoistoimijoiden elinvoimaisuutta. Kansalaisjärjestöt toimivat siten myös tiedonvälittäjinä ja kansalaisten osallisuuden edistäjinä.
“Kun yksilöt kokevat olevansa osa yhteisöjä (joita vapaaehtoistoiminta tarjoaa), ovat yksilöt, yhteisöt ja yhteiskunta valmiimpia kohtaamaan erilaisia äkillisiä onnettomuuksia ja kriisejä. Vapaaehtoistoiminta kasvattaa resilienssiä yhteiskunnan joka tasolla.”– Kuutioon osallistunut asiantuntija
Suomalainen sosiaalinen luottamus ja me-henki ovat murrosvaiheessa. Vaikka luottamus toisiin kanssaihmisiin on edelleen korkeampaa kuin poliittisiin toimijoihin, eriarvoisuuden kasvu ja kokemus osattomuudesta rapauttavat yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Tämä eriytyminen ja luottamuksen säröily heikentävät yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja altistavat väestöryhmiä hybridivaikuttamiselle. Tämä muodostaa yhteiskunnan kannalta merkittävän riskin, sillä vahva instituutioluottamus on tutkitusti yhteydessä matalampaan polarisaatioon ja tehokkaampaan kriiseistä palautumiseen.
43
suomalaisista ei usko suomalaisen yhteiskunnan kykyyn selättää vaikeudet*.
Nykytilan haaste: Globaalien toimijoiden hallitsemat digitaaliset alustat, esim. sosiaalinen media, toimivat ”epäluottamuskoneina”, jotka syventävät vastakkainasettelua ja yksinäisyyttä. Suomessa vallitsee erityinen luottamusparadoksi: kansalaiset luottavat vahvasti perinteisiin kovan turvallisuuden instituutioihin (kuten poliisiin ja puolustusvoimiin), mutta uskovat heikosti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.
15
suomalaisista kokee voivansa vaikuttaa oman asuinkuntansa tulevaisuuteen.*
Näkökulmia Kuutiosta: Suomalaisten luottamus yhteiskuntaan on korkealla, mutta koettu kansalaispätevyys heikko. Demokratia vaatii nykyajassa aktiivisuutta ja kriittisyyttä, joita ei voi olettaa itsestäänselvyytenä. Algoritminen hallinto heikentää kansalaisten luottamusta ja demokraattista ohjausvoimaa. Tekoälyn lisääntyvä hyödyntäminen päätöksenteossa tuo mukanaan läpinäkyvyyteen ja vastuunkantoon liittyviä haasteita. Jos näihin ei tartuta, voivat ne kaventaa demokraattista ohjausvoimaa ja nakertaa yhteiskunnan luottamusta.
”Luottamus, vähän semmoinen pohjoismainen taikasana: käytetään vähän kaikkeen, kelpaa vähän kaikkeen, ja se voi toki merkitä myös vähän kaikkea.”– Kuutioon osallistunut asiantuntija
31 % vastaajista mainitsi pohjoismaisen yhteistyön keskeiseksi kriisinkestävyyden tekijäksi. EU-tason yhteistyön mainitsi 25 % ja NATO-yhteistyön 36 %. Kansainvälisistä kehyksistä suomalaiset kokevat Pohjoismaat kriisinkestävyyden kannalta merkityksellisempänä kuin EU:n.
Tämä analyysi on tuotettu osana Sitran Insight-toimintaa. Sitra Insight tuottaa oivallusta, ymmärrystä sekä näkemystä yhteiskunnan kiperistä kysymyksistä päätöksenteon tueksi.Analyysi on tehty yhteistyössä ulkoministeriön Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristön sekä aiheen asiantuntijoiden kanssa. Työtä raamittavat Sitran ennakointityön havainnot maailmanpolitiikan murroksen uudesta dynamiikasta sekä Sitran yhteiskunnallisen turvallisuuden tulevaisuusfoorumin työ 2025–2026.
1.
Teeman taustoitus kansallisten ja pohjoismaisten aineistojen ja esimerkkien sekä asiantuntijanäkemysten pohjalta.
2.
E2 toteutti Sitralle kyselyn yhteiskunnallisesta kriisinsietävyydestä (N = 4 028). Kysely toteutettiin 1.–2.10.2026.
3.
Valtioneuvoston pohjoismaisten asioiden virkamiehet ja muut asiantuntijat työskentelivät aiheen parissa Sitran tekoälypohjaisessa Kuutio-menetelmässä 8.10.2026.
Kuutio on Sitran kehittämä menetelmä, jonka tavoitteena on tarjota Suomen julkiselle sektorille nopea ja toimiva tapa tarttua yhteiskunnallisiin haasteisiin, tarkastella niitä datapohjaisesti ja tulevaisuussuuntautuneesti sekä löytää toimivia ratkaisuja.
4.
Analyysia ovat kommentoineet asiantuntijat Minna Horovitz (Helsingin yliopisto), Alexander Zilliacus ja Pasi Mäenpää (Helsingin yliopisto). Lämmin kiitos!
5
Aineistojen, kyselyn, Kuutio-työskentelyn ja validoinnin tulosten yhdistäminen lopulliseksi analyysiksi.
Työn tukena on käytetty tekoälyä vastuullisesti kaikissa vaiheissa. Kaikesta sisällöstä vastaavat analyysin koonneet Sitran asiantuntijat.
1. Pohjoismainen yhteistyö
2. Suomen valtionhallinto
3. Sitra
4. THL
5. Tutkimukset ja selvitykset
Pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuudet ja katvealueet yhteiskuntaturvallisuuden vahvistamisessa
Vava LunabbaJukka VahtiHannele Laaksolahti