Helsingin seudun kehittäminen puhtaiden ratkaisujen keskukseksi hyödyttää koko Suomea

Kaupungistuminen on yksi keskeisistä globaaleista megatrendeistä, ja sen vaikutukset nähdään myös Suomessa. Kun vuonna 1950 noin 30 prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa, vuonna 2014 luku oli jo noin 54 prosenttia ja sen ennustetaan nousevan kahteen kolmasosaan tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.

Sama trendi näkyy myös Suomessa. Kaupunkialueet ovat läpi 2000-luvun olleet nettomuuton kohteina. Helsingin väkiluvun kehitys alleviivaa tätä kehitystä. Kun Helsingin väkimäärä 1980-luvulla oli noin 500 000, nyt kaupungissa on yli 600 000 asukasta, ja väestömäärän ennustetaan kasvavan yli 750 000:een vuoteen 2050 mennessä.

Kaupungistuminen myös linkittyy tiiviisti toiseen aikamme keskeiseen muutosvoimaan, ilmastonmuutokseen.

“

Kaupungit kuluttavat yli kaksi kolmasosaa maailman energiasta ja tuottavat yli 80 prosenttia CO₂-päästöistä.

Toisaalta yli 90 prosenttia maailman kaupunkialueista on rannikoilla, joten ne ovat alttiina merenpinnan nousulle ja voimistuville rannikkomyrskyille.

Kaupungit ovat kuitenkin heränneet ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Siinä, missä valtiot ovat olleet ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa hitaampia konkreettisten toimien kanssa, edelläkävijäkaupungit ympäri maailmaa Kööpenhaminasta Vancouveriin ovat nousseet eturiviin ja luoneet ilmastoratkaisuista kasvun, työpaikkojen ja vientitulojen lähteen.

Tänään julkistetussa Kaupunkien mestareiden liigaan -selvityksessä Helsingin metropolialuetta verrataan muihin Itämeren alueen kaupunkiseutuihin. Selvitys pyrkii tunnistamaan kasvun kriittiset pullonkaulat ja menetystekijät sekä esittämään toimenpiteitä kasvun esteiden poistamiseksi. Se peräänkuuluttaa aiheellisesti metropolisopimusta Helsingin seudun pitkäjänteiseksi kehittämiseksi, liikenneyhteyksien ja ulkoisen saavutettavuuden parantamista sekä metropolin kansainvälisyyden, tunnettuuden ja vetovoiman kasvattamista.

Näihin tekijöihin panostamalla Helsingin metropolialue pystyy kasvattamaan kilpailukykyään kansainvälisesti muihin kaupunkeihin verrattuna. Ja tässä onnistuminen on kriittistä paitsi Helsingin seudun myös Suomen menestyksen kannalta.

Kasvun edellytyksiin pitää panostaa

Suomi tarvitsee kansainvälisesti kilpailukykyisen metropolin, mutta toisaalta Helsingin pitää pystyä luomaan houkuttelevat puitteet korkean lisäarvon tuotteiden, palveluiden ja ratkaisujen kehittämiselle. Maailman kasvavat kaupungit ja niiden kasvava tarve ratkaisuille ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja päästöjen vähentämiseksi tarjoavat tähän mahdollisuuden.

Sitran konsulttiyhtiö Frost & Sullivan kanssa tekemä selvitys povaa valoisaa tulevaisuutta ja jopa 1 500 miljardin euron vuotuisia markkinoita ”älykaupungeille”. Niissä yhdistyvät vähäpäästöiset ja älykkäät ratkaisut liikkumisen, energian ja infrastruktuurin alueilla. Kilpailu ratkaisujen kehittämisessä ja soveltamisessa on kovaa, mutta Suomella ja suomalaisilla ratkaisuilla on kaikki edellytykset saada näistä markkinoista oma osansa, jos pelaamme korttimme oikein.

Metropolialueen tuleekin jatkaa panostuksia kansainvälisesti merkittävien testiympäristöjen kehittämiseen esimerkiksi vähäpäästöisen ja älykkään liikenteen, energian, rakennetun ympäristön, kiertotalouden ja kuluttajaratkaisujen saralla. Helsingin kansainvälistä profiilia tulee terävöittää tekemällä maailman puhtaimmasta ja älykkäimmästä kiertotalouskaupungista maailmalla tunnettu kaupunkibrändi ja erottautumistekijä, joka kasvattaa Helsingin seudutta mainetta ja kykyä houkuttaa osaajia ja yrityksiä. Onnistumisessa ratkaisevaa on toteutus, joten on tärkeää varmistaa, että kaupunkien organisaatioissa kaikki tasot ovat sitoutuneet tavoitteisiin eikä kehitykselle synny turhia esteitä.

Helsingin, Espoon ja Vantaan tuoreissa kaupunkistrategioissa on otettu hienosti askeleita oikeaan suuntaan ja asetettu kunnianhimoisia tavoitteita päästöjen vähentämiselle. Helsinki pyrkii hiilineutraaliksi 2035 mennessä, Espoo ja Vantaa jo 2030. On hienoa, että Helsinki tahtoo mukaan maailman johtavien kaupunkien C40-ilmastoverkostoon ja kiinnittää huomiota energiantuotannon puhtauteen, rakennusten energiatehokkuuteen ja liikenteen päästöihin, yhteistyössä yritysten ja kaupunkilaisten kanssa. Yhteistyö pääkaupunkiseudun Smart & Clean -säätiön avulla yritysten, valtion ja muiden metropolialueen kaupunkien kesken on kansainvälisestikin ainutlaatuista. Siksi siltä on lupa odottaa kovia tuloksia. Samalla, kun kehitetään pääkaupunkiseudun asukkaille arkea sujuvoittavia ratkaisuja, kaupunki voi toimia alustana innovaatioille, joilla on kansainvälistä vientipotentiaalia.

Toivon, että kaupunkistrategioihin kirjatut tavoitteet konkretisoituvat paitsi todellisina päästövähennyksinä myös liiketoimintamahdollisuuksina ratkaisuja kehittäville yrityksille ja parempana arkena asukkaille. Jotta tässä onnistutaan, tarvitaan tueksi sekä kaupunkien kunnianhimoa että valtion tukea toteutukselle. Tähän selvityksessä ehdotettu metropolisopimus on oiva väline.