uutiset
Arvioitu lukuaika 2 min

Energiaohjelma laatimassa eurooppalaista nollaenergiatalomääritelmää

Sitran Energiaohjelma on vahvasti mukana eurooppalaisen nollaenergiatalomääritelmän valmistelussa. Määritelmää valmistelevan työryhmän tulosten luonnosversio oli esillä maailman suurimmassa energiatehokkuuden ja talotekniikan messutapahtumassa Frankfurtissa, ISH messujen nollaenergiaseminaarissa 17.3.2011.

Julkaistu

Sitran Energiaohjelma on vahvasti mukana eurooppalaisen nollaenergiatalomääritelmän valmistelussa. Määritelmää valmistelevan työryhmän tulosten luonnos oli esillä maailman suurimmassa energiatehokkuuden ja talotekniikan messutapahtumassa Frankfurtissa, ISH messujen nollaenergiaseminaarissa 17.3.2011.

Kansallisia nollaenergiamääritelmiä ollaan laatimassa pikavauhdilla. Taustalla on uusitun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimus siirtyä lähes nollaenergiarakentamiseen kaikissa uudisrakennuksissa vuodesta 2021 lähtien ja uusissa julkisissa rakennuksissa jo vuodesta 2019 alkaen. Koska käytössä olevat kansalliset määritelmät ja jopa energiatehokkuuden yksikötkin ovat hyvin erilaisia, voi eri maissa eri tavalla määriteltävä lähes nollaenergiarakentaminen synnyttää valtavan sekamelskan eurooppalaisilla markkinoilla. Direktiivi vaati, että kansalliset nollaenergiamääritelmät annetaan 2012 heinäkuuhun mennessä.

Eurooppalainen LVI-alan kattojärjestö REHVA pystyi nopeasti reagoimaan tilanteeseen, jossa direktiivi työnsi määritelmien laatimisen jäsenvaltioille melko kevyellä ohjeistuksella. REHVA perusti viime syksyllä työryhmän REHVA Task Force “Nearly Zero Energy Buildings” nZEB. Työryhmän puheenjohtajana toimii Jarek Kurnitski Sitran Energiaohjelmasta. Työryhmä julkaisee ehdotuksensa määritelmän teknisistä perusteista 19.5.2011 asiantuntijaseminaarissa Towards net zero energy buildings and building labelling. Seminaari pidetään Tallinnassa. 

Suomalainen kansallinen rakentamismääräysten uusimistyö on ollut vakuuttava myös eurooppalaisella tasolla. Eurooppalaisen ehdotuksen pohjalla onkin suomalainen energiatehokkuuden taseraja. Nollaenergiamääritelmässä otetaan mm. kantaa siihen, mitkä kaikki rakennusten energiankulutuserät otetaan huomioon, miten käsitellään paikallisesti tuotettu uusiutuva energia ja miten käytetään primäärienergiakertoimia.

Direktiivin vaatimaksi lähes nollaenergiataloksi määritellään rakennus, jonka primäärienergiankulutus on kansallisella kustannusoptimaalisella tasolla. Toisin sanoin rakennuksen energiatehokkuuteen tehdyt investoinnit maksavat itsensä takaisin rakennuksen elinkaaren aikana. Mikäli jäsenmaat noudattavat kyseistä määritelmää, päädytään erilaisiin primäärienergian kulutusarvoihin. Nämä arvot on kaikki kuitenkin määritelty samojen laskentaperiaatteiden mukaisesti.

Määritelmätyön tärkeyttä on vaikea ylikorostaa, koska noin 10 vuoden päästä lähes nollaenergiarakentamiseen siirtyminen on EU-tason systeeminen muutos, joka tulee parantamaan rakennusten energiatehokkuutta ennen näkemättömällä tavalla. Rakennuksiin kohdistuu 40 % kaikesta EU:n energiankulutuksesta, eli kyseessä on suurin ja energiatehokkuuden parantamisen kannalta myös kustannustehokkain sektori, jonka perässä tulevat teollisuus ja liikenne.

Mistä on kyse?